Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia



Jojo Moyes on viihdekirjailija, jonka tuotanto on herättänyt minussa melko ristiriitaisiakin tunteita. Osa lukemistani teoksista on ollut hyvän mielen hömppää, osa tusinatavaraa, joku kirjoista herätti suoranaista vihaa ja järkytystä. Yhteistä kaikille kuitenkin on ollut se, että Moyesin tekstiä on miellyttävä lukea ja kirjailija taitaa lukijan koukuttamisen tarinan pariin.

Suomennetuista kirjoista uusin, Parillisia ja parittomia (The One Plus One) osuu parhaiten omaan lukumakuuni. Tarina on yhtä aikaa kepeä, mutta sisältää toisaalta kirpakkaa yhteiskunnallista kuvausta luokkajaon sävyttämästä ja alati eriarvoistuvasta Britanniasta. Kirja on julkaistu vuonna 2014, aikana, jolloin Brexitiin ei varmaan uskonut kukaan, mutta jonkinlaista valaisua asiaan kirja toi siitäkin näkökulmasta tarkasteltuna. Pahamaineisessa lähiössä asuvan yksinhuoltajaperheen loikka keskiluokkaan on usein kertakaikkiaan toivoton, puhumattakaan rikkaasta väestönosasta, joka voisi yhtä hyvin olla valovuosien päässä. Ei ihme, jos ajatukset kansainvälisyydestä ja Euroopan Unionista ovat varsin erilaiset.

Kuitenkin tällaisen täysin erilaisista lähtökohdista ponnistavan pariskunnan Moyes tutustuttaa toisiinsa. Ed on IT-miljonääri, jolla kaikki on tähän asti onnistunut puolivahingossa nappiin. Nyt hän on sählännyt elämänsä melkoiseen solmuun, mutta siitä huolimatta hän ei osaa kuvitellakaan, millaisessa todellisuudessa hänen loma-asuntonsa siivooja Jess elää. Jess on kahden lapsen yksinhuoltaja, joskaan jatkuvasti pahoinpitelyn uhriksi joutuva teinipoika Nicky ei ole hänen, vaan miehensä Martyn lapsi. Marty on lähtenyt kaksi vuotta sitten asumaan äitinsä luokse, ja kokoamaan elämäänsä uudestaan kuntoon. Sillä välin Jess tekee kahta työtä, hoitaa kodin ja lapset sekä venyttää penniä. Lapsista toinen, Jessin ja Martyn yhteinen tytär Tanzie, on huippulahjakas matematiikassa ja Tanzien osallistumisesta matematiikkaolympialaisiin tarina saakin priimusmoottorinsa.

Parillisia ja parittomia on road trip -kirja brittityyliin. Sekalainen seurue; liemessä oleva miljonääri, yksinhuoltaja kahden lapsensa sekä valtavan, haisevan ja kuolaavan koiransa kanssa ahtautuu samaan autoon ja lähtee ajamaan kuuttakymppiä kohti Skotlantia. Kuten arvata saattaa, matkalla ehtii tapahtua kaikenlaista. Huumorilla ryyditetty tarina kuvaa ei-niinkään-yllättävästi Jessin ja Edin lähentymistä toisiinsa, mutta aivan perinteisestä rakkaustarinasta ei kuitenkaan ole kysymys. Vaikka pitkään näyttää siltä, että Ed on suora muunnos valkoisella ratsulla apuun rientävästä ritarista, on Moyes onneksi lisännyt tarinaan aimo annoksen modernia twistiä. Kuka loppujen lopuksi on pelastaja ja kuka pelastettava, se jää lukijan päätettäväksi.


Romaanista jäi lämmin jälkitunne. Romanttinen juoni kuului asiaan, mutta ennen kaikkea pidin siitä, miten lämpimästi Moyes kuvaa ystävyyttä ja perhettä, sellaistakin joka ei ole aivan tavallinen vanhempien ja 2,4 lapsen perhe, kuten Jess kirjassa itse sanoo. Myös keskinäinen välittäminen, auttaminen ja erilaisuuden hyväksyminen ovat tärkeitä sanomia kaikki ja tässä ajassa ne tuntuvat normaaliakin arvokkaammilta. Ajatus välittyy romaanista ilman päälleliimattua, holhoavaa saarnaamista. Parillisia ja parittomia kuuluu niihin teoksiin, jonka lukemisen jälkeen tekee mieli halata vähän jokaista ja koko maailmaa.

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia (The One Plus One 2014)
Gummerus 2017

482s.
Suomentanut Heli Naski

Kommentit

  1. Minun on pitänyt lukea Moyesin kirjoja jo pitkään, mutta jotenkin ei vaan ole osunut sopivaa hetkeä. Lisäksi arviot ovat välillä olleet vähän ristiriitaisia ja haluaisin osua kerralla oikeaan... Tämä kuulostaa sellaiselta lempeältä kirjalta, joka sopii syksyyn hyvin.
    Mitkä ne muut ovat, joista olet pitänyt (ja mitä pitää välttää... ;-)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro minulle jotain hyvää oli se kv. läpimurtoteos, josta tehtiin elokuvakin. Minua se ärsytti eettisessä mielessä, vaikka teos itsessään oli ihan ok, itse asiassa varmaan aika hyvä, kun onnistui herättämään sellaisen reaktion: http://ammankirjablogi.blogspot.fi/2015/03/jojo-moyes-kerro-minulle-jotain-hyvaa.html

      Jos olisit tässä taas puolestaan on jatko-osa, ihan ok, mutta sellainen kuin jatko-osa nyt tuppaa olemaan.

      http://ammankirjablogi.blogspot.fi/2016/05/jojo-moyes-jos-olisit-tassa.html

      Tätä ennen pidin eniten Ole niin kiltti, älä rakasta häntä (oikeesti, kuka nämä nimet keksii? :D) -teoksesta http://ammankirjablogi.blogspot.fi/2015/05/jojo-moyes-ole-niin-kiltti-ala-rakasta.html

      Mutta tämä Parillisia ja parittomia on minusta näistä selkeästi paras!

      Poista
  2. Oho, luettuani tämän muistin, että minä taisinkin saada tämän kirjan äitienpäivälahjaksi, mutta unohdin sen sitten kirjahyllyyn muiden lukemattomien kirjojeni joukkoon. Kirjoituksesi perusteella voinen odottaa mukavaa lukukokemusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Kannattaa kaivella ylemmäs lukupinossa :)

      Poista
  3. Olen lukenut Moyesilta vain Kerro minulle jotain hyvää ja siitä minulle jäi päällimmäiseksi tunteeksi ärsyyntyminen. Periaatteessa tämä kirja kuulostaa teemoiltaan ihan kiinnostavalta, en tiedä uskallanko antaa Moyesille toisen mahdollisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu, ärsyynnyin, taisin vähän raivostuakin Kerro minulle jotain hyvää -kirjaa lukiessani. Joten ainakin sen perusteella uskallan suositella tätä sinulle. Minä tykkäsin, enkä ärsyyntynyt yhtään. :)

      Poista
  4. Jännitän aina chick-lit-kirjoihin tarttumista - siitäkin huolimatta, että olenkin lukenut Moyesilta Kerro minulle jotain hyvää sekä Jos olisit tässä ja pidin kummastakin. Kirjoituksesi sai minut kiinnostumaan myös tästäkin, ehkäpä tartun siihen jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En miellä itseäni ollenkaan chick litin kuluttajaksi, siis chick litin sanan perimmäisessä merkityksessä. Mutta hyvästä chick litistä, sellaisesta, jossa on jokin muukin ajatus kuin ulkonäkö, shoppailu ja treffailu, pidän ja Moyes on minusta juuri sellainen, ns. paremman chick litin kirjoittaja :)

      Poista
  5. Olen lukenut kolme Jojoa, myös tämän Parillisia ja parittomia, valitsimme tämän jopa lukupiirikirjaksemme. Blogissani kirjoitin: "Parittomia ja parillisia oli erittäin miellyttävä lukukokemus. Kirja nappasi heti alusta, yhteiskunnallinen ulottuvuus oli mielenkiintoista, pääparin lataus säilyi hyvin, sivuhenkilöt ja jopa koira olivat aidonoloisia." Pientä kritiikkiäkin kirjasin, mutta annoin silti 4/5 tähteä kirjalle.
    Minusta tämä on parempi kuin maailmanmenestykseen noussut Kerro minulle jotain hyvää tai sen jatko-osa. Tarinan lomassa englantilainen yhteiskunta avautuu rehellisesti, ja luulenkin, että yhteiskuntakritiikkiä ja feminismiä voi olla seuraavissa Jojon kirjoissa enemmänkin. Toivotaan, sillä tarinankerronnan hän osaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mieltä! Tässä oli elementit varsin hyvin kohdallaan ja minäkin pidin tästä eniten Jojon kirjoista. Toivottavasti tällaista olisi kuvassa myös jatkossa, sillä Moyesin tarinointia on tosiaan ilo lukea!

      Poista
  6. Olen lukenut neljä Jojo Moyesin kirjaa ja luen varmasti joskus lisääkin, kunhan tulee oikea aika. Brittiläiset Jojo Moyes ja Jane Fallon ovat ns. luottokirjailijoitani halutessani lukea chick lit -tyyppistä kirjallisuutta. Tätä The One Plus Onea en ole lukenut enkä varmaan sitä heti luekaan, kun seuraavan kerran tartun Moyesin tuotantoon. Hänen vanhempi tuotantonsa kiinnostaa toistaiseksi enemmän. Tosin kirjoituksesi perusteella tämäkin kirja alkoi nyt kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin aiemmin!

    VastaaPoista
  7. Täytyy laittaa tämä kirja muistiin. Kiinnostavasti tuntuu yhdistävän kepeän kirjoitustyylin ja suht syvällisen teeman. Tästä voisi saada pohdittavaakin lukunautinnon lisäksi. :)

    VastaaPoista
  8. Olen lukenut Jojo Moyesilta (muistaakseni vain) yhden kirjan eikä se ollut minusta kummoinen. Ehkä pitää joskus kokeilla toisen kerran.

    VastaaPoista
  9. Mulla on vielä Moyesit lukematta. Yksi löytyy hyllystä, Kerro minulle jotain hyvää - koitin sitä joskus aloitella, mutta ei jostain syystä ottanut tuulta alleen. Päätin lukea sen joskus myöhemmin. Laitanpa tästä vinkin muistiin, kiva kuulla että pidit tästä. Tykkään aina välillä lukea chick litiä, varsinkin jos on lukujumia. /Tiia

    VastaaPoista
  10. Hmm, alkoi taas omatuntoa kolkuttelemaan, kun en vieläkään ole lukenut Jojo Moyesilta mitään. Tämänkin kirjan muistan huomanneeni katalogista, mutta eipäs ole tullut luettua. Vaikuttaa silti keskivertoa tasokkaammalta kevyeltä kirjalta, ja road trip -teema vetoaa minuun aina. Itse en niitä livenä voi kehua harrastavani, mutta kirjoissa on kiva olla tien päällä. :)

    VastaaPoista
  11. En ole kyllä koskaan lukenut Jojo Moyesia, vaikka nämä hänen suomennetut kirjansa ovatkin tuttuja kirjablogeista ja muutenkin – näyttävät kannet jäävät mieleen. Joskus sitä kyllä kaipaakin kevyempää luettavaa ilman muuta, ja etenkin jos Moyes ei tee ihan niitä helpoimpia ratkaisuja juonenkäänteissään, niin tämähän voi olla ihan varteenotettavaa luettavaa jossain vaiheessa. Ehkä.

    VastaaPoista
  12. Itseänikin Kerro minulle jotain hyvää ärsytti, vaikka se olikin hyvin kirjoitettu. Niille, jotka ovat pitäneet enemmän kirjasta Ole niin kiltti, älä rakasta häntä, maistunee varmasti vähintään yhtä hyvin myös The Girl You Left Behind, joka ilmestyy suomeksi syyskuussa nimellä Ne, jotka ymmärtävät kauneutta (mielestäni outo nimivalinta). Jos pitää historiallisesta fiktiosta kuten minä, The Girl You Left Behind on nappivalinta.

    VastaaPoista
  13. En ole lukenut yhtään kirjaa Jojo Moyesilta. Tämä kirja vaikuttaa hyvältä valinnalta siihen hetkeen, kun haluaa lukea jotain kepeää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit