Kesä- ja heinäkuun luetut

Maanantaina alkaa arki. Minulla oli ilo lomailla peräti kuusi viikkoa, joten tällä hetkellä en oikeastaan edes muista, mitä se arki tarkoittaakaan. Epäilemättä asia alkaa kyllä palautua lähipäivinä tai ainakin -viikkoina mieleen :) Tiedossa on jälleen kiireinen ja osin haastavakin syksy. Onneksi tarkoin valitut ja traditionaaliset lomaltapaluukirjat odottavat jo iltojen lukuhetkiä ja lievittävät järkytystä.

Kesälomassa on monien hyvien puolien lisäksi hyvää myös se, että silloin ehtii lukea ajan kanssa, oikein piehtaroida lukemisessa. Vaikka kyllä kesään mahtui myös kokonaisia viikkoja, jolloin kirjan kansia ehti raottaa vain pikkuriikkisen, silloin tehtiin muita kesäasioita, lomailtiin, vietettiin aikaa läheisten kanssa ja nautittiin kesätapahtumista. Osa teatterivierailuista päätyi tänne blogiinkin.

Tässäpä kootusti kesän (tähänastisen!) bloggaukset:

Kesäkuussa, lomaa jo kuumeisesti odotellessani, lukemistoon mahtui paljon viihdettä:

Enni Mustosen Ruokarouvan tytär tarjosi historiallista lukemista, Cecelia Ahernin PS. Rakastan sinua puolestaan modernimpaa ihmissuhdekiemuraa. Selviytymistarinoita muuten molemmat! 

Vähän toisenlaista selviytymiskamppailua käytiin puolestaan Ruth Waren uutuusjännärissä Synkän metsän siimeksessä. Viihdekategoriaan on lisättävä vielä kesän ainoa elokuvapostaus. Ruotsalainen Love Deluxe sijoittui kirjamaailmaan ja tarjosi semisujuvaa viihdettä.

Kesäkuuhun mahtui myös pikkiriikkisen sarjakuvaa Tiina Konttisen ja Anne Muhosen Sirkus Rinkeli 2:n myötä.

Heinäkuussa jäin lomalle ja aloin päästä itse asiaan. Kuukauden aluksi luin Hanna Apajalahden Kulttuurimatkailijan Lappi -teoksen lämmittelyksi perheemme Lapin matkaa varten. 

Lukemissani romaaneissa taas liikuttiin tavalla tai toisella historiallisissa tunnelmissa, vaikken sillä mielellä luettavia kirjoja valinnutkaan. Anneli Kannon Pyöveli sijoittui 1600-luvun Suomeen ja Saksaan, Terttu Autereen dekkari Kuolema Eedenissä kultaiselle 1930-luvulle. Affinity Konarin Elävien kirja puolestaan kertoi järkyttävän tarinan Auschwitzista, kun Antti Tuuri vei sekin kotoa pois, 1960-luvun ruotsinsuomalaisten mielenmaisemiin Tangopojissaan. Aino Räsäsen 1940-luvulla julkaistu Soita minulle, Helena taas kuvaa 1930-luvun maalaisyhteisöä ja tarjosi sinänsä mielenkiintoisen vastinparin samaan aikaan sijoittuvalle, mutta viime vuonna ilmestyneelle Autereen romaanille.

Selkeimmin tätä päivää, tai ainakin 2000-lukua, edusti Stephen Kingin Mersumies, jonka kuuntelin äänikirjana. Läpileikkauksen suomalaiseen runouteen ja kansalliseen historiaan pitkältä ajalta tarjosi puolestaan Jenni Haukion kokoama runoteos Katso pohjoista taivasta.

Heinäkuussa kävin kahteen kertaan kesäteatterissa (elokuussa kävin vielä kolmannen kerran Nilsiässä katsomassa Votkaturistit-komedian, mikä merkittäköön aikakirjoihin, vaikken siitä olekaan blogannut): Kiuruveden maalaiskaupungin teatteri tarjosi erinomaisen Päätalo-elämyksen Huonemiehen pojassa. Vielä sitäkin vaikuttavampi oli Koljonvirta Teatterin Tuntematon sotilas, josta kirjoittamani arvio on myös heittämällä viime kuun eniten lukijoita kerännyt kirjoitus. Näytelmä pyörii vielä tulevan viikon ajan Iisalmessa, ja sitä onkin esitetty jatkuvasti tupaten täysille katsomoille.

Suurta kiinnostusta lukijoissa herätti myöskin kokoamani luettelot kuluneen vuoden ensimmäisellä vuosipuolikkaalla lukemista kirjoista. Statistiikan kokoaminen oli kiinnostavaa myös omasta mielestäni, joten enköhän tee jonkinlaisen kokoaman myös vuodenvaihteessa!

Romaaneista eniten klikkauksia keräsi Anneli Kannon Pyöveli, joka oli kuukauden toiseksi luetuin kirjoitus. Heinäkuussa lukemani Mersumies, Elävien kirja, Kuolema Eedenissä ja Kulttuurimatkailijan Lappi pääsivät myös kymmenen luetuimman kirjoituksen joukkoon. Näiden lisäksi kohta neljä vuotta vanha ikisuosikki, kirjabloggaajien Kaikkien aikojen parhaat kirjat- postaus sai taas huomiota osakseen, kuten säännöllisesti tapahtuu. Aiemmista kirjaesittelyistä myös Liane Moriartyn Nainen joka unohti sekä Malin Persson Gioliton Suurin kaikista nousi top-kymppiin.

Entä mitä elokuussa? Elän vielä siinä illuusiossa, että ehtisin lukea yhtä paljon kuin lomallakin. Siispä minulla on vino pino kirjoja odottamassa. Jokasyksyiseen tapaan Leena Lehtolaisen uunituore romaani odottaa seuraavana, samoin paljon odottamani Paula Havasteen Vihat-sarjan viimeinen teos polttelee jo hyppysiä. Aivan varmasti yhden tämän vuoden parhaista kirjoista luin jo nyt elokuun ensimmäisellä viikolla. Siitä kirjoitan teille seuraavaksi, heti kunhan keksin, mitä ihmettä oikein kirjoittaisin tehdäkseni teokselle oikeutta.

Hyvää elokuuta kaikille! Työniloa meille, jotka töihin tai kouluun palaavat ja ihanaa, toivottavasti myös kaunista ja lämmintä loppukesää niille onnellisille, jotka saavat lomailla! Palataan asiaan!

Amma