Anneli Kanto: Ihan pähkinöinä
Voi että pidin tästä kirjasta!
Olen lukenut Anneli Kannolta ainakin Pyövelin ja muistaakseni jotakin muutakin, joten tiesin Kannon taitavaksi kirjoittajaksi, mutta Ihan pähkinöinä löi minut silti ällikällä. Muistui mieleen lapsuus, jolloin nauroin ja hörähtelin ääneen Kaisa Ikolan Hullu luokka -sarjaa lukiessani. Viime vuosina moista hirnumista ovat saaneet aikaiseksi oikeastaan ainoastaan Minna Lindgrenin mainiot teokset.
Ja nyt kun ajattelen, eikö vain Ihan pähkinöinä olekin jostakin Lindgrenin ja Ikolan välimaastosta! Edustettuna ovat seniorit pyörätuolissa istuvan Mumman muodossa ja nuoret ysiluokkalaisen Usvan hahmossa. Ja sitten on päähenkilö Mirjami, uraohjus Helsingistä, joka on jo varhain karistanut Pohjanmaan pölyt jaloistaan ja tekee nyt uraa lobbarina, elää kantakaupungissa helsinkiläisempänä kuin helsinkiläiset itse ja elättää siinä sivussa itseään huomattavasti nuorempaa videoinstallaatiotaiteilijaa, sileärintaista rakajastaansa.
Tämä kaikki kuitenkin romahtaa, kun Mirjami joutuu äkkiä lähtemään hoitamaan vanhan äitinsä ja angstisen siskontyttönsä asioita Köyhäluomalle.
Yksi kirjan riemastuttavimmista piirteistä on, että Mirjami on oikeastaan todella kylmä, itsekäs ja vastenmielinen henkilö. Mutta Kanto onnistuu piirtämään hänen henkilökuvansa niin hienovireisellä ja hauskalla tavalla, ettei Mirjamille voi olla toivomatta kaikkea mahdollista hyvää hänen elämäänsä. Kuten toki kaikkien muidenkin henkilöiden elämään.
Kirjan kieli on eläväistä, ilmaisurikasta ja täynnä verbaalista huumoria. Mirjamin pomojen Galju&Geelin pahasti ontuvat kielikäännökset ja toisaalta Mumman rehevä pohojanmaan murre ovat nautittavaa luettavaa. Kielen lisäksi tilannekomiikka ja huumorin rytmi ovat kohdillaan: niinpä Barbara-kuttu pääsee autoajelulle auton etupenkillä ja Mirjami on läkähtyä jumppatunnille "kaikenlaisten maatalonemäntien, myyjien ja lähihoitajien hyllyvässä seurassa".
Erinomaisen viihdekirjan erottaa hyvästä se, että kaiken hauskuuden rinnalla on myös vakaviakin aiheita, vaikkei niissä varsinaisesti jäätäisikään vellomaan. Kuolema, vakava sairaus, turvapaikanhakijoiden kielteiset turvapaikkapäätökset, nuoren suru ja vanhustenhoidon tila ovat asioita, jotka tulevat kirjassa myös esille.
Siitä huolimatta yleisilme on kepeän kupliva. Hotkaisin kirjan päivässä.
Jos etsit täydellistä kesäkirjaa lomapäivän ratoksi, tässäpä se.
Anneli Kanto: Ihan pähkinöinä
Karisto 2018
235s.
Karisto 2018
235s.
Tämä oli kyllä varsin mainio opus! Kuuntelin äänikirjana ja myönnän tyrskähdelleeni auton ratissa erityisesti Galjun ja Geelin kielikukkasille. Sujuva sukkula, tämä, olen samaa mieltä.
VastaaPoistaSanoppa muuta. Toivottavasti Kannolta tulee lisääkin tätä lajia!
PoistaVeriruusujen ja Lahtareiden jälkeen en ihan yhdistä Anneli Kantoa viihdekirjaan, mutta osoittanee vain taitavaa kynänkäyttäjää, jos viihdegenrekin luonnistuu. Jo kirjan nimi on mielestäni hyvä ja kuvaamasi sisältö vaikuttaa juuri täydelliseltä hyvän mielen kirjalta. Saatanpa tarttua tähän, olenhan juuri nyt erityisesti viihdekirjamoodissa, mutta niissäkin kaipaan älykästä ja aikuista otetta!
VastaaPoistaLuulen, että tykkäät tästä! Ihan totta, että Kannon muun tuotannon jälkeen genrevalintaa voi pitää yllättävänä, mutta hyvä kirjailija selviää tästäkin. Yhdistävä tekijä muuten Ahrnstedtin, käsittääkseni hänkin on kirjoittanut historiallisia romaaneita aikaisemmin :)
PoistaEnsin on myönnettävä, että kun näin kirjakatalogissa uusimman Kannon olevan chick litiä, olin pettynyt. Eikä, sitä tulee ihan riittämiin, mutta vähemmän Lahtareiden ja etenkin Pyövelin tasoisia historiallisia romaaneja. En pitänyt kiirettä uutukaisen kanssa, mutta kohtasimme maaliskuun lopussa, kun lukumakuni oli kuin vaivihkaa käynyt entistä kevyemmäksi. Ja pannahinen, kyllä Kanto kirjoittaa osaa! Tämä oli todella nokkelaa juonenkuljetusta ja näppärää kielen käyttöä, sekin millä eri nimillä hän pomoparivaljakkoa milloinkin kutsui sai minut naurahtelemaan :D Jännä nähdä minkä genren romaani seuraavaksi ilmestyy.
VastaaPoistaTämä oli tosiaan kielellistä ilottelua alusta loppuun. Sitä oli hauska lukea ja tuli myös sellainen olo, että kirjailijalla itsellään on ollut hauskaa kirjaa kirjoittaessaan.
PoistaTämä on putkahdellut esiin siellä ja täällä. Ehdottomasti lensi nyt lukulistalleni. Kiitos innoittavasta esittelystä, Amma! ❤
VastaaPoistaOle hyvä, kiva kun innostuit❤️
PoistaPakko ottaa tämä lukulistalle! Olen pannut merkille jo muidenkin kehut, mutta eiköhän tässä nyt ollut sinetti :D
VastaaPoistaJes, kiva kun innostuit. Luulen, että tykkäät 😊
Poista