Rosamud Lupton: Sisar


Viimeiset kymmenen sivua pelastivat paljon.

Rosamund Luptonin Sisaresta on kirjoitettu jo niin monta mainiota arviota, että voisin oikeastaan päättää tähän, mutta ehkä avaan ensimmäistä lausetta kuitenkin vähän.

Sisaren kertoja on Beatrice, Bee, joka saa kuulla sisarensa Tessin kadonneen. Hän lentää saman tien New Yorkista Lontooseen ja alkaa selvittää, mitä on tapahtunut. Bee ja Tess ovat välimatkastaan huolimatta läheisiä, eikä Bee voi uskoa poliisin versioon tapahtumista. Niinpä hän aloittaa oman epätoivoisen totuuden etsintänsä. Tarina etenee Been kertomana. Vuorotellen hän kertoo tapahtumia mielessään siskolleen, vuorotellen asianajaja Wrightille. Mukaan on ripoteltu myös sähköpostiviestejä.

Tavallaan tarina on vetävä ja viihdyttävä. Teksti eteneen miellyttävästi ja jouhevasti. Mutta joitakin puutteitakin on. Aivan ensiksi eräs kääntämiseen liittyvä seikka: Bee puhuu hänelle tuntemattomasta, kenties kuvitellusta sieppaajasta termillä  "se mies". Olisi kiinnostavaa kuulla, onko alkuperäisessä kirjassa sieppaaja "he" vai "that man"?  Läpi kirjan ajattelin sen olevan tönkköä suomennosta ja se kyllä häiritsi lukemistani. Kun olin lukenut kirjan loppuun, olin kuitenkin valmis pyörtämään vähän puheitani. Loppu nimittäin tavallaan oikeutti 'se mies'- termin käytön, mutta en tiedä, voiko ratkaisua kuitenkaan pitää onnistuneena, kun asia häiritsi melkein neljänsadan sivun verran.

Toinen häiritsevä asia oli myös kirjan vahvuus. Tarinan kuljettaminen Been muisteluna oli toisaalta kiva ja persoonallinen ratkaisu, mutta toisaalta etäännytti lukijan tapahtumista. Vaikka kirjassa tapahtui erittäin koskettavia asioita, jäi lukukokemus vähän kylmäksi. Tai sitten vika oli minussa itsessäni. Joka tapauksessa en hirveästi eläytynyt, vaikka minulla on isosisko, joka on se järkevä ja minä olen se pikkuisen boheemi. Toisaalta myös juoni yskähteli. Se olisi kaivannut vielä ripauksen hiomista ollakseen uskottava tai ainakin paremmin aukeava. Ja tiivistämistä, elementtejä oli ympätty mukaan jo vähän liikaakin.

Nämä puutteet olin siis kirjoittanut sisäiseen muistikirjaani ennen niitä kymmentä viimeistä sivua. Kuten jo sanoin, se pelasti paljon. Pidin lopusta tavattomasti ja siksi olen valmis antamaan aika paljon anteeksi. Ilman loppuaan olisin ehdottomasti tuominnut Sisaren keskinkertaiseksi, kutakuinkin mukiinmeneväksi tuotokseksi, mutta nyt kohotan sen melko hyvän arvoiseksi.

Sisaresta on kirjoitettu ainakin seuraavissa blogeissa:
Käännöksen kömpelyyksiin kiinnitti huomionsa myös Jenni,
Laura ihastui laillani kirjan loppuun, Minna teki molempia edellisiä,
Anni.m. luki tämän englanniksi, samoin Norkku ja Maija.
Katja pettyi, Leena Lumi luki yön pimeinä tunteinakin,
Sonja viihtyi, Rva Kepponen piti, mutta tylsistyi välillä.

Rosamund Lupton: Sisar (Sister)
Gummerus 2012
Suom. Anuirmeli Sallavo-Lavi
404s.

Kommentit

  1. Amma...;-) Siis...minusta Lupton on kirjoittajana yllättävä. Kun sinä seurasit mahdollisia käännösvirheitä, minä otinkin erilleen kappaleita, jotka enteilevät paremmanpuoleista lukuromaanin kirjoittajaa, jos vain kirjailija niin katsoo hyväksti tehdä. Tämä kirjahan oli kokonaisuutena varsin erikoinen ollen sekä varsin karmiva trilleri että myös ihan surumielinen muistoromaani kadonneesta siskosta. Odotin koko ajan, mikä puoli tulee vahvemmaksi ja kyllähän se jännityskirja siinä lopussa sitten voitti. Mutta Lupton osaa rakentaa piinaa! Miten minä saatoin kirjasta irrottaa, kun hän teki semmoista koukkua koko ajan, että oli pakko jatkaa;-)( Valvottavat kirjat pitäisi lailla kieltää, sillä mikään ryppyvoide ei korvaa menetettyjen yöunien vaurioita!)

    Siinä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että toisinaan, eikun hyvin usein, tiivistys olisi kultaa. Ajattele nyt vaikka Bargumin Syyrpurjehdusta, joka on tiivistyksen timantti ja yllätys!yllätys!, siinäkin on mukana rikos.

    Tämän Sisaren alkuperäinen kansi on koskettanut minua sinun copycat-kisastasi alkaen. Se on upea. Tai koskettava. Tai vain kaunis, jolloin se jo on täyttänyt velvollisuutensa.

    "Ainoa velvollisuus on kauneus, ainoa voima on rakkaus, ainoa todellisuus on uni."

    - Armi Ratia -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minä en yleensä ikinä seuraa kielivirheitä ta kökkökieltä, elleivät ne ole todella räikeitä, mutta tässä takerruin niihin. Ehkä se johtui siitä, että sinänsä hyvin tehty ja vetävä juoni olisi kaivannut vähän dynaamisuutta ja sitten niillä junnaavilla paikoilla oli aikaa keskittyä vaikka kielivirheisiin. Ehkä kaipasin enemmän sitä jännityskirjamaisuutta, enkä osannut suhtautua muistoromaanipuoleen? En tiedä. Alkuperäinen kansi oli tosiaan hieno (ja Saran copycat!)ja pidän tästä suomennoksenkin kuvasta. Mutta huomasin, että se näyttää itse asiassa paremmalta tässä näytöllä kuin kirjan kannessa, harmi.

      Poista
  2. Onpas tunteita jakava kirja! En vieläkään osaa päättää, laittaisinko tämän lukulistalleni vai en :D Taidann siis kirjastossa lehteillä ja päättää sitten, sen mukaan minkä intuition saan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa luottaa omaan intuitioon:) Ei tätä lukiessa aika mennyt hukkaan, mutta ei minulle toisaalta jäänyt sellaista tunnetta, että haluaisin tarttua siihen seuraavaan Luptonin kirjaan.

      Poista
  3. Minä luen tämän ihan kohta, ja jännään, mitä itse pidän tästä. On ollut tosi kiva lukea hieman erilaisia arvioita tästä kirjasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa sitten lukea, mille puolelle asetut;) Ylipäänsä aika virkistävää, että mielipiteet jakautuvat ja syntyy keskustelua!

      Poista
  4. onpas Leenalla taas hyvät jutut! mä ajattelen, että kirja nimenomana yllätti minut niin täysin kun luin sen ihan "ensimmäisten" joukossa. ja ihastuin kovin - olin kaivannut tuollaista vetävyyttä. Näin jälkeenpäin en ihan muista loppua, mutta ehkä jatkasin tuohon Leenan ajatukseen ja sanoisin toivoneeni että muistoromaani-puoli olisi voittanut. No, onneksi sentään "melko hyvä" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leenaan voi luottaa!
      Luulisin, että tämä on myös mielialan kirja, jos se sattuu juuri sopivaan hetkeen, saa varmasti irti paljon semmoista, mikä muilta jää tavoittamatta. Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat lopusta, minäkin odotin sellaista loppua, mutta pidin sitten tästäkin.
      Melko hyvä on kieltämättä aika lattea määritelmä, mutta toisaalta pikkuisen latteaksi jäi kokemuskin ;D

      Poista
  5. Tunnistan Sisaressa useiden mainitseman käännöksen kömpelyyden ja joillekin se on kai ollut jopa paha miinus kirjassa. Oli siellä minustakin tosi ärsyttäviä juttuja, mutta jotenkin onnistuin päästämään ne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Osittain siksi pidin kirjasta tosi paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en yleensä ole kovin tarkka kielen kanssa, jos se ei suoranaisesti häiritse tarinankulkua -mutta nyt se häiritsi. Johtui varmaan siitä, etten vaikka tarina oli kiinnostava, en viihtynyt sen parissa niin hyvin, että olisin voinut unohtaa pienet lapsukset.

