Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani

Kristiina Lähteen Joku on nukkunut vuoteessani on kirjabloggaajalle vähän epäkiitollinen kirja esiteltäväksi.
Juonesta ei voi kirjoittaa oikein mitään paljastamatta liikaa. Ja muutenkin on vähän epävarma olo koko tarinan kanssa: mitäs tässä nyt oikein tapahtuikaan?

Sen verran voin kertoa, että kirjan viittaus tuttuun satuun on aivan todellinen ja aiheellinen. Eräänä aamuna Rosa herää sängystään vierellään mies, vieras mies. Siinähän ei välttämättä ole mitään kummallista, mutta mies tuntuu jopa asuvan Rosan kodissa. Lauralta taas on mies kateissa.

Lähde kuvaa nykyihmisen arkista haahuilua maailmassa, jossa jokainen päivä on maanantai. Hän kertoo myös yksinäisyydestä ja ihmissuhteiden vaikeudesta, liitoista, joissa kaksi ihmistä muuttuu näkymättömiksi toisilleen ääriviivojen pikku hiljaa haalistuessa.

Joku on nukkunut vuoteessani on allekirjoittaneelle kiusallinen kirja siitäkin syystä, että tämä saattaa olla aidosti hieno kirja. Teema on tärkeä, ajatus tärkeä. Mutta jotenkin en vain jaksanut syttyä toteutukselle. Minusta tuntuu, että olen viime aikoina lukenut tämän kirjan useaan otteeseen: vähän hämyinen juoni, salaperäinen, tiivis ja ihmisyyttä syväluotaava kerronta, vähän todellisia tapahtumia tai dialogia. Mihin hyvät tarinat ovat kadonneet?

Jos tästä lajityypistä pitää, on Lähteen ensimmäinen romaani varmasti tutustumisen arvoinen teos. Itse tunsin olevani vähän liian pieni ja tyhmä tälle kirjalle. On kuitenkin kehuttava kirja humoristisia ulottuvuuksia, sillä muutamassa kohdassa nauroin ääneen ja sitä tapahtuu minulle todella harvoin. Niitä hetkiä, kun Otso-koira leikkii tekopeniksellä lattialla, niitä olisi saanut olla enemmänkin.

Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani
Teos 2012
260s.