Teatteri Jurkka: Anders B.

Anders B. Tuomo Railo 2017.

Yksi blogihistoriani eniten tunteisiin mennyt lukukokemus on Åsne Seierstadin Yksi meistä. Koko pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa ravistellut joukkosurma kuvataan kirjassa tarkasti, samoin veriteon toteuttajan elämänvaiheet ja kehityskaari, joka lopulta johti heinäkuun 22. päivään vuonna 2011.

Kirjan luettuani viskasin sen kädestäni kuin se olisi sivelty pernarutolla ja kirjoitin kiukkuisen kipakan arvion blogiin. Puoli vuotta myöhemmin olin jo valmis nimeämään kirjan yhdeksi parhaista kyseisenä vuonna lukemistani tietokirjoista. Sitten jätin asian mielestäni.

Enpä olisi arvannut, että päädyn vielä aiheen pariin uudestaan muutamaa vuotta myöhemmin. Sain nimittäin kutsun Teatteri Jurkkaan katsomaan Anders B. -monologia, jonka taustatyössä on käytetty muun muassa Yksi meistä -kirjaa. Tuomo Railo tulkitsee Anders Behring Breivikin herättämiä tuntoja paljaasti ja hypnoottisesti. Väkevän tekstin, Railon liikehdinnän sekä Eija Kankaanrannan hienon kantelemusiikin luoma kokonaisuus vangitsee ja pitää otteessaan.

Anders B. liikkuu rajapinnoilla. Päällimmäinen kysymys esityksen ja sitä seuranneen paneelikeskustelun (Railon lisäksi ylikomisario Jari Taponen ja Lilli Earl) jälkeen mielessäni on: missä menee raja? Rajoista, niiden vetämisestä ja vangiksi jäämisestä kumpuaa myös monologin symboliikka. Valtaosaltaan esitys mahtuu lavalla olevan kehikon sisään. Se kuvaa niin Breivikin syrjäytymistä ja yksinjäämistä kuin katsojan luontaista hylkyreaktiota: en halua ymmärtää, en etsiä selityksiä, en tuntea sääliä. Oikeastaan en halua edes ajatella. Haluan lakaista maton alle, sulkea silmät ja unohtaa kauheat tapahtumat. Niin haluaa myös monologin kertoja, mutta ei anna itselleen tai katsojalle armoa. Ja lopulta, esityksen jälkimmäisellä puoliskolla, kuullaan jo Breivikin omia, korvia raastavia (ihan konkreettisesti) sanoja. Niin kuullaan myös niiden 77 henkilön nimet, jotka saivat surmansa hänen toimestaan.

On sanomattakin selvää, että Anders B. sisältää nyt merkityksiä, joita vielä muutama vuosi sitten ei olisi osannut kuvitellakaan. Parhaillaan Rautatientorilla on meneillään eräänlainen näytelmä, paitsi että se on totisinta totta ja kyse on ihmishengistä. Railon Breivik haastaa katsojan: "Haluatko, että jatkan? Voit kyllä kieltää minua, mutta jos et kiellä, niin jatkan." Jälleen kerran ollaan tultu rajalle. Kuka sen vetää ja mihin se vedetään? Lopulta kehikko toimii kuvastimena, peilinä. Minä olen osa yhteiskuntaa, samoin rasistit, jopa Breivik, hänkin on osa yhteiskuntaa. Miten me siihen asetumme? Breivik teki oman valintansa, mutta meillä muillakin on siihen oikeus. Voiko astumalla rajojensa ulkopuolelle saavuttaa myös jotakin hyvää? Onko rasistiseen kielenkäyttöön puuttuminen bussissa astumista kehikon ulkopuolelle?

Ja lopulta, mitä olisi tapahtunut, jos Breivik olisi saanut osakseen arvostusta tai ainakin hyväksyntää jossakin elämänsä vaiheessa? Kyseessä ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen kerta, kun näkymätön haluaa tull  näkyväksi, vaikka senkin uhalla, että herätetty reaktio on viha. Sillä onko mitään pahempaa, kuin olla olemassa ilman tarkoitusta?  Ehkä meillä pitäisi olla enemmän rohkeutta tuomita väärät teot, mutta myös osoittaa arvostusta ihmiselle? En tiedä.

Anders B. herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastuksia, mutta rohkenen uskoa näin olleen tarkoituskin. Esitys rohkaisee ajattelemaan, kannustaa muuttamaan maailmaa pieni teko kerrallaan. Parhaimmillaan se laukaisee prosessin, jonka vaikutukset ovat mittaamattomissa. Autoritaarisuus pyrkii muuttamaan ihmisen sisältä käsin, mutta sama tavoite on myös taiteella. Ei ihme, että vapaata taiteentekemistä pelätään niin paljon siellä, missä peräänkuulutetaan vahvaa, kaikkitietävää johtajaa.

Jos puhutaan näytelmästä teknisenä suorituksena, seurasin Railon tekemistä ihastuksella. Monologi yleensäkin on toki muistettavaa tekstiä täynnä, mutta tämänkaltainen kerronta asettaa vielä ihan omat haasteensa. Saman se tekee myös katsojalle, mutta Railo ei päästä katsojan ajatuksia harhailemaan. Eleetön, mutta silti ilmaisurikas liikekieli vie perille niinä hetkinä kun mieli jää askartelemaan yksittäisten sanojen parissa.

 

Anders B:n esityksiä on Teatteri Jurkassa jäljellä vielä kaksi, tänään 11.3. ja torstaina 16.3. klo 19.30.

Anders B.

Käsikirjoitus, koreografia ja rooli: Tuomo Railo

Musiikin sävellys: Juhani Nuorvala

Musiikin esitys: Eija Kankaanranta

Blogiyhteistyö Teatteri Jurkan kanssa. Kiitos kutsusta!