lauantai 17. kesäkuuta 2017

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä

  
Ruth Waren Synkän metsän siimeksessä on varsin näppärä dekkari ja psykologinen trilleri, jossa tapahtumat kietoutuvat polttariviikonlopun ympärille. 

Kirjan päähenkilö Nora saa kutsun vanhan kaverinsa Claren polttareihin. Kutsu hämmentää, sillä ystävykset eivät ole olleet toistensa kanssa tekemisissä kymmeneen vuoteen. Muutenkaan vanha ystävyyssuhde ei ole ollut aivan tasapainoinen. Nora lähtee kuitenkin matkaan syvällä maaseudulla sijaitsevalle mökille yhdessä toisen ystävänsä Ninan kanssa. Mökkiä emännöi Flo, Claren hermoheikko kaaso. Lisäksi mökille saapuu pari muutakin vierasta.

Sen enempää juonesta ei olekaan tarpeen kertoa, sillä tarinan jännite perustuu juuri salamyhkäisyyteen. Mökillä Nora sa kuulla asian, joka järkyttää häntä syvästi. Lukijalle puolestaan on alusta asti selvää, ettei viikonloppu pääty onnellisesti. Mutta mitä tapahtuu, miksi, miten ja kenelle? Se kaikki selviää pikkuhiljaa takaumien kautta.

Vaikka aihepiiri onkin eri, romaanista tuli mieleen viime kuussa lukemani Suurin kaikista. Molemmat tarinat rakentuvat pala palalta, ja päähenkilön roolin ollessa epäselvä lukija joutuu miettimään, kuinka luotettava kertoja on.

Synkän metsän siimeksessä sisältää aimo annoksen psykologisia aineksia, mutta itse luin tarinan puhtaasti viihdyttävänä mysteeriromaanina, joka piti jännitystä mukavasti yllä ja paljasti salaisuuksia sopivan verkalleen. Erityismaininta siitä, ettei tarinaa myöskään pitkitetty tarpeettomasti, vaan draamankaari laskeutui päätökseensä tyylikkäästi.

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä.
Otava 2017
361s.
Suomentanut Oona Nyström

7 kommenttia:

  1. Tästä kirjasta olen lukenut ennenkin kirjablogista! Laitoin kirjan silloin heti luettavien listalle. Kuulostaa niin jännittävältä ja kiehtovalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä mainio idea ja vähän erilainen versio perinteisestä suljetun paikan who did it -dekkarista!

      Poista
  2. Kuvailemastasi kerrontatyylistä tulee mieleen Liane Moriartyn Tavalliset pikku pihajuhlat. Siinä on alusta asti selvää, että bileet ovat päättyneet huonosti, mutta saa aika pitkälle lukea ennen kuin selviää mitä, miksi ja kenelle kävi huonosti. Koukuttavaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Tässä on paljon samaa kuin Moriartyn uusimmassa. Itse en jostain syystä lämmennyt sille niin paljon kuin edellisille, vaikka Moriarty onkin yksi tämänhetkisistä lempikirjailijoista.

      Poista
  3. Tämä on aika lupaavan kuuloinen dekkariksi. En siis kovin usein lue niitä, mutta tätä voisin harkita. Paremmin uppoaa tuollainen psykologinen "tässä ei käy kaikille hyvin" -juttu kuin sellainen missä suolenpätkät sinkoilee.

    VastaaPoista
  4. Ruth Ware on minulle nimenä tuttu brittikirjailija, mutta en ole yhtäkään hänen teostansa lukenut. Tämä tuo mieleeni kuvauksien perusteella C.L. Taylorin The Lien, joka oli ihan ok, mutta ei sitten sen enempää. Tuskin otan tätä lukuuni, vaikka uskon että kyseessä on ihan ok romaani.

    VastaaPoista
  5. Tuo sun ilmaisu "syvällä maaseudulla sijaitseva mökki" saa jo mielikuvituksen laukkamaan. Epäluotettavat kertojat on mun suosikkeja. Varsinkin, jos ensin pitää kertojaa ihan rehtinä tyyppinä ja sitten huomaa, että hupsista vaan asia ei olekaan niin.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...