Maassa maan tavalla?



Maassa maan tavalla ja maahanmuuttokriittisyys tuntuvat olevan päivän sana. Aiheesta voi ennakoida yhtä keskeisimmistä vaaliteemoista, kun suuretkin puolueet ovat huomanneet, millä retoriikalla Perussuomalaisten kannatus nousee.

Kiba Lumbergin Mustan Perhosen lukeminen osui siis mielenkiintoiseen aikaan. Kuka olisi kiinnostunut romaneista? Romaniväestö elää suomalaisen yhteiskunnan sisällä omaa elämäänsä ilman, että valtaväestö tuntisi kovinkaan suurta kiinnostusta  sopeuttaa sitä yhteiskuntaan tai ratkoa siihen liittyviä ongelmia. Romaneilla on omat tavat, heihin on totuttu. Suomalaiset tuntuvat tarvitsen ja "sietävän"  yhden 'ne toiset'-ryhmän, johon verrata itseään.

Se yhteiskunnasta, sitten puhutaan taiteesta. Kiba Lumbergin Musta Perhonen on hänen romanitrilogiansa ensimmäinen osa. Kirja kertoo pienestä romanitytöstä Memesasta, joka elää romaniyhteisön ja ympäröivän valkolaisyhteisön repivässä ristiriidassa. Memesa ei tunne kuuluvansa romaneihin, mutta suomalaiset tekevät selväksi, että hän on kantaväestöä huonompi. Lumberg käsittelee myös naiseutta, tytön ja naisen roolia sekä romaninaisten alistettua asemaa koskettavasti.

Lumbergin Tumma ja hehkuva veri -sarjasta nousi aikoinaan kova kohu. Valkolaisen on vaikeaa ottaa kantaa sen paremmin sen kuin tämän kirjankaan oikeellisuuteen. Lumberg mainitsee kirjan alussa tapahtumien ja henkilöiden olevan kuvitteellisia, mutta toisaalta kirjassa on hyvin henkilökohtainen ja Lumbergin omaan taustaan sopiva kerronta ja tarina. Väistämättä lukijaa jää askarruttamaan, kuinka omakohtaisiin kokemuksiin tapahtumat perustuvat.

Musta Perhonen kolahti ja kovaa. Lumberg kirjoittaa koskettavasti: samaan aikaan raa'asti, mutta lempeän inhimillisesti. Mielestäni jokaisen olisi hyvä lukea kirja ja saada vähän lisäsävyjä varsin mustavalkoiseen valtaväestön "mannekuvaan". Kirja on sisällöltään rankka, mutta kielellisesti helppolukuinen ja pituudeltaan lyhykäinen. Hyvä esimerkki siitä, ettei merkittävän ja korkeatasoisen teoksen tarvitse olla vaikea tiiliskivi. Jatko-osat Repaleiset siivet ja Samettiyö päätyvät molemmat ehdottomasti omalle lukulistalleni.

Musta perhonen on vaikuttava ja omalla tavallaan kaunis kirja. Se on kuin vastaantuleva romaninainen pönkkähameissaan ja paljettipuserossaan. Oikeastaan uskot tietäväsi, miltä romaninainen näyttää, mutta näky on niin uljas ja salaperäinen, että on pakko kääntää pää ja katsoa vielä uudestaan.

Kommentit

  1. kiitos tästä arvostelusta! sait minut ainakin täysin vakuuttuneeksi että tämä täytyy lukea! tää kokonaiseurooppalainen ja vuosisatainen romaanien järjestelmällinen syrjintä on oikeesti aika hämärä juttu tässä meidän "suvaitsevaisessa" yhteiskunnassa. mä siis aattelen et nuoret aikuiset haluaa suurimmalta osin olla maahanmuuttomyönteisiä sekä erillaisuutta ymmärtäviä. mut lapsethan on kasvatettu siihen että "ole kiltisti tai mustailainen vie"...

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Itse jotenkin taas hätkähdin siihen, kuinka vaiettu asia romanien asema tämänkin päivän Suomessa on. Kuinka paljon puhutaan pakolaisista ja turvapaikanhakijoista, mutta unohdetaan, että meillä on täällä suomalainen vähemmistö, jossa esimerkiksi peruskoulun keskeyttäminen taitaa olla edelleen melko yleistä. Ja se ei ole ongelma kellekään, eikä kiinnosta ketään. Tosiaan hämärää, niin kuin osuvasti sanoit!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit