Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu




Maria Kallion luo on aina ilo palata. Maria ja muut keskeiset hahmot ovat niin rakkaita, että oikeastaan dekkarijuoni tuntuu sivuseikalta. Suurin kiinnostuksen kohteeni on, mitä hahmoille mahtaa kuulua tällä kertaa.

Tällaisen havainnon tein viime viikolla lukiessani 14. Maria Kallio -romaania. Kalliosta on tullut vanhempi ystävätär, esikuva, joka tarjoaa kurkistusikkunan tulevaan. Esimerkiksi työn ja perheen yhdistämisessä (ja sen vaikeudessa) olen samaistunut Mariaan usein. Sekä salmiakin että punkin voima on todettu stressaavissa tilanteissa toimivaksi. Myös Marian perhe ja työkaverit Puupponen ja Koivu ovat tulleet läheisiksi. 

Vaikka suurin kiinnostukseni kohdistuikin henkilöiden elämänvaiheisiin, oli Viattomuuden loppu myös juoneltaan kiinnostava teos, vaikka aihe olikin rankka. Maria työskentelee Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen LaNu-yksikössä. Hän saa selvitettäväkseen murhan, jonka uhri on vastavapautunut pedofiili. Perinteisestä kuviosta tämä eroaa sillä tavalla, että pedofiili on keski-ikäinen nainen ja hänen uhrinsa nuoria poikia. Ymmärrettävästi motiiveja murhaan löytyy moneltakin ihmiseltä. Itsekin teini-ikäisen pojan äitinä Maria joutuu terästäytymään etsiessään syyllistä.

Pidän Leena Lehtolaisen kirjoissa muun muassa siitä, että ne ovat vahvasti ajassa kiinni. Some, keskustelupalstat ja YouTube-videot ovat kirjassa vahvasti läsnä nuorten ja vähän vanhempienkin maailmassa. Niin ikään tämän päivän tutut ilmiöt kuten rasismi ja sen vaikutus poliisin arkeen näkyy selvästi. Poliisin liian suppeat resurssit rasittavat ja työttömyys on tullut tutuksi myös Maria Kalliolle. Vastavuoroisesti ne, joilla työtä on, uhkaavat väsyä työtaakkansa alle.

Onneksi joihinkin asioihin voi luottaa. Esimerkiksi siihen, että jostakin Maria aina kaivaa syyllisen esille. Tai siihen, että Leena Lehtolainen viihdyttää omalla taatulla tyylillään. Niin tälläkin kertaa.

Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu
Tammi 2017
456s.



Kommentit

  1. Onpa kiva, kun Lehtolaiselta on ilmestynyt uusi Maria Kallio -kirja. Varmasti tulee myös minun lukulistalleni.

    VastaaPoista
  2. Anneli, on aina ilo palata vanhojen rakkaiden suosikkien pariin 😊
    Aurinkoisia päiviä sinulle ❤️

    VastaaPoista
  3. Vai on niitä jo 14 kirjaa, enpä olisi arvannut. Yhtään en ole lukenut kun en dekkareita muutenkaan, enkä ole katsonut telkastakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän niitä on kertynyt, useampi vuosikymmen taitaa Lehtolaisella olla jo takana. Minusta Kalliot ovat kiinnostavia, etupäässä senkin takia, että dekkarijuonen lisäksi siinä on niin paljon tavallista arkea ja työn kuvausta, mihin on helppo samaistua.

      Poista
  4. Minä olen lukenut Lehtolaiselta vain sen ensimmäisen Maria Kallion (muutama vuosi sitten) ja sitä lukiessa huomasi sen, että kirja oli tosiaan ajassa kiinni, huonossa mielessä. Koska ensimmäinen kirja on julkaistu jo yli 20 vuotta sitten tuntui se jääneen ihan menneisyyteen ja se jotenkin häiritsi lukemista. Muutenkaan se eka kirja ei oikein vakuuttanut, mutta niin on kyllä aika monien dekkarisarjojen kohdalla, ettei eka osa ole suinkaan paras. Aion kyllä joskus lukea Lehtolaiselta muutakin, koska niin monet sitä kehuu ja haluan antaa Maria Kalliolle uuden mahdollisuuden. Mutta ehkä yritän jotain sarjan keskeltä. Mikä niistä on sun lempikirja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin saman, kun luin muutama vuosi sitten ensimmäisen osan uudestaan, maailma on muuttunut paljon 20 vuodessa!
      Pitäisi oikeastaan lukea muutkin uudestaan, sillä voi olla, että suosikkeina mieleni jääneet ovat olleet ihan yhtä lailla ajassa kiinni ja nyt valitsisin toisin. Mutta ainakin Kuolemanspiraali, Kuparisydän ja Luminainen ovat jääneet mieleen erityisen hyvinä. Sitten olen tykännyt myös Lehtolaisen muista romaaneista. Esimerkiksi Tappava säde on hyvä ja Jonakin onnellisena päivänä ehkä kaikista tärkein teos minulle.

      Poista
    2. *kaikista tärkein teos hänen tuotannostaan*

      Poista
  5. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi lukenut Lehtolaista. Olen pitänyt Maria Kallio -dekkareista, joten ehkä jossain vaiheessa palaan tuttujen pariin minäkin, mutta siihen voi mennä aikaa – tämä lienee syksyn suosituimpien kirjastokirjojen joukossa ja pysynee siellä pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Lehtolaista varmasti joutuu jonottamaan jonkin aikaa kirjastosta. Kannattaa kuitenkin jossakin vaiheessa tutustua, minusta tässä ainakin oli tuttua imua.

      Poista
  6. Luin Maria Kallioita varmaankin ne ensimmäiset 11. Aina oli pakko saada uusin ja sitten luin sen yhdeltä istumalta. Kiinnyin Mariaan juuri tuon perhe-elämän ja työn yhdistelmän kuvausten takia - ne ovat niin todentuntuisia. Kyllä minä tämänkin haluan lukea, sillä tuli ihan ikävä Mariaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin <3 Osa vieroksuu Kallio-dekkareita ja pitää tylsänä perheen ja työn yhdistämisen kuvailua, mutta minulle juuri tuo perusarki on se juttu, mikä Kallioissa viehättää. Poliisin työ ei ole pelkkää actionia vaan useimmiten aika tylsää ja hyviä istumalihaksia sekä kärsivällisyyttä vaativaa työtä.

      Poista
  7. Olen lukenut Lehtolaiselta vain yhden kirjan enkä oikein pitänyt sen tyylistä, joten en jatkanut muiden kirjojen pariin. Maria Kalliosta en tiedä oikeastaan mitään. Olen ajatellut, että pitäisi jossain vaiheessa tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla jotakin Kallio-kirjaa, ne ovat mielestäni aika selkeästi omanlaisiaan, verrattuna esimerkiksi Hilja Ilveskero -sarjaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit