Traktorien lyhyt historia ukrainaksi (ja elokuvaunelmointia)

Kirjan nimi on tärkeä. Se voi olla yhdentekevä, tai sitten sellainen, että teokseen haluaa tarttua - tai pysytellä siitä erossa. Marina Lewyckan esikoisen nimi ei ainakaan ole mitäänsanomaton. Kun kuulin kirjasta ensi kertaa, päätin, että tämän kirjan haluan joskus lukea, vaikka en tiennyt yhtään mitään kirjasta tai kirjoittajasta. Voisin kuvitella, että moni on saattanut myös jättää kirjan hyllyyn samalla perusteella.

Kirja ei kuitenkaan kerro traktoreista. Tai no kertoo vähän, sillä yksi kirjan henkilöistä kirjoittaa traktrorien lyhyttä historiaa ja nimenomaan ukrainaksi. Varsinaisesti kirja kuitenkin kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun yli kahdeksankymppinen britannianukrainalainen Nikolai rakastuu 36-vuotiaaseen ukranainalaiseen Valentinaan ja menee tämän kanssa naimisiin. Valentina näyttää juuri siltä, millaiseksi kaikista stereotyyppisin kuva itäeurooppalaisesta naisesta on muovautunut ja myös avioliiton motiivit noudattavat samaa kaavaa: kyse ei siis ole romanttisesta happyend-rakkaustarinasta. Huumoria sen sijaan piisaa senkin edestä. Lewyckan ehdoton vahvuus on hänen henkilökuvauksessaan. Hän maalaa henkilöt ja tapahtumat lukijan silmien eteen niin pistämättömällä taidolla, että tuntuu siltä kuin olisi itse tapahtumissa mukana. Myös kirjan kertojan, Nikolain tyttären Nadjan ja hänen siskonsa Veran hankala suhde ja olosuhteiden pakosta tapahtuva liittoutuminen äitipuolta vastaan on varsin herkullista luettavaa.

Aluksi kirja vei mukanaan, mutta pian puolenvälin jälkeen tarina alkoi junnata paikoillaan. Vähän niin kuin elokuvassa, jossa on aineksia puolentoistatunnin pituuteen, mutta joka jostakin käsittämättömästä syystä on haluttu venyttää kaksijapuolituntiseksi. Loppua kohti kirja sai jälleen uutta ilmaa siipiensä alle, kun Lewycka siirtyi tummempiin sävyihin: kuvaamaan ukrainalaisten kohtaloita Stalinin vainoissa, toisessa maailmansodassa saksalaisten internoimina ja lopulta uudessa uljaassa kapitalistisessa maailmassa. Vaikka kirjan alkupuoli naureskeltiin Valentinan rahanahneudelle ("Sinä olla pihi mies. Sinä osta paska auto!") ja pinnallisuudelle, onnistuu Lewycka päättämään kirjan jonkinlaiseen yhteenvetoon Itä- ja Länsi-Euroopan suhteesta ja eri vuosikymmenten tuomista haasteista Ukrainassa, mikä puolestaan selittää kulttuurieroja ketään syyllistämättä.

Kirjassa on paljon elokuvallisuutta. Kerronta liukuu kohtauksesta toiseen vauhdikkaasti kuin hyvässä tilannekomediassa ainakin ja Nadjan suulla kerrottuna näkökulmaa vaihdetaan näppärästi henkilöstä toiseen. Toivoisin joskus näkeväni kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, tai ehkä vielä mieluummin näytelmän, sillä mielestäni se sellaiseksi sopisi erittäin hyvin.

Siihen liittyen loppukevennys: jos olisin Hollywood-tuottaja, olisi minulla jo elokuvan  pääosanesittäjät valmiina, niin elävinä henkilöt mieleeni piirtyivät. Sanokaapas te, jotka kirjan olette lukeneet, vastaavatko mielikuvanne näitä, vai olisiko teidän näyttelijäkaartinne aivan erilainen? (Kuvat Wikipedia)

Itseoikeutettu Valentina olisi Jennifer Coolidge,

Nikolai sir Michael Gambon,

Nadja Diane Keaton ja

Vera Helen Mirren