Tanssiteatteri Minimi: Juha

Kuva: Tanssiteatteri Minimi

Tulin lukion abivuonna loukanneeksi luokkatoveriani. Kävimme äidinkielen tunnilla paneelikeskustelua Juhani Ahon Juhasta. Totesin 18-vuotiaan elämänkokemuksella, etten oikeastaan ihmettele, miksi Marja teki niin kuin teki. Olihan Juha loppujen lopuksi äärettömän tylsä ja tyhmä mies. Kohtasin vastarintaa, mutta vasta myöhemmin, aivan liian myöhään, ymmärsin, että olin tullut sohaisseeksi arkaan paikkaan. Miespuolinen kaverini ei voinut käsittää, miten saatoin pitää Juhaa tylsänä, vaikka tämä vain yritti olla mahdollisimman hyvä puoliso vaimolleen.

Tapaus muistui mieleeni, kun olimme kokoontuneet kuuntelemaan ohjaaja Mikko Roihaa ja haastattelijana toiminutta Karri Lämpsää taiteilijatapaamiseen Kuopion kaupunginteatterin aulaan. Haastattelu toimi lämmittelynä Roihan ohjaaman ja käsikirjoittaman Juhan uudelle ensi-illalle. Uudelle siksi, että kyseessä on kymmenen vuotta sitten ensi-esityksensä saanut esitys, joka nyt kaivettiin naftaliinista esille.

Roiha kertoi, että oli aiemmin ajatellut Juhan kertovan patriarkaalisesta, naista alistavasta kulttuurista, kunnes hän oivalsi, että Juha itse asiassa halusi miellyttää puolisoaan.

Kyse on siis samasta ajatuskulusta, johon itse törmäsin tuolla tietyllä äidinkielen tunnilla. Kiinnostavaa, ja kertoo jotakin siitä, kuinka hyvin Aho on onnistunut romaanissaan. Sama tarina herättää monenlaisia, keskenään aivan ristiriitaisia tunteita ja tulkintoja.

Kuva: Tanssiteatteri Minimi.

Käsiohjelmassa teosta luonnehditaan kuumaksi ja kiihkeäksi ripaskaksi miellyttämisen ja halun historiasta. Nämä kaksi ihmisen perustarvetta ovatkin näytelmässä vahvasti esillä. Kukapa ei haluaisi olla hyväksytty, haluttu?

Perinteistä ja tanssiteatteria yhdistelevä teos velloo eteen päin veneen ympärillä. Mikko Roihan ja työryhmän yhteistyössä rakentama koreografia on kansantajuinen, jopa karikatyyrinen. Näytelmän alkupuolella naurahteluja kuuluu sieltä täältä, mutta tarinan edetessä sävy muuttuu alati tummemmaksi. Olen pannut aiemminkin merkille pitäväni Roihan eriskummallisesta, vinosta huumorista, jota ei aina oikein huumoriksi edes meinaa tunnistaa. Tragikoominen pohjavire, häpeänsekainen mielihyvä, olikin läsnä koko ajan.

Näytelmän rooleissa nähdään tasavahva nelikko: Antti Lahti (Juha), Sampo Kerola (Shemeikka), Riikka Puumalainen (Marja) sekä Marja Myllylä (Juhan äiti sekä Anja). Lahti on jäyhänä suomalaisena miehenä kuin suoraan ruisleipämainoksesta, Kerola sutki ja rasvattulanteinen niin kuin Shemeikan olettaa saattaa. Puumalainen on jotakin siltä ja väliltä, vuorotellen kylmää jäätä ja sulaa laavaa. Myllylän häikäisevä lavapreesens täyttää lavan niin painajaismaisena anoppina kuin verevänä Anjanakin.

Esityksestä voisi käyttää termiä lihallinen. Pääsääntöisesti se toimi tarinan kuljettajana ja tehokeinona hyvin, mutta Shemeikan orgioissa shokkivaikutus kääntyi jo osin tahattoman komiikan puolelle. Osansa voi olla myös ajan kulumisella - party like it's 2010?

Esityksen jälkeen jäin miettimään myös sitä, tarjosiko esitys varsinaisesti mitään uutta ikiklassikkoon. 2020-luvun tulkinta jäi puuttumaan, keskustelu tämän päivän kanssa, jäi puuttumaan. Toisaalta ehkä Juhan vahvuus onkin juuri perustarinan iättömyydessä. Juha on ja pysyy, mutta eri aikoina ja eri-ikäisinä samaistumme eri asioihin, ymmärrämme enemmän, paremmin, syvemmin?


Kuva: Tanssiteatteri Minimi

Ja katso! Sukeltaessani blogin arkistoihin, huomasin lukeneeni Juhan vajaat kymmenen vuotta sitten, osin samoin ajatuksin kuin tänä päivänä, mutta kuitenkin sen ajanjakson näkökulmasta. Ehkä palaan Juhan pariin jossakin muodossa taas kymmenen vuoden kuluttua. Kuka tietää, kenties silloin huomaan samaistuvani parhaiten Marjan anopin tuntoihin. Voi ei!

Tanssiteatteri Minimi: Juha
Juhani Aho - Mikko Roiha
Esiintyjät: Antti Lahti, Sampo Kerola, Riikka Puumalainen, Marja Myllylä
Kesto 1h 30min (ei väliaikaa)

Esitys on suunnattu aikuisille (K-16)
Katso täydelliset tiedot työryhmästä ja esityksistä Tanssiteatteri Minimin sivuilta täältä.


Yhteistyö Tanssiteatteri Minimin kanssa. Kiitos kutsusta ensi-iltaan!

Kommentit

  1. Itsekin muistan lukeneeni Juhan lukiossa, mutta muuta en sitten muistakaan. Tämä postaus nostatti kyllä ajatuksen, että kirjan voisi lukea nyt vanhempana ja viisaampana uudestaan. Sikäli mikäli lukioikäistä viisaampaa voi ollakaan. :)

    Olisi kiva nähdä tämä lihallinen teatteriversio Juhasta. Tosin ensin haluaisin todellakin lukea kirjan uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis kukaanhan ei ole niin viisas kuin lukioikäinen! 😄
      Suosittelen tätä lämpimästi, mukava palata välillä vanhoihin klassikoihin.

      Poista

Lähetä kommentti