Puujalkavitsejä puupäille?
[caption id="" align="alignnone" width="420" caption="Lähde www.hs.fi"]
[/caption]
Jokin aika sitten (ehkä vuosi, voi olla parikin) aviomieheni alkoi näytellä minulle netistä sarjakuvastrippejä, jotka olivat hänen mielestään todella hauskoja. Minulle ne eivät auenneet; usein parempi puoliskoni joutui selittämään vitsin minulle, joskus sentään ymmärsin jujun itse, mutta se ei ollut minusta kovinkaan hauska. Tuomitsin tuon Fingerporiksi paljastuneen sarjakuvan a) yksinkertaisille tai b) miehille suunnatuksi huumoriksi ja annoin asian arrogantisti olla.
Viime aikoina yksi jos toinenkin älykkäänä pitämäni ihminen (huom. myös mieheni on älykäs!) ja vieläpä naisihminen on kuitenkin aloittanut kanssani keskustelun Fingerporista. Niinpä uteliaisuuteni heräsi ja asia alkoi myös käydä kunnian päälle: oliko kuitenkin niin, että minä olin tyhmä tai sitten pelkästään huumorintajuton?
Mukavaa olla väärässä, ainakin osittain. Olen lukenut viime aikoina todella vähän sarjakuvia, joten olen ehkä hieman vieraantunut sarjakuvakerronnasta. Se on ongelma, kun lukee yksittäisen stripin sanomalehdestä. Mutta kokonaista albumia lukiessa minäkin pääsin rattaille, niin Pertti Jarlan kuvakielestä kuin huumoristakin. Vitsit perustuvat sanojen kaksinaismerkityksille tai muille väärinkäsityksille. Pertti Jarla ei siinä suhteessa ole erityisen innovatiivinen "juonen" suhteen, mutta pakko myöntää, että välillä oivallukset osuvat napakasti maaliin. Jarla ei tunne tabuja, vaan vitseissä seikkailevat yhtäläisesti niin Adolf Hitler, Jeesus kuin Mustanaamiokin. Muutenkin hyvän maun rajoja koetellaan, vaikka yleisimmin päähenkilöinä toimivat Jarlan itse luomat hahmot.
Fingerpori kertoo kuvitteellisesta 3600 asukkaan paikkakunnasta, jonka varmasti jokainen pikkupaikkakunnalta lähtöisin oleva jossakin määrin tunnistaa. Kertatutustumisella asukkaista parhaiten profiloituu ja nauruhermoihin osuu kommunistinen baarinpitäjä Rivo-Riitta. (Joka paljastuikin seuraava aamuna lukemastani Savon Sanomien Jarlan haastattelusta miehen henkilökohtaiseksi suosikiksi. Olisin linkittänyt haastattelun tähän, mutta eipä sitä SS:n arkistosta löytynytkään, murr.)
Jarla ammentaa aiheitaan paitsi jokapäiväisestä elämästä, myös historiasta ja uskonnosta. Opettaja minussa hieroo jo kämmeniään tyytyväisenä yhteen, tiedän jo muutamia herkullisia keskustelunavauksia historian ja uskonnon tunneille...
[caption id="" align="alignnone" width="455" caption="Lähde www.hs.fi"]
[/caption]
[/caption]Jokin aika sitten (ehkä vuosi, voi olla parikin) aviomieheni alkoi näytellä minulle netistä sarjakuvastrippejä, jotka olivat hänen mielestään todella hauskoja. Minulle ne eivät auenneet; usein parempi puoliskoni joutui selittämään vitsin minulle, joskus sentään ymmärsin jujun itse, mutta se ei ollut minusta kovinkaan hauska. Tuomitsin tuon Fingerporiksi paljastuneen sarjakuvan a) yksinkertaisille tai b) miehille suunnatuksi huumoriksi ja annoin asian arrogantisti olla.
Viime aikoina yksi jos toinenkin älykkäänä pitämäni ihminen (huom. myös mieheni on älykäs!) ja vieläpä naisihminen on kuitenkin aloittanut kanssani keskustelun Fingerporista. Niinpä uteliaisuuteni heräsi ja asia alkoi myös käydä kunnian päälle: oliko kuitenkin niin, että minä olin tyhmä tai sitten pelkästään huumorintajuton?
Mukavaa olla väärässä, ainakin osittain. Olen lukenut viime aikoina todella vähän sarjakuvia, joten olen ehkä hieman vieraantunut sarjakuvakerronnasta. Se on ongelma, kun lukee yksittäisen stripin sanomalehdestä. Mutta kokonaista albumia lukiessa minäkin pääsin rattaille, niin Pertti Jarlan kuvakielestä kuin huumoristakin. Vitsit perustuvat sanojen kaksinaismerkityksille tai muille väärinkäsityksille. Pertti Jarla ei siinä suhteessa ole erityisen innovatiivinen "juonen" suhteen, mutta pakko myöntää, että välillä oivallukset osuvat napakasti maaliin. Jarla ei tunne tabuja, vaan vitseissä seikkailevat yhtäläisesti niin Adolf Hitler, Jeesus kuin Mustanaamiokin. Muutenkin hyvän maun rajoja koetellaan, vaikka yleisimmin päähenkilöinä toimivat Jarlan itse luomat hahmot.
Fingerpori kertoo kuvitteellisesta 3600 asukkaan paikkakunnasta, jonka varmasti jokainen pikkupaikkakunnalta lähtöisin oleva jossakin määrin tunnistaa. Kertatutustumisella asukkaista parhaiten profiloituu ja nauruhermoihin osuu kommunistinen baarinpitäjä Rivo-Riitta. (Joka paljastuikin seuraava aamuna lukemastani Savon Sanomien Jarlan haastattelusta miehen henkilökohtaiseksi suosikiksi. Olisin linkittänyt haastattelun tähän, mutta eipä sitä SS:n arkistosta löytynytkään, murr.)
Jarla ammentaa aiheitaan paitsi jokapäiväisestä elämästä, myös historiasta ja uskonnosta. Opettaja minussa hieroo jo kämmeniään tyytyväisenä yhteen, tiedän jo muutamia herkullisia keskustelunavauksia historian ja uskonnon tunneille...
[caption id="" align="alignnone" width="455" caption="Lähde www.hs.fi"]
[/caption]
Great article very important information i found here z78cL2afR5g217
VastaaPoista[WORDPRESS HASHCASH] Kirjoittaja lähetti meille arvon '0 , mikä ei ole sallittua.
The landscape belongs to the man who looks at it. (Ralph Waldo Emerson, American thinker)
VastaaPoistaI love your blog. I use some of your recommendations since I found it. I think you are very nice sharing all your findings and ideas with the community of people around the world so we can all be better teachers and better learners.
VastaaPoistaThank you very much.
I have but one lamp wait which my feet are guided; and that is the lamp of experience. I know of no way of judging of the future but by the past. (Patrick Henry, American statesman)
VastaaPoista