Sisältää juonipaljastuksen!

Raymond Queneaun punoma juoni tulee tässä: täpötäydessä bussissa on hassu nuori mies, joka syyttää toista matkustajaa varpailleen astumisesta. Tämän jälkeen hän menee istumaan. Myöhemmin kertoja näkee nuorukaisen ystävänsä kanssa, joka kehottaa tätä ompelemaan takkiinsa yhden napin lisää.

Ja tämä tarina on kerrottu Tyyliharjoituksia -kirjassa 99 kertaa.

Eikä tassä vielä kaikki, sillä kyseessä on yksi Ranskan myydyimmistä kirjoista.

Tarina on kerrottu imperfektissä, välinpitämättömästi, matemaattisena yhtälönä, metaforisesti ja niin edelleen. Kuten arvata saattaa, kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

Quineauta syytettiin kirjallisuuden tuhoamisesta. Tähän oli välillä minunkin aika helppo yhtyä. Aluksi idea tuntui hauskalta, mutta noin tarinan numero 20 kohdalla jo puisevalta. Vaikka myöhemminkin lukijaa hemmoteltiin kelpo oivalluksilla, olisin ollut jossakin seitsemänkympin tietämillä valmis hinkkaamaan kirjan sivuilla ranteet auki. Ainoastaan tieto siitä, että olin jo lukenut yli kaksikolmasosaa tarinoista, kannatteli minut loppuun saakka.

Quineau toivoi, että Tyyliharjoituksia olisi jonkinlainen kirjallisuuden puhdistaja tai ruosteenpoistaja. Tämä pätee, suosittelen kirjaa kirjallisuuden teoriasta ja kirjoittamisesta kiinnostuneille sekä niille, jotka haluavat pyyhkiä massiivisen lukuelämyksen mielestään ennen siirtymistä seuraavaan kirjaan. Tämä kirja toimii kuin suolentyhjennyspaasto. Muille en tätä sitten suosittelekaan.

Quineau tosin ihmetteli, miksi lukijaa ei saisi rasittaa. Saahan sitä. Mutta että 99 tällaista...?

"APOKOPEE

Mi nou täy bus. Huo nuo mie jol o kau kuin ki ja hat jos o pu hih. Hän suut toi mat ja väit et tä as hä var ai kun ih nou au tai jäi pois. Sit hän me is juu va pai.

Pa näin hä kä e e ys kans, jo ke hän om tak na."