Karanteeniteatteri esittää / Tatu Mönttinen: Matti Nykänen - Hyppy sumuun

Kulunut kevät on ollut teatterin(kin) harrastamiselle surkeaa aikaa. Onneksi teatterista on kuitenkin päässyt nautiskelemaan erilaisten livestriimien välityksellä. Esimerkiksi vappuna katselin Tampereen Työväen Teatterin juhlastriimiä jo klassikoksi muodostuneesta Vuonna 85 -musikaalista. Joitakin viikkoja sitten puolestaan katsoin niin ikään klassikon, Martti Suosalon ja Mika Nuojuan Kiviä taskussa.

Olen nähnyt Kiviä taskussa useita kertoja ja juuri se vei minut Karanteeniteatterin pariin. Olin nimittäin ilahtuneen yllättynyt livestriimauksen tasosta ja siitä, kuinka kiva Suosalon ja Nuojuan rymistelyä oli lavalla katsoa striimin kautta. Tästäpä syystä tartuin tällä viikolla tilaisuuteen katsoa Karanteeniteatterin perustajan, Tatu Mönttisen monologin Matti Nykänen - Hyppy sumuun.

Ennen kuin menen siihen, haluan kuitenkin muutamalla sanalla kertoa, miksi Karanteeniteatterin tapa tuoda laadukasta ammattiteatteria kotisohville livestriimaamalla on niin hyvä. Itsekin maakunnassa asuvana tulen lähteneeksi kauemmas teatteriin perin harvoin. Yritän kyllä aina sommitella työ- ja huvittelureissuille myös teatteria, mutta aina se ei onnistu, tai lippuja ei ole saatavissa juuri niihin esityksiin, mihin itse toivoisi. Ajatus siitä, että teatteria voi seurata myös striimattuna on loistava, muutenkin kuin poikkeusaikoina. Ainakin minulle se sopii hyvin, puhumattakaan kaikista niistä teatterinystävistä, joilla syystä tai toisesta live-esitykseen meneminen on vielä vaikeampaa ellei peräti mahdotonta!

Mutta sitten esitykseen.

Mönttinen sukeltaa monologissaan Matti Nykäsen nahkoihin. Kyseessä ei kuitenkaan ole illuusio Nykäsestä, vaan esittäjä on teoksessa vahvasti läsnä myös omana itsenään. Esittämisen sijaan Mönttinen käy pikemminkin vuoropuhelua henkilähahmon kanssa. Yrittää ymmärtää, millainen ihminen oli Matti Nykänen, mitä hän ehkä ajatteli, mitä tunsi, miksi eli niin kuin eli.

Uskottavuutta pohdinnalle tuo se, että kyseessä on dokumenttiteatteriesitys. Monologin tekstit pohjautuvat Nykäsen tai hänen lähipiirinsä sanomisille ja kommenteille.

Ja kommenttejahan riittää. Niin negatiivisia kuin positiviisia. Välillä hyvinkin syvissä vesissä etenevää esitystä kevennetään Mattivisoilla, Matti-aiheisilla tietokilpailukysymyksillä, johon livekatsojat pääsevät virtuaalisesti osallistumaan. Tämä interaktiivinen osio toimi yllättävänkin hyvin ja toi esitykseen juuri sitä kaivattua yhteisöllisyyden tunnetta, tai paremminkin yhdessä kokemisen tunnetta, joka liveteatterissa on vahvasti läsnä, mutta striimistä helposti puuttuu.

Ei tarvitse kovinkaan paljon mielikuvitusta keksiä, mitä kaikkea muuta tekniikka tällaisissa striimeissä mahdollistaisikaan. Improvisaatiossa se toimisi itsestään selvästi, mutta moneen vakavampihenkiseenkin esitykseen se voisi tuoda aivan uudenlaista twistiä.

Hyppy sumuun käsittelee Mattia nimenomaan ihmisenä, pyrkii löytämään herkän sielun julkisen kuoren takaa, joka on käsittämätön sekoitus mäkihyppylegendaa ja kännisekoilua, kilttiä ihannevävyä ja väkivaltaista vaimonhakkaajaa. Tämä ristiriitaisuus tulee mielestäni teoksessa hyvin esille.

Ja vaikka esitys onkin Nykäsen hahmoa kunnioittava ja ymmärtävä, ei Mönttinen suinkaan silitä hahmoa pelkästään myötäkarvaan.

Esityksen jälkeen huomaan, että minulla on hieman herkistynyt olo. Johtuuko se Nykäsestä, esityksestä vai siitä, että ylipäänsä olen kaivannut teatteria niin paljon? En tiedä.

Mutta käykää ihmeessä katsomassa ja kokemassa itse. Esityksen tallenne on ilmaiseksi katseltavissa osoitteessa www.eteatteri.fi 28.6.2020 saakka.

Tatu Mönttinen: Matti Nykänen - Hyppy sumuun
Ohjaus: Seppo Honkonen
Lavalla: Tatu Mönttinen
Äänisuunnittelu: Juuso Voltti
Ääninäyttelijät: Elsa Saisio, Kai Vaine ja Riku Korhonen

Kesto 1h45min, sis. 10min väliajan