J.K. Johansson: Noora (Palokaski #2)

J.K. Johanssonin nimimerkin turvin Palokaski-sarjaa tekevät kirjoittajat julkaisivat viime vuonna sarjan toisen osan, Nooran. Ensimmäiseen osaan, Lauraan, muistan tutustuneeni toissa kesän lopulla, kun kaipasin jotakin kepeää lukemista. Kokemus oli vähän ristiriitainen ja heppoinenkin, mutta toisaalta tarinassa oli jotain sellaista kummaa koukuttavuutta, että painoin sarjan mieleeni. Ja tulin ladanneeksi kakkososan puhelimeeni juuri sellaista hetkeä varten, jolloin taas tekee mieli viskata aivot hetkeksi narikkaan. Sellainen tilanne tuli viime viikon lomalla ja Noora soveltui kyllä erinomaisen hyvin hieman väsyneeseen viimeiseen lomapäivän ja myöhäisen lentomatkan lukemistoon.

Päähenkilö Miialla alkaa olla ongelmia elämänhallinnan kanssa. Aikaisemmin syksyllä tapahtunut Lauran katoaminen vaivaa mieltä ja kaiken lisäksi hän on antanut periksi nettiriippuvuudelleen. Muutkaan henkilöhahmot eivät ole järin onnellisia. Miian poliisikaveri Korhonen kohtaa henkilökohtaisen järkytyksen ja Miian veli Nikellä ja hänen vaimollaan (joka on samalla Miian hyvä ystävä) Suskilla menee avioelämä erityisen huonosti. Miia onnistuu myös sotkemaan omat miesasiansa. Kun paikallisella kuntosalilla tapahtuu kauheita, on Miialla ja Korhosella kaikki syyt uskoa, että jotakin kaikki kammottavuudet yhdistävää on tekeillä.

Kirjan nimihenkilö Noora taas on nuori nainen, joka kärsii yksinäisyydestä ja haluaa epätoivoisesti kuulua suosittujen porukkaan. Tullessaan kerta toisensa jälkeen torjutuksi, hän alkaa hakea lohtua blogimaailmasta. Yksi asia ärsyttää minua monissa nuorten elämää kuvaavissa kirjoissa. Nimittäin se, että nuoret kuvataan idiootteina tai ainakin vähä-älyisinä pissiksinä. Epäilemättä sellaisiakin on, mutta oman kokemukseni mukaan nuoret ovat kyllä valtaosin hyvin fiksua porukkaa. Nooran hahmossa on aavistus syvyyttä, mutta hänen ikätovereistaan sitä saa kyllä etsiä turhaan.

Tästä ja tekstiä paikoitellen vaivanneesta hutiloinnista huolimatta myönnän jälleen kerran viihtyneeni erinomaisesti. Itse asiassa erityisesti Nooran bloggaamisen kuvaaminen on täynnä aika onnistunutta huumoria ja satiiria, joskin takana toki on myös synkempiä sävyjä. Kun kirjan loppua kohti mentäessä Miian ja Niken aikoinaan kadonneen Venla-siskon vaiheet alkoivat pikku hiljaa hahmottua, olin jälleen koukussa. Kutkuttavasta (ja kieltämättä överistä, mutta ei haittaa) kirjan lopusta puhumattakaan.

Ja kappas, seuraavan osan nimi onkin Venla ja ilmestyy kesän korvilla. Pakko se on lukea.

J.K. Johansson: Noora
Tammi 2014 (Elisa Kirjan e-kirja 2014)
222s.