Jessica Fellowes: Mitfordin murhat
Tarkennus: a) en tiedä, miksi lukeminen oli niin tuhottoman hidasta ja b) en tiedä, miksi en saanut jätettyä kirjaa keskenkään.
Periaatteessa romaanissa on hyvät elementit kohdallaan. Tapahtumat sijoittuvat ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen Iso-Britanniaan. Päähenkilö Louisan tausta on hieman epämääräinen, mutta hän pääsee lastenhoitajaksi ylhäiseen perheeseen, itsensä lordi Redesdalen palvelukseen.
Jännitettä syntyy siitä, että Louisa pakenee menneisyyttään, mutta myös itse murhasta, joka ensi alkuun ei tunnu liittyvän Mitfordeihin tai Louisaan mitenkään. Arvostettu sotasairaanhoitaja Florence Nightingale Shore nimittäin murhataan raa’alla tavalla junassa. Tapausta alkaa selvitellä nuori junapoliisi Guy, joka mielellään olisi myös asemalla kohtaamansa Louisan mielitietty. Parivaljakon kohtalot risteävät yhä uudelleen, kun alkaa näyttää siltä, että eräs Mitfordin perheen tuttava saattaa olla jotenkin sekaantunut tapaukseen.
Kuten sanottu, kirjassa on paljon sellaisia elementtejä, joista kuvittelisin pitäväni. Ja oikeastaan pidänkin, mutta toteutus oli vetävää alkua ja loppua lukuunottamatta tylsä. Tapahtumat etenivät verkkaisesti ja Guyn ja Louisan hitaasti haparoiden eteneville tutkimuksille (ja yhtä hitaasti etenevälle seurustelulle) uhrattiin valtaosa kirjasta.
Fellowes on kirjoittanut myös huippusuositun Downton Abbeyn kirjaversiot, joten romaanissa haluttiin ilmeisesti jättää tilaa myös kartanoelämän ja kahden kerroksen väen suhteiden kuvaukselle. Lopputulos oli kuitenkin puolivillainen: ei kunnollinen, vetävä dekkari, muttei kiinnostava epookkikaan.
Ei kirjaa ole kuitenkaan mitään syytä yksinomaan haukkua. Se oli miellyttävä. Ja mielelläni seuraisin henkilöiden elämää vaikkapa juuri TV-sarjan tai elokuvan muodossa. Sen sijaan lukemalla en näin verkkaiseen tahtiin jaksa antautua, joten tuskinpa tulen jatkamaan sarjan kanssa eteenpäin.
Jessica Fellowes: Mitfordin murhat (The Mitford Murders 2017)
Otava 2018
Suomentanut Laura Beck
Arvostelukappale
Mäkään en oikein päässyt tähän kirjaan sisään. Se olisi voinut suosiolla olla paksumpi, kunnon lukuromaani.
VastaaPoista