      Poista
  6. Voi, kun ne viimeiset kymmenen sivua olisivatkin pelastaneet paljon! Minä tiesin tai aavistin, mitä kirjan lopussa on ja sen vuoksi petyin ehkä vieläkin enemmän. Mutta kyllä tämä otteessaan piti ja ihan vetävä romaani kokonaisuudessaan. Saa nähdä, millainen Sisarta paremmaksi luonnehdittu Afterwards on. Sen voisin kuvitella lukevani englanniksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua, minä en aavistanut loppua ollenkaan, se tuli ihan puun takaa! Ja kuten olen todennut, tykkään siitä, että tulen yllätetyksi. Jos olisin arvannut lopun, olisi lukukokemus kyllä jäänyt latteaksi, joten ymmärrän tunteesi hyvin.
      Minulla ei jäänyt tämän ja tekstinäytteen jälkeen mitään kovin suurta paloa Afterwardsiin, joten taidan seurata mitä muut sanovat ja päätän sen jälkeen, onko aihetta tarttua siihen. Olisi erittäin mielenkiintoista lukea Luptonin englanniksi, niin näkisi, millaista hänen oma kielensä on.

      Poista
  7. Minä alan yhä enemmän uskoa, että käännös ei tee tälle kirjalle oikeutta. :/ Eihän mikään kirja kaikkia miellytä, mutta kirjasta muiden blogeissa olleet lainaukset ovat vaikuttaneet ihan vierailta. Kuin olisin itse lukenut ihan toisen kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Katjalle yllä kommentoin, olisi kiinnostavaa lukea tämä tai Afterwards englanniksi. Voi hyvinkin olla, että kokemus olisi ihan erilainen. Ja kyllähän tuohon käännökseen on niin moni kiinnittänyt huomiota, ettei sitä ihan onnistuneena voi pitää.

      Poista
  8. En ole lukenut Sisarta, mutta tunnistan tuon tunteen, että loppu saattaa pelastaa paljon... Usein se on jokin tunteisiin vetoava juttu tyyliin "tässä kävi sittenkin, kaikesta huolimatta, hyvin" :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Yleensä olen onnellisten loppujen ystävä, mutta toisaalta liian pliisukaan loppu ei saa olla :)

      Poista
  9. Luitko kirjasta ennakkokappaleen vai ihan sen oikean kirjaversion? Ennakkokappaleessa tuntui moni asia mättävän, ja harmi, jos moni niistä on päätynyt ihan kirjakaupan hyllylle asti:( Minutkin loppuratkaisu yllätti, ja vaikka yleensä ihastun siihen tunteeseen, kun matto vedetään jalkojen alta, niin tällä kertaa jotenkin harmistuin. Että pitikö tässä vielä lähteä kikkailemaan tällaisellakin asialla:D Uskoisin lukevani mielelläni myös Afterwardsin, sen verran hyvät vibat kirja kaiken kaikkiaan jätti. Välillä sitä tarvitsee juuri tällaisia semi-aivot-narikkaan-kirjoja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin ennakkokappaleen. Onkohan kukaan vielä lukenut lopullista versiota? Toivottavasti siihen olisi saatu vielä kaikkea hiottua vähän.Minunkin ensi reaktion oli harmistus, mutta sitten kun siinä loppujen lopuksi kävi, no niin kuin kävi, niin olin ihastuksissani.
      Minusta tuntuu, että mulla on nyt on-off-vaihe: eli jotakin todella ajatuksia herättävää tai sitten aivan hulabaloo-kirjoja :)

      Poista
  10. Kiitos;-)

    Minulle ei tullut pieneen mieleenkään,että kauppaan päätyy eri versio kuin meille ennakkokappaleena. Minä aion lukea Afterwardsin, kunhan se on suomennettu. Haakuilen nyt yhtä ihan muuta kirjaa englanniksi...

    Kaunista aurinkoviikkoa sinulle! Nyt tekee mieli olla ulkona paljon...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti