Katja Turkissa ja pohdintaa nuortenkirjallisuudesta
Takaisin sivilisaatiossa ja mikä tärkeintä blogistaniassa! Vietimme poikaseni kanssa pari päivää maalla, jossa sain keskittyä mahan kasvattamiseen ja lepäilyyn, onneksi myös lukemiseen!
Valkoinen kirahvi kirjoitti niin sydämeen käyvästi lasten- ja nuortenkirjallisuuden kohtalosta, että päätin lukea ihan ensimmäiseksi kirjan omasta nuoruudestani. Samalla aloin miettiä nuortenkirjallisuuden kohtaloa laajemminkin: lastenkirjoista ja niiden tasosta ovat kiinnostuneet pikkulasten vanhemmat ja kirjoja luetaan yleensä yhdessä. Mutta miten käy nuorten kirjoille? Kuinka hyvin teini-ikäisten vanhemmat ovat perillä nykynuortenkirjallisuudesta? Tuskinpa kovinkaan moni lukee nuorten kirjoja ihan vain ollakseen perillä siitä, mitä oma murkku lukee tai osatakseen antaa lukuvinkkejä? Minulle heräsi hirveä huoli siitä, että nuorille kirjoitetaan pelkkää kuraa, koska nuoret eivät osaa vaatia ja vanhempia ei kiinnosta. Jospa nuoria ei kiinnosta lukeminen sen takia, ettei heille tarkoitettu kirjallisuus ole riittävän laadukasta? Kertokaa nyt joku, miten asiat oikeasti oikeasti ovat, sillä itse en ole juuri nuortenkirjallisuuteen perehtynyt sen jälkeen kun se aika itseltä meni ohi.
Jotakin olen sentään tehnyt nuorten kirjojen hyväksi. Olen muutaman vuoden ajan ostellut kirjastojen poistomyynneistä niitä itselle rakkaita kirjoja siinä toivossa, että joku tulevasta sukupolvesta viihtyisi niiden parissa yhtä hyvin kuin minä. Viimeisin löytöni, Katja Turkissa, osui silmiini lähikirjastosta 20 sentillä.
Katja on norjalaisen Ellinor Rafaelsenin vähän kypsempi versio Neiti Etsivästä. Tai näin kuvittelisin sillä perusteella, mitä Neiti Etsivistä muistan, viimeimmästä lukukerrasta on vierähtänyt jokunen tovi! Ainakin luin itse Katja-kirjoja yläasteella ja tämän uuden, aikuisiän lukukokemuksen perusteella en sarjaa ihan pikkutytöille suosittelisi.
Katja on nokkela ja älykäs norjalainen tyttö, jolla on tapana sekaantua mitä erikoisempiin ja lopulta vaarallisiin tilanteisiin. Okei, lähtökohta ei ole kovinkaan omaperäinen. Sen sijaan omaperäisempää on se, että Katjat ovat oikeasti fiksuja kirjoja, esimerkiksi valtaosa siitä, mitä tiedän kurdien asemasta Turkissa, pohjautuu nimenomaan nuoruuteni Katja Turkissa-lukukokemukseen. Kirjat siis käsittelevät aitoja yhteiskunnallisia ja poliittisia ongelmia, eivätkä ole etsivämäisiä "kuka vei rouva Johnsonin helmikaulakorun"- kertomuksia. Tässä, jo sarjan loppupäähän sijoittuvassa tarinassa kurdit kidnappaavat Katjan neuvotellakseen turkkilaisten kanssa johtajansa vapauttamisesta. Luonnollisesti asiapitoisen juonen ja jännityksen lisäksi kirjosisa on sitä, mitä nuori tyttö tarvitsee, eli romantiikkaa ja ystävyys- sekä perhekiemuroita. Katjalla on unelmapoikaystävä Aslak, mutta tässä kirjassa hänellä on myös vähän säpinää Sasha-nimisen kurdin kanssa.
Tietenkään kirja ei ollut niin elämyksellinen lukukokemus kuin nuorena. Tarinassa on paljon yksioikoisuutta ja naivismia, mutta ripaus sellaista kai nuortenkirjoissa sallitaan. Oikeastaan olen aika ylpeä, että olen teininä lukenut näin tiedostavia ja sivistäviä kirjoja (ilmankos minusta näin älykäs tulikin :D)!
Onko kenelläkään muulla ollut Katja-nuoruutta?
