Terttu Autere: Kaunis mutta kuollut
Luin muutama vuosi sitten Terttu Autereen Kuka murhasikaan rouva Holmin? -dekkarin. Ihastuin lähtemättömästi perinteiseen who did it -tyyliin ja vanhojen Suomi-filmien henkeen. Luin myös kirjailijan esikoisteoksen Kirjepostia, ja vakaa tarkoitukseni oli jatkaa Autereen tuotannon parissa, vaikken siitä ehkä pitänytkään yhtä paljon dekkarista.
Syystä taikka toisesta lukeminen kuitenkin jäi, kunnes satuin kirjastossa pari viikkoa sitten bongaamaan Autereen uuden dekkarin Kaunis mutta kuollut. Tässä välissä on näköjään ehtinyt myös ilmestyä Kuolema Eedenissä -niminen teos. Kaikki nämä kolme liittyvät löyhästi yhteen, sillä murhia ratkoo kaikissa lääninetsivä Juhani Kuikka.
Romaanin nimi viittaa pienen kauppalan yhteiskoulun kauniiseen piirustuksenopettajaan Iiris Soivioon. Siinä missä muut opettajat pukeutuvat ruskeaan ja harmaaseen, leiskuu Iiris kaikissa sateenkaaren väreissä. Tämä ei toki jää pienellä paikkakunnalla huomiotta. Varsinkin miespuoliset henkilöt, niin poika- kuin ukkomiehetkin, liehuvat kaunottaren ympärillä saaden muutamat naiset kihisemään kiukusta. Kun Iiris löytyy murhattuna koulun kokoelmahuoneesta, joutuu Kuikka kiperän tehtävän eteen. Onko kyseessä intohimorikos, vai kenties kosto toisen aviomiehen viettelemisestä? Vai jotakin ihan muuta? Tutkimuksia ei helpota sekään, että Kuikan vastakihlattu morsian, äidinkielenopettaja Onerva Ojala työskentelee samassa koulussa.
Nautin Autereen leppoisasta kerronnasta ja elävästi silmien eteen maalatusta maalaiskauppalasta. Lukiessa näin, kuulin ja haistoin 1930-luvun hengen. Myös itse arvoitus pysyi ratkaisemattomana sopivan pitkään. Vaikka minulla olikin ounasteluja oikeasta syyllisestä, ei ratkaisu hypännyt silmille sopimattoman aikaisin ja viimeinen varmistus asiaan tuli vasta aivan kirjan lopussa.
Kun maailma tuntuu menevän aina vain hullummaksi, tarjoaa tällainen perinteinen salapoliisiromaani minulle ihan riittävästi jännitystä. Piirustuksenopettajan karmeasta kohtalosta huolimatta kirja oli kepeää luettavaa. Autereen luomassa maailmassa yksittäiset murhat tuntuvat olevan pikemminkin kiinnostavia anekdootteja, poikkeuksia, jotka vahvistavat henkilöhahmojen elämän turvallisen yleisvireen.
Erityiskiitos upeasta kannesta, joka sopii tarinaan ja sen henkeen kuin nenä päähän. Valitettavasti kirjasto on tainnut liimata viivakoodinsa juuri kansitietojen päälle, joten en osaa nimetä, kenelle kiitos kannesta kuuluu. Upea se on joka tapauksessa.
Innostuin nyt uudelleen Autereesta, ainakin lukematta jäänyt, keskimmäinen Kuikka-dekkari on hankittava luettavaksi. Uskallan suositella kirjoja muillekin, ainakin niille, jotka laillani pitävät Suomi-filmeistä, Komisario Palmusta ja Agatha Christiestä.
Terttu Autere: Kaunis mutta kuollut
Karisto 2017
303s,
Aika houkuttelevan tuntuinen kirja, josta en ole ennen kuullut. Kiitos lukuvinkistä! :)
VastaaPoistaOle hyvä, suosittelen! 😊
PoistaKiitos tästä vinkistä! Mieheni juuri kysyi, minkä kirjan tahtoisin, jos saisin valita äitienpäiväksi (rakastan kirjalahjoja!). Tämä oli yksi, jota mietin. Taidankin siis vinkata tästä, koska tekstisi perusteella uskon, että tykkäisin.
VastaaPoistaNo, tuliko tämä lahjaksi? 😊
PoistaMinä taas luin ensimmäisenä Kuolema Eedenissä ja sitten vasta Kuka murhasikaan... Kiitos muistutuksesta, että kolmaskin Kuikka-dekkari on ilmestynyt. Ihanan häpeämättömän vanhanaikaista viihdettä.
VastaaPoistaKuulostaa mielenkiintoiselta! Olen nyt taas saanut aivan liian monta kirjaa luettavien kirjojen listalleni :) Tykkään Agatha Christie tyylisistä dekkareista.
VastaaPoistaHmm, jos pastissi on hyvin tehty niin epäilemättä viihdyttävä teos...ja samaa mieltä hienosta kannesta.
VastaaPoistaKuka murhasikaan rouva Holmin oli ihan mukava tuttavuus, mutta olin Autereen autuaasti unohtanut. Kiitos muistutuksesta. Täytyy katsoa tulisiko näitä sopivasti vastaan.
VastaaPoistaMulle kävi just toisinpäin! Luin ensin Kirjepostin ja tykästyin, sen jälkeen Rouva Holmin ja pitkästyin pahanpäiväisesti. Pitäisiköhän sittenkin kokeilla vielä, "paras kolmesta".
VastaaPoista