Antti Tuuri: Tangopojat
Kauhavalainen Sauli soittaa hanuria tanssiorkesteri Hurmassa ja päivisin tekee apumiehenhommia kuljetusfirmassa. Kun Saulin suhteet Hurman solistiin Elinaan menevät solmuun, tulee yhtyekin tiensä päähän. Päivätyötkin näyttävät epävarmoilta, joten Sauli tekee sen, minkä moni muukin. Lähtee länteen työn perässä. Yhdessä soittokaverinsa kanssa hän päätyy Skövdeen Volvon tehtaalle. Vapaa-ajat kuluvat suomalaispaikkoja kiertävässä uudessa yhtyeessä, Tangopojissa sekä etsiessä Elinaa Ruotsista.
Tuuri kuvaa kiinnostavasti sitä, mistä Ruotsin siirtolaisuudessa oli kysymys. Harva teki muuttopäätöksen loppuelämä mielessään. Kun töitä ei kotimaassa riittänyt ja Ruotsissa sitä oli liikaakin, ja hyvällä palkalla vieläpä, ajatteli moni käydä naapurimaassa tienaamassa sievän pesämunan, tai ainakin Volvon itselleen. Siksi kotiutuminen oli hidasta. Suomalaiset pysyivät omissa porukoissaan ja arastelivat ruotsalaisia, parempaa väkeä, joka naureskeli suomalaisten kankealle kielelle. Usea tunsi koti-ikävää ja osa palasikin takaisin. Ne, jotka jäivät, saivat lohtua suomalaisten seurojen toiminnasta ja muun muassa kotimaisesta tanssimusiikista.
Kesäloman viimeisellä viikolla, mökin terassilla, on helppo samastua ruotsinsuomalaisten kaihoisiin tunnelmiin. Heinäkuussa siirtolaiset pakkasivat perheen autoon ja palasivat kuukaudeksi vanhoille kotipaikoille, laulun satumaahan, lopullista paluuta uhoten. Osa palasikin, ja elokuussa tehtaalla laskettiin, kuinka moni ei tullut lomilta takaisin. Suuri osa kuitenkin palasi sinne, missä olivat työ, paremmat palkat ja siisti asunto, kasvavien lasten koulut ja kaverit, ja jäivät sille tielleen.
1960-luvun ruotsinsuomalainen yhteiskunta oli kiinnostava konteksti tapahtumille. Ruotsalaisessa ympäristössä suomalaisuuden monista piirteistä korostuu kaiho ja kohtalonomaisuus. Antti Tuuri on kirjoittanut siirtolaistarinoita ennenkin ja on niissä mielestäni omimmillaan. Parhaimmillaan Tuurin leppoisa teksti on kuin lepoa mielelle ja siitä oli kyse tälläkin kertaa.
Antti Tuuri: Tangopojat
Otava 2016
317s
Amma, minäkin luin tämän Tangopojat -kirjan. Se oli mielenkiintoinen sukellus 70-luvulle.
VastaaPoistaKuitenkin minua häiritsi, lavoilla viihtyvävänä tanssinharrastajana, kirjassa pieni lillukanvarsi asia, nimittäin näissä "tuurin tansseissa" tanssit tuppasivat alkamaan jollain muulla tahtilajilla 3/4:n valssilla. Valssiparilla tanssit alkavat vielä nykyäänkin ja loppuvat aina niihin kuuluisiin viimeisiin valsseihin. Toki kun artisti, jos sellainen on lauteilla, voi settinsä aloittaa millä tahansa, mutta valssi on aina valssi. Tuo juttu kohdallani söi tarinan uskottavuutta. Ns. pieni "tanssietikettivirhe". Mutta mitäs tuosta!
Totta, sama yksityiskohta pisti minunkin silmääni, mutta en sitten jäänyt miettimään asiaa sen enempää. Tai ehkä ajattelin, että tangobuumin aikaan on ollut eri säännöt. Mekin kävimme mieheni kanssa aiemmin jonkin verran tanssimassa, mutta viime vuosina se on jäänyt. Tosi kiva harrastus joka tapauksessa!
PoistaErittäin kiehtova ajankuva yksityiskohtineen, siitä nautin tämän kirjan kanssa. En ihan ollut sinut kerronnan kanssa, mutta lopulta muut seikat veivät voiton.
VastaaPoistaTuuri osaa tosiaan pienillä yksityiskohdilla luoda elävää ajankuvaa. Tätä olo kiehtovaa lukea.
PoistaAihe olisi mielenkiintoinen, mutta olen jotakin Tuurilta lukenut, enkä erityisemmin innostunut. Niinpä jäänee tämäkin.
VastaaPoistaTuuri on tyyliltään sellainen kirjailija, että hänestä yleensä joko pitää tai ei pidä. Tangopojat on kyllä hyvin tyypillistä Tuuria, mikä on ilouutinen meille faneille, muille ei niinkään :)
PoistaTämä ei jotenkin yhtään vedä minua puoleensa, mutta on kiinnostavaa lukea juttuja myös sellaisista kirjoista, joihin ei lähtökohtaisesti tule itse tartuttua. Tämä saattaisi sopia lahjaksi vanhemmilleni, ovat kovia tanssinharrastajia ja ajelevat lavoille Volvolla ;)
VastaaPoistaNäinhän se on, minäkin nautin siitä, kun saan lukea toisten blogeista teoksista, joita itse en tule lukemaan. Osaa en ehdi, vaikka haluaisinkin, osaa taas en aiokaan lukea. Mutta niin sitä kuitenkin sivistyy ja mieli avartuu tutustuessa erilaisten lukijoiden lukemiin kirjoihin.
PoistaKuulostaa ihan siltä, että vanhempasi voisivat pitää tästä :)
En olekaan koskaan lukenut tämän tyylistä kirjaa. Olen kuullut juttuja heistä, jotka ovat käyneet Ruotsissa töissä, mutta olisi toki hauska myös lukea aiheesta.
VastaaPoistaMinusta tämä avasi erilaisia tilanteita aika hyvin. Lähtijöissä oli paljon nuoria, naimattomia ihmisiä, joiden oli helppo lähteä, mutta myös kokonaisia perheitä.
PoistaOlen joskus jotakin Tuurilta lukenut, mutta jostain syystä hänen tyylinsä ei jaksa innostaa. Ruotsinsuomalaiset tarinat sinänsä kiinnostavat.
VastaaPoistaKuten jo ylempänä kommentoin, Tangopojat ovat tyyliltään aika tyypillistä Tuuria. Hyvä juttu faneille, mutta jos tietää, ettei pidä tyylistä, niin sitten ei ehkä ole oma juttu.
PoistaOlen kokeillut yhtä Tuurin siirtolaistarinaa äänikirjan muodossa. Taivaanraapijoissa oltiin Ameriikassa, rakentamassa pilvenpiirtäjiä, mutta en jaksanut kirjaa kovinkaan pitkälle. Liian verkkaista menoa, ettei sopinut minulle ainakaan äänimuodossa. Taneli Mäkelä oli miellyttävän oloinen lukija, muttei kyllä tuonut yhtään vauhtia lisää tarinaan. :)
VastaaPoistaAh, Tuurin verkkaisuudelle ja toinen ah, Taneli Mäkelälle :) Olen kuunnellut Tuurin kirjoista äänikirjana Talvisodan juurikin Mäkelän lukemana ja se oikeastaan sai minut aikoinaan ihastumaan sekä äänikirjoihin että Tuurin kieleen.
PoistaKieltämättä meno kirjoissa on yleensä varsin verkkaista!
Tämä vaikuttaa aiheeltaa hurjan mielenkiintoiselta. Minua kiinnostaa siirtolaistarinat, mutta Ruotsiin Suomesta suuntautuvaa "muuttoliikekirjaa" en ole tainnut lukea. Enkä Antti Tuurilta yhtään kirjaa muutenkaan. Tämän voisi nostaa lukulistalle.
VastaaPoistaElegia, kuulostaa siltä, että kannattaa kokeilla! Olisikin kiinnostavaa kuulla, mitä pidit.
PoistaMinä olen nyt ollut ongelmissa Tuurin kanssa, njääh. Uusi Jerusalem on ollut kesken jostain kesäkuusta asti varmaan, ja Ameriikan raitti ärsytti. Nuorempana pidin. Mitä on tapahtunut? En uskalla väittää lukevani tätä, ainakaan tässä ihan lähiaikoina. Ehkä vielä myöhemmin palaan Tuurin luo paremmalla menestyksellä. Siirtolaisuusteema tosin kiinnostaa aina. Tällähän voisit erinomaisesti osallistua Muuttoliikkeessä-haasteeseeni ;)
VastaaPoistaSuketus, pidä suosiolla Tuuri-paussi. Mullakin oli joskus vaihe, ettei oikein lähtenyt luku rullaamaan, mutta nyt maistuu taas entiseen malliin.
PoistaOlen ihan hukassa näiden haasteiden kanssa! Yhteisistä tempauksistakin yleensä luen vasta sitten kun on liian myöhäistä toisten blogeista. Kun olisi aikaa ja energiaa keskittyä kaikkeen blogi-ihanuuteen enemmän 😕
En taida olla lukenut Tuurilta mitään. Minullakin on sellainen tunne, että joko hänen kirjoista tykkää tai sitten ne ei iske ollenkaan. Luulen kuuluvani jälkimmäiseen ryhmään, vaikka oikeasti asia selviäisi vasta lukemalla. Siirtolaistarinat kyllä sinänsä kiinnostavat ja tämän kirjan teemoilta olen lukenut esim. Susanna Alakoskea.
VastaaPoistaYritin oikein muistella, mutta kai ole lukenut yhtään Tuurin kirjaa. Olis varmaan syytä edes yksi lukea. Ameriikan raitti on hyllyssäkin, mutta en ole lukenut.
VastaaPoistaAihe on todella mieleen ja lainasinkin jo kertaalleen kirjastosta, mutta pläräsin ja palautin kun oli vähän ruuhkaa. Toisaalta pelkään etten vaan tykkää tyylistä, jos noin selkeästi jakaa lukijoita. Jostain syystähän muita jäi luettavaksi ja tämä valikoitui palautettaviin.
VastaaPoistaLukemani Tuurin kirjat ovat kaikki olleet mielenkiintoisia. Minun on pitänyt jatkaa hänen kirjojensa lukemista, mutta jotenkin on jäänyt ja nyt on kesälomakin loppu... No, jossain välissä taas.
VastaaPoista