Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia

Jojo Moyes on viihdekirjailija, jonka tuotanto on herättänyt minussa melko ristiriitaisiakin tunteita. Osa lukemistani teoksista on ollut hyvän mielen hömppää, osa tusinatavaraa, joku kirjoista herätti suoranaista vihaa ja järkytystä. Yhteistä kaikille kuitenkin on ollut se, että Moyesin tekstiä on miellyttävä lukea ja kirjailija taitaa lukijan koukuttamisen tarinan pariin.

Suomennetuista kirjoista uusin, Parillisia ja parittomia (The One Plus One) osuu parhaiten omaan lukumakuuni. Tarina on yhtä aikaa kepeä, mutta sisältää toisaalta kirpakkaa yhteiskunnallista kuvausta luokkajaon sävyttämästä ja alati eriarvoistuvasta Britanniasta. Kirja on julkaistu vuonna 2014, aikana, jolloin Brexitiin ei varmaan uskonut kukaan, mutta jonkinlaista valaisua asiaan kirja toi siitäkin näkökulmasta tarkasteltuna. Pahamaineisessa lähiössä asuvan yksinhuoltajaperheen loikka keskiluokkaan on usein kertakaikkiaan toivoton, puhumattakaan rikkaasta väestönosasta, joka voisi yhtä hyvin olla valovuosien päässä. Ei ihme, jos ajatukset kansainvälisyydestä ja Euroopan Unionista ovat varsin erilaiset.

Kuitenkin tällaisen täysin erilaisista lähtökohdista ponnistavan pariskunnan Moyes tutustuttaa toisiinsa. Ed on IT-miljonääri, jolla kaikki on tähän asti onnistunut puolivahingossa nappiin. Nyt hän on sählännyt elämänsä melkoiseen solmuun, mutta siitä huolimatta hän ei osaa kuvitellakaan, millaisessa todellisuudessa hänen loma-asuntonsa siivooja Jess elää. Jess on kahden lapsen yksinhuoltaja, joskaan jatkuvasti pahoinpitelyn uhriksi joutuva teinipoika Nicky ei ole hänen, vaan miehensä Martyn lapsi. Marty on lähtenyt kaksi vuotta sitten asumaan äitinsä luokse, ja kokoamaan elämäänsä uudestaan kuntoon. Sillä välin Jess tekee kahta työtä, hoitaa kodin ja lapset sekä venyttää penniä. Lapsista toinen, Jessin ja Martyn yhteinen tytär Tanzie, on huippulahjakas matematiikassa ja Tanzien osallistumisesta matematiikkaolympialaisiin tarina saakin priimusmoottorinsa.

Parillisia ja parittomia on road trip -kirja brittityyliin. Sekalainen seurue; liemessä oleva miljonääri, yksinhuoltaja kahden lapsensa sekä valtavan, haisevan ja kuolaavan koiransa kanssa ahtautuu samaan autoon ja lähtee ajamaan kuuttakymppiä kohti Skotlantia. Kuten arvata saattaa, matkalla ehtii tapahtua kaikenlaista. Huumorilla ryyditetty tarina kuvaa ei-niinkään-yllättävästi Jessin ja Edin lähentymistä toisiinsa, mutta aivan perinteisestä rakkaustarinasta ei kuitenkaan ole kysymys. Vaikka pitkään näyttää siltä, että Ed on suora muunnos valkoisella ratsulla apuun rientävästä ritarista, on Moyes onneksi lisännyt tarinaan aimo annoksen modernia twistiä. Kuka loppujen lopuksi on pelastaja ja kuka pelastettava, se jää lukijan päätettäväksi.


Romaanista jäi lämmin jälkitunne. Romanttinen juoni kuului asiaan, mutta ennen kaikkea pidin siitä, miten lämpimästi Moyes kuvaa ystävyyttä ja perhettä, sellaistakin joka ei ole aivan tavallinen vanhempien ja 2,4 lapsen perhe, kuten Jess kirjassa itse sanoo. Myös keskinäinen välittäminen, auttaminen ja erilaisuuden hyväksyminen ovat tärkeitä sanomia kaikki ja tässä ajassa ne tuntuvat normaaliakin arvokkaammilta. Ajatus välittyy romaanista ilman päälleliimattua, holhoavaa saarnaamista. Parillisia ja parittomia kuuluu niihin teoksiin, jonka lukemisen jälkeen tekee mieli halata vähän jokaista ja koko maailmaa.

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia (The One Plus One 2014)
Gummerus 2017
482s.
Suomentanut Heli Naski