Valkoinen kirahvi kirjoitti niin sydämeen käyvästi lasten- ja nuortenkirjallisuuden kohtalosta, että päätin lukea ihan ensimmäiseksi kirjan omasta nuoruudestani. Samalla aloin miettiä nuortenkirjallisuuden kohtaloa laajemminkin: lastenkirjoista ja niiden tasosta ovat kiinnostuneet pikkulasten vanhemmat ja kirjoja luetaan yleensä yhdessä. Mutta miten käy nuorten kirjoille? Kuinka hyvin teini-ikäisten vanhemmat ovat perillä nykynuortenkirjallisuudesta? Tuskinpa kovinkaan moni lukee nuorten kirjoja ihan vain ollakseen perillä siitä, mitä oma murkku lukee tai osatakseen antaa lukuvinkkejä? Minulle heräsi hirveä huoli siitä, että nuorille kirjoitetaan pelkkää kuraa, koska nuoret eivät osaa vaatia ja vanhempia ei kiinnosta. Jospa nuoria ei kiinnosta lukeminen sen takia, ettei heille tarkoitettu kirjallisuus ole riittävän laadukasta? Kertokaa nyt joku, miten asiat oikeasti oikeasti ovat, sillä itse en ole juuri nuortenkirjallisuuteen perehtynyt sen jälkeen kun se aika itseltä meni ohi.
Jotakin olen sentään tehnyt nuorten kirjojen hyväksi. Olen muutaman vuoden ajan ostellut kirjastojen poistomyynneistä niitä itselle rakkaita kirjoja siinä toivossa, että joku tulevasta sukupolvesta viihtyisi niiden parissa yhtä hyvin kuin minä. Viimeisin löytöni, Katja Turkissa, osui silmiini lähikirjastosta 20 sentillä.
Katja on norjalaisen Ellinor Rafaelsenin vähän kypsempi versio Neiti Etsivästä. Tai näin kuvittelisin sillä perusteella, mitä Neiti Etsivistä muistan, viimeimmästä lukukerrasta on vierähtänyt jokunen tovi! Ainakin luin itse Katja-kirjoja yläasteella ja tämän uuden, aikuisiän lukukokemuksen perusteella en sarjaa ihan pikkutytöille suosittelisi.
Katja on nokkela ja älykäs norjalainen tyttö, jolla on tapana sekaantua mitä erikoisempiin ja lopulta vaarallisiin tilanteisiin. Okei, lähtökohta ei ole kovinkaan omaperäinen. Sen sijaan omaperäisempää on se, että Katjat ovat oikeasti fiksuja kirjoja, esimerkiksi valtaosa siitä, mitä tiedän kurdien asemasta Turkissa, pohjautuu nimenomaan nuoruuteni Katja Turkissa-lukukokemukseen. Kirjat siis käsittelevät aitoja yhteiskunnallisia ja poliittisia ongelmia, eivätkä ole etsivämäisiä "kuka vei rouva Johnsonin helmikaulakorun"- kertomuksia. Tässä, jo sarjan loppupäähän sijoittuvassa tarinassa kurdit kidnappaavat Katjan neuvotellakseen turkkilaisten kanssa johtajansa vapauttamisesta. Luonnollisesti asiapitoisen juonen ja jännityksen lisäksi kirjosisa on sitä, mitä nuori tyttö tarvitsee, eli romantiikkaa ja ystävyys- sekä perhekiemuroita. Katjalla on unelmapoikaystävä Aslak, mutta tässä kirjassa hänellä on myös vähän säpinää Sasha-nimisen kurdin kanssa.
Tietenkään kirja ei ollut niin elämyksellinen lukukokemus kuin nuorena. Tarinassa on paljon yksioikoisuutta ja naivismia, mutta ripaus sellaista kai nuortenkirjoissa sallitaan. Oikeastaan olen aika ylpeä, että olen teininä lukenut näin tiedostavia ja sivistäviä kirjoja (ilmankos minusta näin älykäs tulikin :D)!
Onko kenelläkään muulla ollut Katja-nuoruutta?
Minulla on ollut Katja-nuoruus! Yläasteikäisenä luin näitä moneen kertaan ja muutama vuosi sitten ostin poistomyynneistä koko sarjan itselleni. Tuo Turkki-kirja ei kuulu mun lemppareihin, parhaimpia olivat Katja interreilillä ja tuntureilla. Hassu yhteensattuma muuten, että mun piti kanssa blogata näistä lähiaikoina:)
VastaaPoistaHei Amma
VastaaPoistaHienoa, että kirjablogeissa on noussut keskustelua lasten- ja nuortenkirjallisuudesta! Viime syksynä nostin nuortenkirjallisuuden marginaalisen aseman esille blogissani. Kovin harvoin niitä kirja-arvosteluja nuortenkirjoista näkyy lehdissä tai netissä ja se kertoo osaltaan tämän genren aliarvostamisesta. Kun kirja-arviot siirtyvät yhä enemmän tulevaisuudessa nettiin, niin myös kirjablogit voivat tuoda oman tärkeän panoksensa lasten- ja nuortenkirjallisuuden esille nostamisessa ja ilokseni olen huomannut, että toisissa kirjablogeissa näin on tehtykin!
Kirjastot ja kirjavinkkarit tekevät tärkeää työtä vinkkaamalla lasten- ja nuortenkirjoista. Myös kouluilla ja opettajilla olisi tässä oma tehtävänsä vinkkaamalla hyvistä ja uusista nuortenkirjoista ja samalla edistää ja tukea nuorten lukemista sitä kautta. Se vaatii silloin opettajiltakin aktiivista nuortenkirjallisuuden seuraamista.
Suomalaiset nuortenkirjailijat käsittelevät vakavia ja yhteiskunnallisia aiheita kirjoissaan ja heidän tavallaan oletetaan toimivan roolimalleina. Tämä toisaalta voi aiheuttaa ristiriidan ja tekstiä saatetaan sensuroida; on olemassa tabuja ja kaikesta ei saa aina kirjoittaa. Käännetyssä nuortenkirjallisuudessa toisaalta voi olla paljon rankempia aiheita kuin kotimaisissa. Suosittelen lukemaan kirjailija Terhi Rannelan Kirjoita nuorille-oppaan, jossa on haastateltu suomalaisia nuortenkirjailijoita ja se sisältää kattavan bibliogragian suomessa ilmestyneistä nuortenkirjoista, jos haluaa tähän perehtyä enemmänkin.
Olin itse viime viikolla kuuntelemassa palkittuja lasten- ja nuortenkirjailijoita Villa kivessä. Kiinnostavassa keskutelussa ikävä puoli oli se, että paikalle oli tullut kovin vähän kuuntelijoita. Sielläkin tuotiin esille kuinka kirjan ikä on lyhentynyt, kun pari vuotta "vanhoja" kirjoja ei enää saa juuri mistään ja niitä jopa makuloidaan, vaikka aiheet eivät vanhenekaan!
Voin kertoa, että suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus on kovassa iskussa. Tällä hetkellä Suomessa kirjoitetaan monipuolista ja kiinnostavaa lasten-ja nuortenkirjallisuutta joka yhä enemmän kiinnostaa myös ulkomailla. Suomessa on myös lehtiä jotka pyrkivät tukemaan lasten ja nuorten lukuharrastusta, Suomen nuorisokirjailijat tekee omaa tärkeää työtään, on Lukukeskus erilaisine toimintoineen. Mutta olennaisinta on, että suomalaiset lapsille ja nuorille kirjoittavat ihmiset tekevät työtään kunnianhimoisesti ja suurella sydämellä. Minä olen ihmetellyt miksi aikuiset eivät lue lasten ja nuortenkirjoja, vaikka ne ovat niin ihania.
VastaaPoistaTotta. Jostain syystä äidinkielenopettajilla on tosi suuri rooli juuri nuorten luetuttamisessa ja kirjojen suosittelemisessa. Aika usein se rooli taitaa vaan helposti livetä klassikoiden pakkoluettamisen suuntaan :/.
VastaaPoistaEn tiedä, pitävätkö kustantamot nuortenkirjoista mitään infoja/tempauksia äidinkielenopettajille, mutta voisi olla syytä.
Pidemmällä aikavälillä ihan hyvä tempaus voisi olla myös lähettää ilmaiseksi nuortenkirjoja kouluihin, tällä voisi saada ihan sitä nuorten absoluuttista lukumäärää kasvamaan ja saisi ehkä kasvatettua niitä tulevaisuuden aikuisten kirjojen lukijoita.
Tärkeä aihe tämäkin, nostaa esille keskustelua suomalaisten nuorten lukemistottumuksista ja yleensäkin siitä tarjonnasta, mitä heille on, niin kotimaista kuin käännöskirjallisuuttakin.
VastaaPoistaMinulla on se tunne, että nuorille kyllä on kirjallisuudessa tarjontaa, mutta olisiko se kiinnostus lukemiseen kaiken "tietoyhteiskunnan" varjossa vähän hiipunut? Toisaalta, kuten Mari Kiviniemi totesi Jyväskylän kirjamessuilla aiheeseen liittyen: aina on ollut niitä, jotka lukee ja niitä jotka tekee jotain muuta. Ennen ei ollut nettiä, mutta jotain muuta puuhaa sen tilalla.
Toisaalta itse uskon, että netti vähän laiskistaa nuoria, kun kaikki tieto on käden ulottuvilla niin helposti netissä. Mutta sitten taas kaunokirjalliset teokset ovat edelleen pääosin kansien välissä, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Olisi virkistävää lukea joku nuoruuden suosikki kyllä uudestaan, aikuisen silmin.
Susa P., koko sarja, vau! Minä en muista toisista kirjoista oikein mitään, jostakin syystä juuri tämä on jäänyt mieleen, muistan, että pohdien kurdien asemaa pitkään kirjan lukemisen jälkeen. Postaa ihmeessä muistakin osista, kiva verestää muistoja!
VastaaPoistaSara, lasten- ja nuortenkirjallisuus tuntuu jäävän valtamedioissa sen verran lapsipuolen asemaan, että kirjablogit ovat paljon vartioina tässä(kin) asiassa. Mielenkiintoista, kuinkahan paljon äidinkielenopettajat paneutuvat nuortenkirjallisuuteen ja tekevätkö esim. kustantamot aktiivista yhteistyötä heidän kanssaan?
Kirsti Ellilä, ongelma varmaan lienee siinä, ettei lasten- ja nuortenkirjallisuus oikein pääse ylittämään sitä kynnystä, että tulisi suuren yleisön tietoisuuteen. Harmillista sinänsä, jos kerran se on Suomessa niin laadukasta kun sanot (ja miksei olisi, minulla ei ole mitään syytä epäillä sitä). Olisi hienoa, jos Suomi saisi oman Harry Potterinsa, joka saisi lukijoita myös aikuisista, silloin varmaan kynnys tarttua muuhunkin lasten- ja nuortenkirjoihin madaltuisi.
Tessa, juuri samaa minäkin mietin. Voisi kyllä kuvitella, että kirjatalot olisivat havainneet oivallisen markkinaraon ja tekisivät aktiivista markkinointityötä.
Susa, se on kyllä ihan totta, että netin ym. merkitystä ehkä paikoin liioitellaan, kun puhutaan nuorten laskeneesta lukuinnosta. Tuntuu, että lisääntyvä teknisyys voisi vaikuttaa päinvastoinkin: kirjan lukemisesta voisi tulla tosi hienoa, miltei käsityöläisyyttä, niin kuin neulomisesta... tai ehkä olen vain ikuinen optimisti :)
Kiitos Amma linkityksestä! Ihana kirjoitus nuorten kirjallisuuden puolesta! Nuorille kirjoitetaan paljon, laadukasta kirjallisuutta kotimaassa ja lisäksi käännetään hienoja teoksia. Moni aikuinen ei varmasti edes tiedä, miten hienoja teoksia joka vuosi tulee. Nuorten kirjojen ikälevikkihän on oikeastaan aika laaja, sillä toisaalta alakoulun yläluokkalaiset jo voivat niistä kiinnostua, lukioikäiset ja aikusetkin lukevat (ainakin itse luen ja pidän!) kirjoja. Nuorten kirjoissa on usein sellaista suoruutta, josta itse pidän.
VastaaPoistaIhanaa, että asia herättää näin paljon keskustelua ja meitä on - silloin on toivoakin.
Aurinkoa Ammalle!
Minä löysin Katjat vähän myöhässä, olin jo aikuinen ja luin nimenomaan tuon missä Katja on Turkissa. Jos olisin löytänyt sen teininä, olisin varmasti ahminut kaikki Katjat! Nuorten seikkailuna se päihitti minusta mennen tullen Neiti Etsivät ja vastaavat. Ja kuten sanoit, kirjassa oli paljon ihan oikeata asiaa :)
VastaaPoista