Julian Fellowes: Belgravia (äänikirja)


Tarina alkaa Brysselistä vuonna 1815. Kaupunkiin on kerääntynyt brittiläisen armeijan väkeä, Napoleon etenee voimakkaasti kohti. Painostava tunne on käsinkosketeltava, pian koittaisi tapahtuma, jonka jälkipolvet tulevat tuntemaan Waterloon taisteluna. Kaupunki kuitenkin elää kuin viimeistä päivää, pyrkii unohtamaan väistämättömältä vaikuttavan yhteenoton. Järjestetään tanssiaiset, joissa komeat univormupukuiset upseerit tanssittavat kauniita daameja, lähteäkseen vain tunteja myöhemmin, yhä juhlapuvuissaan, kohti viimeistä taisteluaan.

Yksi upseereista on jalosukuinen Edmund, joka on rakastunut palavasti alempisäätyiseen Sophiaan. Yön tapahtumat vaikuttavat suuresti molempien perheiden elämään. Varsinaisesti kirjan tapahtumia seurataankin Lontoossa kaksikymmentävuotta myöhemmin. Vaikka aikaa on kulunut ja sekä Sophian että Edmundin perheet ovat menestyneet hyvin taloudellisesti ja seuraelämässä, eivät traagiset menetykset ole unohtuneet keneltäkään. Kun muuan Charles Pope saapuu kaupunkiin, tulevat menneisyyden haamut taas esille ja Lontoon seurapiirit menevät sekaisin.

Belgravia on nautittavaa tarinan kerrontaa. Kyseessä on juuri sellainen historiallinen lukuromaani, jonka vietäväksi antautuu mielellään. Kirjailija kuvaa lukuisia henkilöhahmoja elävästi ja moniulotteisesti, erityisen vahvaa on psykologinen kuvaus. Vaikka tarinassa keskustellaan ja seurustellaan paljon, tapahtuvat suurimmat liikkeet henkilöiden pään sisällä. Heidän yksityisiä ajatuksiaan tutkimalla kaikki inhimilliset tunteet tulevat esille. Sivuhenkilöistä esimerkiksi John Bellasisin hidas romahtaminen on hirvittävää seurattavaa. Myös vastakkaisia, suuria henkisiä kehitysaskeleita, löytyy useammaltakin henkilöltä.

Julian Fellowes tunnetaan ennen kaikkea Downton Abbeyn käsikirjoittajana. Huippusuositusta tv-sarjasta tuttua oli se, että kirjassa seurataan sekä isäntä-, että palvelusväkeä. Romaanin päähuomio kiinnittyy tällä kertaa kuitenkin selkeästi paraatikerroksiin. Keskeinen priimusmoottori tapahtumien kannalta on 1800-luvun moraalikäsitys. Nykypäivän länsimaisella mittapuulla tekopyhyys tuntuu tuskastuttavalta. Että avioton lapsi on isovanhemmille häpeä, joka vetää lokaan myös kuolleen äidin nimen vielä vuosikymmeniä myöhemmin, Mutta lapsen isälle kyseessä on enemmänkin harmillinen pikku kepponen, jonka sosieteetti hyväksyy! Kuvatessaan romaanin henkilöhahmojen elämää Fellowes alleviivaa oivallisesti sitä, kuinka paljon ongelmia syntyy siitä, kun ihmiset eivät saa valita kumppaniaan itse tai päätöksiin vaikuttavat taloudelliset seikat tai perheiden keskinäinen suhdetoiminta. Edullinen naimakauppa voi olla inhimillinen tragedia.

Kuuntelin teoksen äänikirjana, jonka luki loistava Eero Saarinen. Pidän hänen kerrontatavastaan ja hillitystä, mutta kuitenkin elävästä tyylistä, joka antaa jokaiselle henkilöille oman sielunsa. Äänikirjaksi romaani sopi erinomaisesti. Jokaisen luvun alussa myös kerrattiin, mitä aiemmassa luvussa oli tapahtunut. Kaipaisin tämäntyyppistä kirjallisuutta äänikirjavalikoimiin enemmänkin. Tuntuu, että tällä hetkellä dekkari- ja jännityskirjallisuuden osuus julkaistuista äänikirjoista on suhteettoman suuri. Laadukkaat (historialliset) lukuromaanit sopivat äänikirjoina kuunneltaviksi vähintäänkin yhtä hyvin. Tällaista lisää, kiitos!

Julian Fellowes: Belgravia
Otava/ Elisa Kirja 2016
Suomennos Markku Päkkilä
Lukija Eero Saarinen
Kesto 12h

Kommentit

  1. Minusta tämä oli vähän pitkitetty. Lisäksi petyin, koska luvattiin lääkettä Downton Abbey -ikävään, muttei annettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tämä aika pitkä, mutta ehkä Saarisenkin ansiosta intensiteetti kesti.

      Poista
    2. Lopetin Downton Abbeyn katsomisen toisen kauden jälkeen, joten minulle tämä toimi. Mutta vaikka tyylissä on paljon samaa, tämä tosiaan on ihan erilainen tarina, eri aikakaudellakin.

      Poista
  2. En ole koskaan seurannut Downtown Abbeyta. Tämä kirja voisi ehkä kiinnostaa, mutta ei niin paljon että olisin siihen tarttunut. Ehkä joskus, kun tekee mieli historiallista romaania.

    VastaaPoista
  3. Katsoin joskus yhden jakson Downton Abbeyta ja ei iskenyt. 1800-luku kylläkin kiinnostaa suuresti. En ole koskaan kuunnellut romaaneja äänikirjana, ellei lasketa siis lasten teoksia, joita siskoni laittoi pyörimään mm. pitkillä kesäloman automatkoillamme perheensä kanssa (kuuntelimme mm. Jali ja suklaatehtaan ja Harry potter ja Viisasten kiven). Pitäisikin kokeilla joskus tällaista pidempää projektia.

    VastaaPoista
  4. Äänikirjat ei oikein ole mun juttu. Tänä vuonna olen kokeillut kahta, joista toinen vielä kesken. Ensimmäinen oli George Saundersin romaani Lincoln in the Bardo, jossa on 166 lukijaa (mm. Don Cheadle, Julianne Moore ja kirjailija itse) ja joka kestää yli 7 tuntia. Aikamoinen äänien sekamelska.

    Nyt on menossa perinteisempi yhden lukijan kirja: Kristin Hannahin The Nightingale. Tässä lukijassa hieman häiritsee tapa millä hän muuttaa ääntään lukiessaan lapsen tai miehen puhetta. Tällainen lastenkirjamainen lähestyminen ei oikein sovi juutalaisvainoista ja natseista kertovaan kirjaan. Muuten on kyllä selkeä ja miellyttävä lukija.

    VastaaPoista
  5. Kiitos bloggauksestasi, sillä tämä vaikuttaa ihan mun jutulta! Siis äänikirjana. En ole Belgraviaa lukulistalleni halunnut, mutta se vaikuttaa aivan täydelliseltä automatkaseuralaiselta, etenkin kun löysin sen uusimmasta ihastuksestani eli Storytelistä.
    Olen kuunnellut äänikirjoja pari vuotta, pääsääntöisesti ajaessani yksin. Jotkut tarinat ovat toki olleet niin koukuttavia, että olen istunut parkkipaikalla pitkäänkin, jotta tarinan imu on sen verran hellittänyt, että olen voinut jättää teoksen tauolle. Useimmiten olen lainannut cd:t kirjastosta, mutta nyt kuuntelen kännykästä ja se on tuonut äänikirjat seuraksi myös kotitöihin. Ennen kuuntelin radion puheohjelmia, mutta nyt matkaan toisiin maailmoihin.
    Talven suururakkani oli Täällä Pohjantähden alla, jonka perään heti Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita, joihin en taatusti olisi kirjoina tarttunut. Storytelissä on mielestäni myös huippua se, että voin jatkaa äänitarinaa vuorovedolla lukien, jos e-kirja-formaatti sopii tilanteeseen paremmin.
    Downton Abbeyt on myös katsottuna, joten vielä parempaa olisi, jos Belgravia olisi Storytelissä myös alkukielellä äänikirjana!

    VastaaPoista
  6. Minun täytyy myöntää, että tämä on edelleen kesken. E-kirjana siis. Jotenkin vain hyydyin ja vähän väsyinkin tuohon kaksinaismoraaliin. Kyllähän minä sen tietysti tiedän jo muiden kirjojen perusteella, mutta tässä se kävi vähän rasittamaan.
    Ehkä minä tämän vielä kahlaan joskus loppuun, sillä ei se varsinaisesti huono ollut.

    VastaaPoista
  7. Downton Abbey oli niiiiin ihana, että kokeilen varmasti joskus näitä käsikirjoittajan romaanejakin. Fellowes on käsittääkseni kirjoittanut muitakin kuin tämän?

    Kiitos myös äänikirjavinkistä! Joskus tarinat, jotka tuntuvat kirjamuodossa uuvuttavilta heräävätkin ihan eri tavalla eloon äänikirjoina. Mulle vaan tulee aina äänikirjoista mieleen mieheni, joka luuli lapsena, että äänikirjat on tarkoitettu vain sokeille. Se oli sitten joskus uskaltautunut lainaamaan kirjastosta yhden äänikirjan ja koki siitä sitten kamalaa syyllisyyttä, kun mietti illalla sitä onnetonta sokeaa, joka ei nyt saanutkaan haluamaansa kirjaa! :-D Kävi sitten äkkiä palauttamassa kirjan heti seuraavana päivänä...

    VastaaPoista
  8. Minusta tämä oli ihana kirja, vaikka oikeasti ihan pöhkö. Tarinan moraalipohdintaa olin paikoin kurkkuani myöten täynnä ja juonenkin arvasi, mutta jollain tavalla tästä myös nautti hirvittävästi. Toimi siis myös luettuna. Äänikirjana tämä olisi voinut olla hauska, etenkin hyvällä lukijalla. Tuota lukujen alussa olevaa kertausta en enää tästä muista, mutta kertaus ei kyllä olisi pahitteeksi monessa muussakaan kirjassa (saati sitten sarjakirjojen kohdalla!).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti