Toukokuun kooste



Hyvää alkanutta kesäkuuta! Kuukausi alkoi hyisesti, mutta onneksi nyt näyttää jo lupaavammalta. Äsken kävin lenkillä ihan paitahihasillani, ja minulla oli jopa kuuma!

On aika listata toukokuun luettuja. Kuukausi oli lukemisen suhteen hyvin kaksijakoinen. Alkukuusta luin vaikka mitä hyvällä tahdilla, mutta kuukauden puolivälissä tuli täydellinen stoppi. Parin viikon aikana olen kokeillut kirjaa jos toistakin, lukenut lauseen kerrallaan ja unohtunut sitten omiin ajatuksiini. Olen huomannut ilmiön aiemminkin. Kovassakin kiireessä on tulee luettua tehokkaasti, mutta kun kiire sitten hellittää, ottaa rasittunut mieli ja elimistö omansa takaisin. Vaikka tiedän, että viimeistään muutaman viikon päässä häämöttävä kesäloma korjaa lukutilanteen, ärsyttää silti vähän: olisi niin monta hyvää kirjaa odottamassa.

Kuukauteen mahtui kuitenkin muutama mainio kotimainen uutuus. Kirsi Pehkosen Sydämenasioita Jylhäsalmella oli ihana, hyvän mielen romaani, rehellistä hömppää hyvällä twistillä. Kirjaa lukiessa tuntui siltä, että kesäkelithän ovat ihan nurkan takana. No, me kaikki tiedämme, miten siinä kävi!

Muut uutuuskotimaiset olivat dekkareita, mutta aivan erilaisia. Terttu Autereen ihastuttavan vanhanaikaisista dekkareista olen kirjoittanut aiemminkin. Kaunis mutta kuollut oli viihdyttävä ja aistikas. Sitä lukiessa tuli myös sellainen vintage-tunne, että väkivalta on jotakin sellaista, mikä ei tavallista ihmistä voi koskettaa. Marko Kilven Undertaker - kuolemantuomio lähestyikin aihepiiriä puolestaan aivan toisesta näkökulmasta. Päähenkilönä hautausurakoitsija, joka sattuu olemaan myös sarjamurhaaja. Kilvelle tyypilliseen tapaan yhteiskunnallisia vääryyksiä, sitä, mitä kaikkea hyvinvointiyhteiskunnassakin tapahtuu, ei jätetty huomiotta.

Olin Kilven kirjaan tarttuessani jo valmiiksi vähän apealla mielellä, sillä samalla kun maailmalta kantautui ikäviä terrorismi-uutisia (kuten tänäänkin), olin lukenut ruotsalaisen Malin Persson Gioliton Suurin kaikista -romaanin. Kai tätäkin voisi dekkariksi kutsua, mutta itse kyllä pidin tätä enemmänkin psykologisena oikeussalidraamana, joka pureutuu kouluammuskelun jälkiselvitykseen. Että sellaisia kepeitä aiheita.

Minun oli kertakaikkiaan pakko laittaa äänikirjana kuuntelemani sarjamurhaajajahtia kuvaava Stephen Kingin Mersumies hetkeksi jäähylle. Onneksi alkukuusta päättämäni äänikirja, Julian Fellowesin Belgravia sentään oli kepeämpää viihdettä, vaikka siinäkin käsiteltiin monenlaisia, syviäkin, teemoja.

Summauksena voi sanoa, että luin toukokuussa erinomaisia kirjoja, mutta lukupinoon sattui turhan monta rankkaa tuttavuutta peräkkäin. Onneksi joukossa oli myös kuplivan kepeää kerrontaa vastapainona.

***
Mitä sitten lukijat kävivät toukokuussa lukemassa? Nämä viisi kirjaesittelyä olivat viime kuussa kaikista vierailuimmat:
- Antti Tuuri: Ikitie (tästä loistavasta romaanistahan on valmistumassa elokuva)
- Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella
- Jyri Paretskoi: Shell's Angles (Iisalmen pärinäpoikien suosio ei tunnu laantuvan!)
- Malin Persson Giolito: Suurin kaikista
- Marko Kilpi: Undertaker

***
Kuten jo alussa kerroin, alkukuukausi on lukemisen suhteen ollut nahkea. Saapa siis nähdä, mitä saan aikaiseksi lukea. Yksi odotettu historiallinen romaani on työn alla, samoin ainakin sarjakuva ja keittokirja.

10.6. täällä Kuopiossa muuten vietetään kirjabloggaajien suvitapaamista. Päivää vietetään vahvasti Minna Canthin hengessä, mutta paikalle tulee myös kuopiolaisia nykykirjailijoita: Marja-Sisko Aalto, Antti  Heikkinen ja Marko Kilpi. Jos siis ensi lauantai sattuu olemaan vapaa, ja sinulla on mahdollisuus saapua Savon (ja mualiman) pääkaupunkiin, lämpimästi tervetuloa!


Kommentit

  1. Aika synkältä tosiaan näyttää teemojen suhteen toukokuun lukemistosi. En ole noista mitään lukenut. Malin Persson Giolito oli niin valloittava HelsinkiLitissä, että kiinnostuin kirjasta, joka ei kyllä aiheeltaan houkuttele. HelsinkiLitissä tosin kaikki kirjailijat olivat niin hurmaavia, että tekee mieli lukea kaikkien koko tuotanto :D
    Parempia lukutuulia kesäkuulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gioliton kirja ei sinänsä ollut mässäilevä, sehän tapahtuu enimmäkseen oikeussalissa tai takaumina, joissa tapahtumia paljastetaan pala kerrallaan. Siinä mielessä suosittelen kirjaa vahvasti.
      Kirjallisuustapahtumat ovat kyllä vaarallisia, niiden jälkeen tekisi mieli lukea kaikki mahdollinen!

      Poista
  2. Joskus vaan ei lukeminen suju, tai ei ehdi. Itse olen paennut kylmän kevään inhoja fiiliksiä kirjoihin. En ole lukenut yhtään listaamistasi kirjoista, dekkareita yleensäkin aika vähän. Kesällä aion heittäytyä kevyesti Enni Mustosen vietäväksi!

    VastaaPoista
  3. Kiitos samoin<3

    Joskus luimme paljon samoja, nyt ei tällä kertaa yhtäkään samaa kirjaa:)

    Olen antanut itselleni armon: Luen just siinä tahdissa mitä haluan ja jaksan.

    <3

    VastaaPoista
  4. Tunnistan tuon fiiliksen kun tulee luettua liian monta synkkäsävyistä kirjaa perätysten. Joku kepeä ja koukuttava kirja voisi tehdä väliin poikaa. Tuo kesätapaaminen kuulostaa mahtavalta, mukavaa päivää! :)

    VastaaPoista
  5. Minä olen huomannut, etten ole pitkään aikaan tainnut lukea mitään kovin synkkää. En vaan jaksa mitään hirveyksiä kirjoissa juuri nyt. Ehkä kiireinen arki pakottaa löysäämään jossain ja lukupinoon on valikoitunut kevyempää luettavaa. Hyvää kesän odotusta. :)

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Vaikka luen dekkareita, enpä ole sattunut lukemaan noita samoja kuin sinä. Autere vaikuttaisi minuun makuuni olevalta, kun seuraavan kerran kaipaan jotain kepeämpää luettavaa.

    VastaaPoista
  8. Onpas monta sellaista kirjaa, jotka minäkin olen lukenut. Ja jopa kirjoittanut! Pehkonen (blogattu), Autere (tulossa dekkariviikolla), Kilpi (tulossa dekkariviikolla), Persson Giolito (Ruumiin kulttuuriin arvostelu), Fellowes (blogattu).

    VastaaPoista
  9. Olen Giolitolta lukenut hänen ekansa (Bara ett barn) ja se oli sen verran tylsä ja ennalta arvattava ja rikostutkijoiden yksityiselämää hartaasti käsittelevä, että ei ole ollut halua lukea häneltä enempää, vaikka sinänsä kyllä mua kiinnostaa esim. oikeussalidraamat.

    VastaaPoista
  10. Toukokuun listastasi olen itse lukenut tai oikeammin juuri kuunnellut tuon Belgravian, joka oli hyvää, kepeää viihdettä ja erittäin soveliasta juuri kuunneltavaksi.
    Malin Persson Giolitoa ylistettiin tänään Hesarissa, mutta vaikka hän oli Helsinki Litissä tosi charmantti esiintyjä, niin just nyt ei murhat tai karmeudet erityisesti maistu.

    VastaaPoista
  11. Olen lukenut samoja vain Belgravian mikä nyt ei niin isommin kolahtanut, vaikka oli ihan ok. Kirjalle itselleen olisi ollut parempi jos ei olisi niin näkyvästi mainostettu Downton Abbey -yhteyttä.

    Minä olen lukenut ne kaikki Auteren sarjan romaanit Kuolema Eedenissä asti, eli tuota en ole lukenut. Olen todella pettynyt että hän vaihtoi dekkareihin 😕 Sen ensimmäisen niistä olen siis lukenut, Kuka murhasi rouva jonkun... enkä oikein pitänyt. En yleensä lue dekkareita ja tuonkin luin jatkumona siihen sarjaan. Onko tässä uudessakin vielä samat henkilöt?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit