tag:blogger.com,1999:blog-14718937851076409112024-03-19T09:14:01.201+02:00Amman lukuhetkiAmmahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.comBlogger1537125tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-9305697839982054382024-03-18T21:47:00.001+02:002024-03-18T21:47:15.343+02:00Milla von Plato: Hyvää iltaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_EOLMhfnHIsimgYO4SutHCQOyaMTmW_eba2MiKg5NWnhElgKPT7VYmz8nbH47_AmATwrcsMN42EAiQTnnFr2Y59A6htyc9f9UwIRlSemQ2OnEuwOY3YWZmONvK3sCkL5hoV7xcZSVNk1TUZ7MdJPWnjW_U9OTd8wzP4hiZ3ycqFEyJoY9EYtcEK6xn-E/s1247/IMG_7911.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1247" data-original-width="1179" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_EOLMhfnHIsimgYO4SutHCQOyaMTmW_eba2MiKg5NWnhElgKPT7VYmz8nbH47_AmATwrcsMN42EAiQTnnFr2Y59A6htyc9f9UwIRlSemQ2OnEuwOY3YWZmONvK3sCkL5hoV7xcZSVNk1TUZ7MdJPWnjW_U9OTd8wzP4hiZ3ycqFEyJoY9EYtcEK6xn-E/w379-h400/IMG_7911.jpg" width="379" /></a></div><p><br /></p><p>Kiinnostuin alun perin <b>Milla von Platon </b><i>Hyvää iltaa</i> -esikoisromaanista aikalaiskuvauksena. Olen lukenut joitakin 90-luvun lapsuutta kuvaavia kirjoja viime vuosina, mutta ne eivät aivan ole osuneet ajallisesti yksiin oman lapsuuteni kanssa, vaikka toki niissäkin on ollut paljon tuttua ja samaistuttavaa.</p><p>Olemme Milla von Platon kanssa samaa ikäluokkaa, vierekkäisten vuosien väkeä, joten ajattelin, että nyt oma ikäkokemus saattaisi olla näiden kansien välissä. Monessa suhteessa olikin: laman myötä yhä synkemmiksi käyvät uutiset, opettajien huolestuneet puheet ja pakkolomat. Hyvää iltaa -romaanissa Maija muistelee puolitettuja pyyhekumeja, oma lamakokemukseni tiivistyy voinappeihin. Ruokalan pöydiltä katosivat isot voilevi-rasiat ja tilalle tulivat pienet voinapit, jotka olivat tarkasti säännösteltyjä.</p><p>Ehkä hieman yllättäen paljon muuta tuttua en tästä lama-ajan kuvauksesta bongannutkaan. Noh,<b> Joanna Johnsonin </b>Suomen vierailun toki muistan, sillä ihailin tätä Kauniit ja rohkeat -näyttelijää syvästi, enkä ehkä vieläkään ole ihan täysin toipunut ihanan Carolinen kuolemasta. Mutta minä elin lapsuuttani yläsavolaisella maaseudulla, kun taas Maija ystävineen espoolaisessa lähiössä. Joanna Johnson oli ehkä lähes saavutettavissa Espoosta käsin, mutta toisaalta lama koetteli lähiöitä omaa kotiseutuani rajummin. Aikuisten keskittyessä entistä enemmän omiin huoliinsa, töihinsä ja velkoihinsa, lapset olivat omillaan. Merkittävä osa oman kaveripiirini vanhemmista sai toimeentulonsa ja maa- ja metsätaloudesta, ainakin osittain, lama ei tuonut ainakaan omassa lähipiirissä elämänmenoon kovin suurta muutosta.</p><p>Yksi keskeinen teema Maijan, Kirsikan ja Emilian lapsuudessa tuntuu olevan turvattomuus ja vaikka en siihen itse osaakaan samaistua, monelle 90-luvun(kin) lapselle se on hyvin tuttu tunne.</p><p>Toisessa aikatasossa Maija on jo aikuinen. Hän työskentelee kätilönä ja yhä raskaammaksi käyvä työ syö sisältä päin. Maijan elämä on ollut jo jonkin aikaa, jos ei nyt pysähtyneessä, niin ainakin seisahtaneessa tilassa, mutta nyt ollaan ehkä lähestymässä uutta nivelvaihetta. Miettiessään tulevaisuuttaan hän muistelee menneisyyttään. Yksi linkki näiden kahden aikatason välillä on Aili, lapsuuden turvallinen aikuinen, josta on tullut muistisairas vanhus. Maija vastaa kärsivällisesti Ailin puheluihin ja yrittää järjestää tämän asioita sekä aikaa vierailuihin.</p><p>Vaikka lähdin lukemaan (tai kuuntelemaan) kirjaa nostalgiafiilistelynä, sain loppujen lopuksi irti enemmän kirjan nykyhetkestä. Ailin ja Maijan vuosikymmenten suhde ja Maijan kiitollisuuden ja riittämättömyyden tunne on sydämeenkäyvästi kuvattu. Sosiaali- ja terveydenhuollon leikkaukset ja kiristykset, sote-alan ammattilaisten väsymys ja leipääntyminen työhönsä on ajankohtainen aihe, mutta toisaalta monet kriisin siemenet on kylvetty jo tuolloin lama-aikana. Tämä tuo kerrontaan oman mielenkiintoisen vivahteensa ja perustelee juuri näiden teemojen ja aikatasojen valintaa kerronnan keskiöön.</p><p>Hyvää iltaa on kieleltään kaunis, tunnelmaltaan haikea ja kokonaisuutena eheä esikoisromaani. Kuuntelin sen äänikirjana ja lukija <b>Anni Kajos</b> tavoittaa ja tulkitsee mielestäni hyvin kirjan molemmat aikatasot ja monen ikäiset henkilöhahmot.</p><p><i>Milla von Plato: Hyvää iltaa<br />WSOY 2023<br />Äänikirjan kesto 5h 26min<br />Lukija Anni Kajos</i></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-3713204019132751182024-03-17T17:06:00.006+02:002024-03-17T17:19:58.303+02:00Blogistanian kirjapalkintojen voittajat 2023 sekä Amman äänet<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDcdrRly5bQmZjVQhhPiXJSpydP5fJsvF1NFJAaAQ07iC2F0bUxTT8rpGNvHujN_Evb3YMIdVciULVhBC7tEgMiZ6Jy5c6NCkWRoGcJsCNP4INcYRFcT95w-0J6TJ_l0bWPddN8ewMcNCOV5gAv2q_metX5A0orpxB1K7TkFlhR4GDjsy8JuALltRGMS0/s1179/IMG_7827.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1169" data-original-width="1179" height="317" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDcdrRly5bQmZjVQhhPiXJSpydP5fJsvF1NFJAaAQ07iC2F0bUxTT8rpGNvHujN_Evb3YMIdVciULVhBC7tEgMiZ6Jy5c6NCkWRoGcJsCNP4INcYRFcT95w-0J6TJ_l0bWPddN8ewMcNCOV5gAv2q_metX5A0orpxB1K7TkFlhR4GDjsy8JuALltRGMS0/s320/IMG_7827.jpeg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Kirjasomettajat ovat jälleen äänestäneet viime vuoden parhaista kirjoista. Jo perinteikäs palkinto on hyvissä voimissaan, tulipa äänestäjien määrään jopa hienoista kasvua viime vuodesta: 57 äänestäjää. Blogistanian kirjallisuuspalkinnon voittajat ovat toisin sanottuna keränneet kannatusta laajasta kirjallisuuden suurkuluttajien joukosta. </div><div><div><br /></div><div style="text-align: center;">Mielestäni ihan loistava lista! Ajankohtainen, monipuolinen, osin yllättäväkin. Kuvastaa kirjasomettajien hyvää makua ja asiantuntemusta.</div><div style="text-align: center;"><b><br /></b></div><div style="text-align: center;"><b> [Tiedote<a href="https://lukujonossa.fi/blogistania-2023-voittajat/"> Lukujonossa-blogissa.</a>]</b></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Blogistanian Finlandia [Katso kaikki äänet <a href="https://kirsinbookclub.com/2024/03/kirjasomen-vuoden-2023-suosikit-perinteisen-blogistanian-finlandia-aanestyksen-tulokset/">Kirsin Book Clubista</a>]</b></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Iida Turpeinen: Elolliset (S&S)</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Blogistanian Globalia [Katso kaikki äänet <a href="https://kirjakaapinkummitus.blogspot.com/2024/03/blogistanian-globalia-aanestyksen.html">Kirjakaapin kummituksesta</a>]</b></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Martha Wells: Hälytystila - Murhabotin päiväkirjat 1 (Hertta)</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Blogistanian Tieto [Katso kaikki äänet<a href="https://tuulevi.wordpress.com/2024/03/17/blogistanian-tieto-aanestystulokset-2023/"> Tuulevin lukublogista]</a></b></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Minna Rytisalo, Tommi Kinnunen: Huokauksia luokasta (WSOY)</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Blogistanian Kuopus [Katso kaikki äänet <a href="https://kirjakissa.blogspot.com/2024/03/blogistanian-kuopus-2023-aanestyksen.html">Yöpöydän kirjoista</a>]</b></div><div style="text-align: center;"><b><br /></b></div><div><div style="text-align: center;">J.S.Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän (Myllylahti)</div><div style="text-align: center;">Leena Paasio: Bengtskär itä kahdeksan (WSOY)</div></div><div style="text-align: center;"><b><br /></b></div><div style="text-align: center;"><b>ONNEA KAIKILLE VOITTAJILLE</b>!</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div></div><div>Tämän listan takana on itsekin helppoa seistä. Kuopus-voittajia lukuunottamatta olen lukenut ja hyväksi havainnut kaikki kirjat.</div><div><br /></div><div>Mutta entäpä omat ääneni, mitkä kirjat arvioin viime vuoden parhaiksi? Lista on tietenkin subjektiivinen ja valintojen tekeminen oli aika haastavaa. Useammassa kategoriassa listan ulkopuolelle jäi useita kirjoja, joille olisin mielelläni myös antanut pisteitä. </div><div><br /></div><div><b>Blogistanian Finlandia:</b></div><div><br /></div><div>3 pistettä: </div><div><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/04/karoliina-niskanen-muamo.html">Karoliina Niskanen: Muamo</a> (Bazar)</div><div><br /></div><div><i><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;">Muamo</span><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"> on kuin satojentuhansien esiäitien yhteinen huokaus jälkipolville, tyttäreltä tyttärelle, sukupolvesta toiselle.</span></i></div><div><br /></div><div>2 pistettä:</div><div><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/10/sirpa-kahkonen-36-uurnaa-vaarassa.html">Sirpa Kähkönen 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia</a> (Siltala)</div><div><br /></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><i>Harvinaislaatuista ja poikkeuksellista kirjallisuutta. Vielä lisään, suurenmoista!</i></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;">1 piste:</span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/11/iida-turpeinen-elolliset.html#:~:text=Joistakin%20teoksista%20tulee%20heti%20ensi%20n%C3%A4kem%C3%A4ll%C3%A4%20Tunne.%20Tunne%20kertoo%2C%20ett%C3%A4%20t%C3%A4ss%C3%A4%20on%20yksi%20vuoden%20korkeatasoisimmista%20kirjoista">Iida Turpeinen: Elolliset (S&S)</a></span></div><div><br /></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><i>Joistakin teoksista tulee heti ensi näkemällä Tunne. Tunne kertoo, että tässä on yksi vuoden korkeatasoisimmista kirjoista.</i></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><i><br /></i></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><i><br /></i></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><b>Blogistanian Globalia:</b></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><b><br /></b></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;">3 pistettä:</span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/03/juli-zeh-yli-ihmisia.html">Juli Zeh: Yli-ihmisiä (Huippu)</a></span></div><div><br /></div><div><i style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;">Yli-ihmisiä</i><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"> <i>on kiistatta yksi hienoimmista romaaneista, joita olen pitkään aikaan lukenut.</i></span></div><div><br /></div><div>2 pistettä:</div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/01/emma-donoghue-tahtien-tahto.html">Emma Donoghue: Tähtien tahto (Tammi)</a></span></div><div><br /></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><i>Tähtien tahto on fyysinen, jopa inhorealistinen ja äärimmäisen surullinen kirja, ja siitä huolimatta niin kaunis ja upea elämys.</i></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><i><br /></i></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;">1 piste:</span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/08/annie-lyons-pommisuojan-lukupiiri.html">Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri (Aula&co)</a></span></div><div><br /></div><div><i style="font-family: Cantarell; font-size: 16px;">Kirjan kannet suljettuaan tietää lukeneensa kirjan, jolla on merkitystä. Muutama silmäkulmasta karkaava kyynel viimeistään on varma todiste siitä, että tarina tuli läpi ja löysi maalinsa.</i></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><b>Blogistanian Tieto:</b></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;">3 pistettä:</span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/04/jenna-kostet-kuuden-katariinan-jaljilla.html">Jenna Kostet: Kuuden Katariinan jäljillä (Aula&co)</a></span></div><div><br /></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><i>Kostetin tapa kuljettaa henkilöhahmojensa tarinaa on hurmaava: syvästi inhimillinen ja samaistuttava. </i></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><i><br /></i></span></div><div>2 pistettä:</div><div><span style="font-family: Cantarell;"><span style="background-color: white;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/09/antti-jarvi-minne-katosi-antti-jarvi.html">Antti Järvi: Minne katosi Antti Järvi? (Gummerus)</a></span></span></div><div><span style="font-family: Cantarell;"><i><br /></i></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><i>Mikrohistoria laajentuu makroksi inhimillisesti ja kouriintuntuvasti. </i></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/05/auli-viitala-elamani-kansalaisena.html"><br /></a></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;">1 piste:</span></div><div><span style="font-family: Cantarell;"><span style="background-color: white;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/05/auli-viitala-elamani-kansalaisena.html">Auli Viitala: Elämäni kansalaisena (Kirjapaja)</a></span></span></div><div><i><br /></i></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><i>Välillä on hyvä, että joku vähän tukistaa. </i></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><b>Blogistanian Kuopus:</b></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;">3 pistettä:</span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/04/miina-maki-anni-poyhtari-elonkirjo.html">Miina Mäki, Anni Pöyhtäri: Elonkirjo (WSOY)</a></span></div><div><br /></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><i>Oikein kuulin puron solinan, lintujen kevätluritukset ja pörriäisten surinan korvissani.</i></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/03/dess-terentjeva-freestyle.html"><br /></a></span></div><div><span style="font-family: Cantarell;"><span style="background-color: white;">2 pistettä:</span></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/03/dess-terentjeva-freestyle.html">Dess Terentjeva: Freestyle (WSOY)</a></span></div><div><br /></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><i>Joskus kirjassa kaikki: sisältö, kerronta, muoto, rytmi, tunnelma, kansitaide - jopa kirjailija itse - ovat saumattomasti samaa kokonaisuutta.</i></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><i><br /></i></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;">1 piste:</span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/05/mikko-with-saakelin-sieppaus.html">Mikko With: Saakelin sieppaus (Myllylahti)</a></span></div><div><br /></div><div><i>Jännitys, huumori, tunteet ja helppolukuisuus yhdistyvät tässä tarinassa oivallisesti.</i></div><div><i><br /></i></div><div><i><br /></i></div><div><i>***</i></div><div><i><br /></i></div><div>Näiden pistesijoille päätyneiden kirjojen lisäksi haluan vinkata vielä muutamista kirjoista, jotka olivat ihan viime metreille asti kärkikahinoissa.</div><div><br /></div><div><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/03/juha-itkonen-teoriani-perheesta.html">Juha Itkonen: Teoriani perheestä (Gummerus)</a></div><div><br /></div><div><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/02/suonna-kononen-jokisaarnat-kirjallisia.html">Suonna Kononen: Jokisaarnat. Kirjallisia melontoja (Reuna)</a></div><div><br /></div><div><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/09/minna-rytisalo-tommi-kinnunen.html">Minna Rytisalo, Tommi Kinnunen: Huokauksia luokasta (WSOY)</a></div><div><br /></div><div><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/05/melissa-febos-mita-on-olla-tytto.html">Melissa Febos: Mitä on olla tyttö</a> (Atena)</div><div><br /></div><div>J<a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/08/jennette-mccurdy-onneksi-aitini-kuoli.html">ennette McCurdy: Onneksi äitini kuoli (Johnny Kniga)</a> </div><div><br /></div><div><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/12/jenny-bayliss-talvipuutarha.html">Jenny Bayliss: Talvipuutarha (Otava)</a></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; font-family: Cantarell; font-size: 16px;"><br /></span></div>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-73951836608250888082024-03-12T19:53:00.003+02:002024-03-12T19:53:28.619+02:00Kuopion kaupunginteatteri ja Tanssiteatteri Minimi: Momo<p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH0xIjicB82GVv_Ay9z2e8YvvRS-iIejpN-Pz5KBCrYE2fyNnv20ZQ-0xVgdKTflgzy8rLUXHH-BoQhvu0fVsfCMDtFY5-K-M2q6LHRsGsrcKbnOZ6C99XxEvXBxD0zvFQLJEiln5zul7wZQ2-6uTrdmNBqRp2ake6bzGlFV9sy6Ae2k1gcykP8NNO59o/s1462/IMG_7541.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1462" data-original-width="1179" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH0xIjicB82GVv_Ay9z2e8YvvRS-iIejpN-Pz5KBCrYE2fyNnv20ZQ-0xVgdKTflgzy8rLUXHH-BoQhvu0fVsfCMDtFY5-K-M2q6LHRsGsrcKbnOZ6C99XxEvXBxD0zvFQLJEiln5zul7wZQ2-6uTrdmNBqRp2ake6bzGlFV9sy6Ae2k1gcykP8NNO59o/w323-h400/IMG_7541.jpg" width="323" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sari Harju onnistuu yhdistämään Momossa herkkyyttä ja fyysisyyttä. Taustalla Sari Happosen vaikuttava Mestari Hora. Kuva: Kuopion kaupunginteatteri<br /></td></tr></tbody></table><br /> </p><p>"On aika hypätä seikkailuun!", kannustetaan Kuopion kaupunginteatterin sivuilla ja hyppimistä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita tosiaankin oli luvassa kaupunginteatterin ja ja Tanssiteatteri Minimin yhteisproduktio <i>Momon</i> ensi-illassa.</p><p>Momo (<b>Sari Harju</b>) ja Gigi (<b>Atte Antikainen</b>) ovat ystävyksiä, jotka viettävät aikaansa amfiteatterilla leikkien, parkouraten, tanssien, tarinoita kertoen ja ystävien kanssa aikaa viettäen. </p><p>Kaupungin idyllistä tunnelmaa uhkaavat kuitenkin Harmaat herrat, jotka eivät moista lorvimista siedä. Itse asiassa he eivät siedä lorvimista ollenkaan, ja tehokkuusajattelun nimissä he varastavat ihmisiltä aikaa. Yksi toisensa jälkeen kaupunkilaiset muuttuvat harmaiksi ja kiireisiksi, enää ei ole aikaa huomioida ystäviä tai omia lapsia, sillä aikaa pitää säästää. Momon ja Gigin kaverit eivät enää ehdi leikkiä, sillä heidät on valjastettu kehittävällä teknologialla, joka takaa menestyksen tulevaisuudessa. Aikaa ei riitä hukattavaksi edes lapsuudessa.</p><p>Kuulostaako kenties tutulta? Tämä taso näytelmässä on ikävän tuttu, mutta muuten kyseessä on melkoinen fantasiaseikkailu. Aikavarkaat tupruttelevat sikareissaan ihmisten sydämistä ryövättyjen aikakukkien terälehtiä. Ihmisten ja koko maailman pelastusoperaatiossa Momo saa apua mystiseltä Mestari Horalta (<b>Sari Happonen</b>) sekä Kassiopeia-kilpikonnalta (<b>Mikko Paananen</b>), joka näkee puoli tuntia tulevaisuuteen. <b>Michael Enden</b> 1970-luvulla julkaistu <i>Momo</i> -romaani ei ollut minulle ennakkon tuttu, joten myönnän, että jouduin vähän pinnistelemään pysyäkseni juonessa mukana. Tämä voi johtua keski-ikäisistä, tämän maailman lainalaisuuksiin jämähtäneistä aivoistani. Lapsikatsojat kenties osaavat ottaa tarinan paremmin vastaan sellaisenaan.</p><p>Jos psykedeelinen juoni ei olekaan kaikista parhaiten avautuva, oli näyttämön tapahtumiin sitäkin helpompi tempautua mukaan. Erityisesti Harju ja Antikainen tekevät hurjat fyysiset roolit, juoksevat, hyppivät ja kiipeilevät lavasteissa lyhyitä seesteisempiä hetkiä lukuunottamatta läpi esityksen. Ammattilaiset tekevät kaiken hengästymättä ja helpon näköisesti, mutta haasteesta kertoo omaa kieltään se, että ensi-iltaa päästiin viettämään lopulta reilun kuukauden alkuperäistä ajankohtaa myöhemmin Harjun loukkaantumisen takia. Tästä huolimatta ensi-illassa ei näkynyt merkkejä ylimääräisestä varmistelusta tai varovaisuudesta. Täysillä mentiin alusta loppuun. Antikainen taas väläytteli varsin uskottavaa riimien sylkemistä useampaankin otteeseen.<br /></p><p>Vauhtia esitykseen toivat myös hienot tanssiesitykset. Minimin tanssijat muuntautuivat niin harmaiksi herroiksi, huippumalleiksi, turistilaumaksi, baarin asiakkaiksi kuin nukeiksikin. Vetävien koreografioiden (<b>Mikko Makkonen</b>) lisäksi silmäkarkkia oli tarjolla muutenkin: näyttävät asut (pukusuunnittelu <b>Taina Natunen</b>), videot (<b>Jarmo Jääskeläinen</b>) ja valot (<b>Lassi Kröger</b>) tekivät kokonaisuudesta visuaalisesti upean. Lavastus (<b>Sari Paljakka</b>) oli sinänsä simppeli, mutta pyörivä näyttämö oli jatkuvassa liikkeessä ja muuntautui hyvin erilaisiin tunnelmiin. Kuinkahan monta kierrosta näyttämö lieneekään esityksen aikana pyörinyt?</p><p>Seuralaisenani ensi-illassa ollut kuutosluokkalainen arvioi itsensä juuri sopivan ikäiseksi katsojaksi. Tarina avatui, eikä ollut liian jännittävä. Tanssi ja parkour kiinnostivat. Uskaltaisin kuitenkin viedä nuorempiakin lapsia katsomoon: teatteri on määritellyt suositusalaikärajaksi seitsemän vuotta.</p><p>Lasten- ja nuortennäytelmän yhtenä onnistumisen mittarina voi pitää sitä, miten se uppoaa eri-ikäiseen yleisöön. Momossa tasoja riittää. Lapsi viihtyy jännittävän tarinan äärellä, aikuinen tuntee varmasti riittävän monta pistoa sydämessään. Iästä riippumatta vauhdikas fyysisyys tempaa mukaansa. </p><p>Momo onkin melkoinen sekametelisoppa, mutta <b>Taava Hakalan </b>ja <b>Mikko Rantanivan</b> ohjauksessa kokonaisuus säilyy yhtenäisenä ja hallittuna. Lopputulos on pikemminkin ilotteleva kuin sekava.</p><p><br /></p><p><i><b>Kuopion kaupunginteatteri & Tanssiteatteri Minimi: Momo</b><br />Alkuperäisteos Michael Ende, romaanin suomennos Marikki Makkonen<br />Dramatisointi Taava Hakala<br />Ohjaus Mikko Rantaniva ja Taava Hakala<br />Rooleissa: Sari Harju, Atte Antikainen, Ari-Kyösti Seppo, Mikko Paananen, Sari Happonen, Ilkka Pentti, Riina Björkbacka, Katri-Maria Peltola, Santeri Niskanen, Fiia Koslonen, Virva Torkko-Muñoz, Jasu Parviainen, Katja Mustonen, Aurora Suhonen, Anniina Tammi.</i></p><p><i>Katso koko työryhmä ja esityksen tiedot: <a href="https://kuopionkaupunginteatteri.fi/momo">https://kuopionkaupunginteatteri.fi/momo</a></i></p><p><i>Kesto 2h 10min </i></p><p><i>Kiitos kutsusta ensi-iltaan Kuopion kaupunginteatterille! </i><br /><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-49417463181313204832024-03-10T12:10:00.000+02:002024-03-10T12:10:14.300+02:00Juli Zeh: Yli-ihmisiä<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikQhdpwLVBuXfuWXz-veyhkwczMBWjz-0i7EeEeDvmcEuh0hDrhgcEK89WDQJyOPpkTZ5WAMzKjKi5jX7ch5_zxmUe1kEgNbFC_JpvTt8481rLa9oDcZnhRrpoVxsGJCMXQdliKC2RX924QjhGflLRj8Ndh14HOSdNmjDetEcFYkT1t-ZXaaXcoMehAQw/s2134/IMG_7093.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1784" data-original-width="2134" height="335" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikQhdpwLVBuXfuWXz-veyhkwczMBWjz-0i7EeEeDvmcEuh0hDrhgcEK89WDQJyOPpkTZ5WAMzKjKi5jX7ch5_zxmUe1kEgNbFC_JpvTt8481rLa9oDcZnhRrpoVxsGJCMXQdliKC2RX924QjhGflLRj8Ndh14HOSdNmjDetEcFYkT1t-ZXaaXcoMehAQw/w400-h335/IMG_7093.jpg" width="400" /></a></b></div><b><br /> </b><p></p><p><b>Juli Zeh</b>'n <i>Yli-ihmisiä</i> on kiistatta yksi hienoimmista romaaneista, joita olen pitkään aikaan lukenut. Kiitokset <a href="https://tuulevi.wordpress.com/2023/08/02/juli-zeh-yli-ihmisia/">Tuulevin lukublogille</a>, josta kirjan alun perin bongasin.</p><p>Kirjan päähenkilö Dora on ostanut itselleen talon itäsaksalaisesta pikkukylästä. Heräteostos muuttuu tarpeelliseksi, kun koronasulku alkaa keväällä 2020 ja Doran parisuhde päättyy. Muutto berliiniläisistä mainostoimistopiireistä entisen DDR:n maaseudulle olisi jo muutenkin raju, mutta totaalisesti Dora uhkaa hajota, kun aidan takana asuva kaljupäinen naapuri esittäytyy kasuaalisti kylänatsiksi. Miten siihen pitäisi suhtautua? Mitä pitäisi sanoa? Mihin hän on joutunut? Doran valtaa rasismijähmetys: Paitsi pelottava, Gootti osaa olla myös mukava, auttaa pihan ja kalusteiden kanssa vähän turhankin innokkaasti. Mutta on myös natsi ja näin ollen vastoin kaikkia Doran omia arvoja.<br /></p><p><i>Kuinka pitkän välimatkan vasemmistoliberaali tarvitsee lähimpään uusnatsiin voidakseen elää rauhassa? Onko koko kylän oltava natsivapaa, vai peräti koko kunnan? Koko piirikunnan? Vai mieluiten koko valtakunnan?</i></p><p><i>(...)</i></p><p><i>Tuota kaikkea ja vielä enemmänkin voi miettiä. Tietoa voi käännellä ja väännellä. Totuus pysyy samana. Totuus kuuluu, että on aivan samantekevää, lähteekö vai jääkö Dora. Koska natsit eivät lakkaa olemasta sillä, että Dora ei enää asu heidän naapurissa.</i></p><p>Juli Zeh kuvaa pirullisen tarkasti länsimaisen liberaalin ihmisen kokemaa ristiriitaa; periaatteessa tiedämme, mikä on oikein ja kuinka on toimittava. Mutta maailma asettaa meidät jatkuvasti tilanteisiin, jossa oikeana pitämämme asiat näyttäytyvät naurettavina, jopa väärinä. Dora on eronnut hiljattain avopuolisostaan, joka on <b>Greta Thunbergin</b> myötä kokenut ilmastoherätyksen. Doraa moraalipoliisius ärsyttää, varsinkin kun Robert lentelee ympäriinsä ilmastoa pelastamaan. Dora laskee, montako kertaa hänen pitäisi käyttää kestokassia kompensoidakseen kassin valmistamisen päästöt muovikassiin verrattuna ja protestoi heittämällä lasipullon biojäteroskikseen. Koronan myötä Robert hurahtaa uudelleen, tällä kertaa koronarajoituksiin. Kun Robert kieltää Doralta kävelylenkit koiran kanssa, tämä saa lopullisesti tarpeekseen ja lähtee Brackeniin.<br /></p><p>Niin korona. Zehin pysähtynyt kuvaus keväästä 2020 nosti omakohtaisia muistoja mieleen. Vielä pari vuotta sitten ajankohta olisi ollut todennäköisesti liian lähellä ollakseen kiinnostava. Nyt kuvaus toi jatkuvasti mieleen jo hämärtyneitä muistoja. Aivan kuten Dora, minäkin kuopsuttelin pihamaata ja mietin, mitä elämälläni tekisin. Kaikki oli pysähdyksissä ja elimme kummallisessa välitilassa. Jotakin kaunistakin siinä oli: kiirettä ei ollut mihinkään ja jokaisesta ihmiskontaktista tuli yhtä äkkiä merkityksellinen. Saman kokee myös Dora omassa uudessa elinympäristössään. Hän, jos ei nyt suoranaisesti ystävysty, niin ainakin löytää luottamuksen ja kumppanuuden uudesta kyläyhteisöstään. Juroutensa, puhumattomuutensa ja epäkorrektien vitsiensä takana naapurit osoittautuvat mukaviksi ihmisiksi. He ovat ihmisinä ja arvoiltaan kovin erilaisia keskenään, mutta silti onnistuvat jotenkin elämään keskenään, noh, ihmisiksi.<br /></p><p><i>Dora miettii, milloin hän on viimeksi tavannut oikeasti mukavan ihmisen. Sus-Y:ssä kaikki ovay kyllä tietyllä tapaa mukavia, mutta se kuuluu ihmisten väliseen palveluhenkisyyteen. Useimmat Doran kollegat käyttävät enemmän energiaa sosiaalisen median profiilinsa hoitamiseen kuin todellisiin ihmissuhteisiin.</i></p><p>Ei kirjassa kuitenkaan silitellä natseja myötäkarvaan. Gootista ja hänen kavereistaan paljastuu Doralle asioita, joita hän mielellän ei olisi tiennyt. Naapurin Steffen sen sanoo: natsit ovat vajonneet yli-ihmisistä roskaväeksi. Zeh ei tyydy mustavalkoisuuteen, tai kerro, mitä Doran tai lukijan pitäisi tästä kaikesta ajatella. Viittaa vain menneisyyteen ja siihen, mitä kulkuja myöten Gootti on voinut nykyiseen pisteeseen elämässään päätyä. Loppujen lopuksi kyse on ihmisyydestä ja inhimillisyydestä. Olemmeko valmiita katsomaan toisiamme silmiin ja hyväksymään ihmisyyden toisissamme? <br /></p><p>Brackenin tunnelma on hiljainen, juro, sanoisinko jopa että hyvin suomalainen. Koska kirjassa Dora ja Gootti viettävät paljon aikaa puhumatta, aidan vierellä tupakkaa polttaen, mieleen tulee kaivelematta <b>Aki Kaurismäen </b>elokuva. Kuvaus on muutenkin tunnelmaltaan niin vahvaa, että näkisin tämän taipuvan helposti mustan huumorin ryydittämäksi elokuvaksi. </p><p>Kaiken kaikkiaan Yli-ihmisiä haastoi ajattelemaan, koskettikin. Doran, Gootin ja tämän tyttären Franzin naapurielosta en olekaan sanonut juuri mitään, tarkoituksella. Tämä koskettava, riipaisevakin tarina kannattaa mieluummin lukea itse. Sen verran kuitenkin sanon, että arvostin sitä, etteivät tapahtumat taipuneet romanttiseksi tarinaksi, ainakaan sen perimmäisessä merkityksessä.<br /></p><p>Juli Zeh on yksi Saksan merkittävimpiä nykykirjailijoita. <span title="German-language text"><i lang="de">ÜberMenschen </i><span lang="de">oli ilmestymisvuonnaan 2021 Saksan myydyin kovakantinen kirja ja arvostelumenestys. En ihmettele. Zeh tavoittaa romaanissaan yhtä aikaa jotakin polttavan ajankohtaista ja samalla ikiaikaista inhimillisyyttä.</span></span></p><p><span title="German-language text"><span lang="de"><br /></span></span></p><p><span title="German-language text"><span lang="de"><i>Juli Zeh: Yli-ihmisiä </i>(</span></span><span title="German-language text"><i lang="de">ÜberMenschen 2021)<br />Huippu 2023<br />429s.<br />Suomennos Anne Kilpi<br />Kansi Tuomo Parikka<br /><br /></i></span></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-88182571863245566162024-03-07T17:58:00.004+02:002024-03-07T17:58:42.872+02:00Ruth Kvarnström-Jones: Halleholm. Kotiinpaluu<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEsnj27dMCYNauG4kxzPJTTfgFI6xwxh7QlvVaOFtvcJ5QHnxa1Ec677xQm1MwiprAVJPWQR_72O-Hsvci4c-W3Ti6Cq81AlisOhDNIDU61F1gnZcY1LX3zu-8mWGM5Qrx8MdUExgouUoXM7PZUcbo9H8MlsanetU9-zvedF52QCABvP8sRfoz9DHIvFM/s815/IMG_7375.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="815" data-original-width="803" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEsnj27dMCYNauG4kxzPJTTfgFI6xwxh7QlvVaOFtvcJ5QHnxa1Ec677xQm1MwiprAVJPWQR_72O-Hsvci4c-W3Ti6Cq81AlisOhDNIDU61F1gnZcY1LX3zu-8mWGM5Qrx8MdUExgouUoXM7PZUcbo9H8MlsanetU9-zvedF52QCABvP8sRfoz9DHIvFM/w394-h400/IMG_7375.jpg" width="394" /></a></div><br /> <p></p><p>Onko muillakin jo ikävä kesää?</p><p>Minulla ainakin on, ja se mielessäni kuuntelin <b>Ruth Kvarnström-Jonesin</b><i> Halleholm. Kotiinpaluu. </i>Teos<i> </i>aloittaa pullantuoksuisen sukusaagan, joka sijoittuu Tukholman saaristoon.</p><p>Lovisa on perinyt isovanhemmiltaan leipomokiinteistön. Lontoolaisessa leipomossa työskennelleeltä Lovisalta on loppunut äskettäin työt ja parisuhde, joten muutto takaisin kotikaupunkiin kuulostaa houkuttelevalta. Perintöön kuuluu vieläpä koukku: Lovisa ei saa myydä ennen 30. syntymäpäiväänsä kiinteistöä kenellekään muulle kuin Halleholmin suvulle ja Lovisa, syistä jotka selviävät romaanin edetessä, katkaisisi mieluummin vaikka oikean kätensä kuin myisi yhtään mitään kaukaisille serkuilleen.</p><p>Pieneen saaristokaupunkiin vain ei tunnu mahtuvan monta merkkihenkilöä kerrallaan ja siitä Lovisa saa tuta, kun hän nousee avoimeen kapinaan Halleholmeja vastaan. Tai tarkemmin sanottuna yhtä heistä, Reuben Halleholmia, suvun tuoretta päämiestä. Muut Halleholmit, erityisesti Reubenin veli Axel, ovat Lovisan mielestä huomattavasti siedettävämpiä...</p><p>Kirjan alussa olin hieman hämmentynyt, millaisen kirjan olinkaan aloittanut. Luulin koko kirjan sijoittuvan (noin) nykyhetkeen, mutta romaani alkaakin pitkähköllä takaumalla menneisyyteen, aikaan ennen Lovisan isoäidin Amelian syntymää. Juuri kun aloin tottua ajatukseen, että tämä onkin sitten historiallinen romaani ja uppoutua Amelian tarinaan, hypättiinkin takaisin kirjan nykyhetkeen, vuoteen 2010. Jonkin aikaa jännitin, palataanko ajassa vielä uudestaan taakse päin, mutta näin ei tapahtunut.</p><p>Alun hämmingin jälkeen kirja pääsi vauhtiin ja olikin parhaimmillaan keskivaiheilla. Sukujen vuosikymmeniä kestäneet riidat tarjosivat herkullisen maaperän Lovisan leipomo-kahvilan rakentamiselle. Kvarnström-Jones ei pelkää maalata henkilöitä isolla pensselillä: Reuben Halleholm on niin inha otus, etten tiedä, olenko vihannut ketään fiktiivistä (tai ei-fiktiivistäkään) hahmoa näin paljon sitten Kari Kaukovaaran (nuoriso, googlatkaa).</p><p>Kirjasta ei tosiaan suuria tunteita ja säpinää uupunut, mikä saikin minut koukuttumaan tarinaan melkoisesti. Toisaalta mieleen tuli <b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/02/kirja-kohun-takana-colleen-hoover-se.html">Colleen Hooverin</a></b> tapa droppailla hahmojen henkilöhistorioihin toinen toistaan kamalampia asioita ilman, että niitä käsitellään juurikaan. Tällöin tarina herättää kyllä lukijassa monenlaisia tunnereaktioita, mutta itse asian käsittely jää pintapuoliseksi. Välillä henkilöt käyttäytyivät myös mielestäni oudosti, ylimitoitetusti ja epäkypsästi. Erikoisin kohta oli, kun kirjan miespuolinen sankari Axel teroittaa itselleen, ettei halua käyttää suuren järkytyksen kokeneen Lovisan herkkää tilaa hyväkseen ja seuraavassa hetkessä jo tekee näin aika ahdistavasti, kohtauksessa, jonka ilmeisesti on tarkoitus olla sävyltään romanttinen.<br /></p><p>Jos keskivaiheilla vauhtia ja suuria tunteita riitti, kirjan lopussa taas sorruttiin turhanaikaiseen selittelyyn. Valmista ei meinannut tulla sitten millään, vaan tarvittiin monta suku-, perhe- ja kylätapaamista, ennen kuin asiat saatiin päätökseen.<br /></p><p>Vaikka kriittisiä huomioita riittää, on syytä alleviivata, että pidin kirjasta kovasti! Halleholmissa on paljon potentiaalia, ja siksi edellämainitut asiat harmittivat: tarinasta olisi voinut saada vielä piirun tai kahden verran paremman! Seuraavassa osassa (talvinen tarina julkaistaan suomeksi sopivasti joulun alla) hioutumista on voinut tapahtuakin, mutta luulenpa, että isot pensselinkaaret ovat kirjailijalta ihan tietoinen ja pysyvä valinta.</p><p>Ja toisaalta miksipä ei olisi, koska kyllä minä ainakin halua lukea myös sarjan seuraavan osan. Halleholm on kuin brittiläis-ruotsalainen vastine <b>Maija Kajannon</b> <i>Kahvila Koivu</i> -sarjalle. Ja siellä missä on pullaa, perhettä, ystäviä ja pikkupaikkakunnan tunnelmaa, viihdyn minäkin. Kuten stereotypiaan kuuluu, kun Kajannon keskisuomalaisella Pyhävirralla meno on arkisen kotoisaa ja tuulipukuhenkistä, olipa hahmon status mikä tahansa, tarjoaa ruotsalainen saaristokaupunki Halleholm komeita kartanoita, vanhaa rahaa ja kunnon luokkaerottelua. Olen tätä monta kertaa aiemminkin ihmetellyt. Se kuva, mikä kaunokirjallisuuden rivien väleistä piirtyy ruotsalaisesta kansankodista, ei aina ole mairitteleva, vaan pikemminkin kylmä ja kova.</p><p>Onneksi Lovisan leipomo ja ystävät tuovat kuitenkin sen verran pehmeyttä Halleholmiin, että sinne tekee mieli palata. Lokittelen jo tämän kirjasarjan mielessäni luokkaan my guilty pleasure.</p><p>Ps. Kannattaa kurkata<a href="https://www.ruthkj.com/halleholm-2/"> kirjailijan kotisivut.</a> Sieltä löytyy Halleholmista kiinnostuneille vaikka mitä mielenkiintoista, kuten mood board kirjan maailmasta sekä Halleholmin kartta! <br /></p><p> </p><p><i>Ruth Kvarnström-Jones: Halleholm. Kotiinpaluu (Halleholm. Lovisas val 2020)<br />Karisto 2024<br />Suomennos Anna-Mari Raaska<br />Äänikirjan kesto 13h 25min<br />Lukija Katariina Lantto</i><br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-36852551421817963312024-03-03T10:17:00.002+02:002024-03-03T10:17:12.209+02:00Helmikuun viisi kirjaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCiQR-7FwfEQ_00qO405OVH7RU6VjXQ3MGauCoKSa2paK9Tqg5g85hGBoqCMv7Ka6fh5-qyRIxiiXENB3GGzIWZGR_LUo46ZewkLFwCiTGilNvthLIkKYOAgp5HjZXfRpQKr9hsYLeO4TG8EXBvqVVfdtDOgqzd_u50NabFXP-Us-HNX6QNcT3FgK1Wz8/s1179/IMG_7288.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="767" data-original-width="1179" height="260" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCiQR-7FwfEQ_00qO405OVH7RU6VjXQ3MGauCoKSa2paK9Tqg5g85hGBoqCMv7Ka6fh5-qyRIxiiXENB3GGzIWZGR_LUo46ZewkLFwCiTGilNvthLIkKYOAgp5HjZXfRpQKr9hsYLeO4TG8EXBvqVVfdtDOgqzd_u50NabFXP-Us-HNX6QNcT3FgK1Wz8/w400-h260/IMG_7288.jpg" width="400" /></a></div><p>Helmikuu merkitään aikakirjoihin lukemisen kannalta takkuisena. Luettavissa kirjoissa ei ollut vikaa, mutta lukijalla oli suuria keskittymisvaikeuksia. Sitä mukavampi on havaita, että vaikka luin helmikuussa vähän ja senkin pinnistellen, luin toisaalta sitäkin laadukkaampia ja erilaisempia teoksia. Äänikirjoille kuuluu jälleen iso kiitos lukusaldoni pelastamisesta.</p><p>Aloitetaan klassikosta. <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/02/jane-austen-jarki-ja-tunteet.html"><b>Jane Austenin<i> </i></b><i>Järkeä ja tunteita</i></a> luin koko alkuvuoden. Aloitin kirjan lukemisen "aamukirjana" vuoden vaihteessa ja luin sitä töihin mennessä luvun kerrallaan. Menihän se niinkin, mutta lopulta pääsin tarinaan ja rytmiin parhaiten sisään kun hylkäsin suunnitelmani aamulukemisesta ja tarina pääsi soljumaan eteenpäin vapaasti. Järki ja tunteet ei ole tuotannosta oma suosikkini, mutta onhan Austen silti aina vertaansa vailla.</p><p>Kaksi helmikuun teosta tuli länsinaapurista. <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/02/anna-jansson-kuolleiden-kutsu.html"><b>Anna Janssonin</b> <i>Kuolleiden kutsu</i></a> on aivan uutukainen, ja jatkaa Janssonin suosittua <i>Kristian Bark</i> -sarjaa. Tällä kertaa Bark selvittää metsästä löytyneen, vuosikymmeniä sitten kuolleen lapsen kohtaloa, sekä ratkaisevan vinkin antaneen selvännäkijän yhteyttä hämäräperäiseen lahkoon.<br /></p><p><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/02/alex-schulman-polta-nama-kirjeet.html"><b>Alex Schulmannin</b> <i>Polta nämä kirjeet</i></a> taas on muutaman vuoden takaa. Kovasti kehuja kerännyt kirja voitti aikoinaan Blogistanian Globaliankin. Tosipohjaisessa romaanissa Schulmann käsittelee sukunsa salaisuuksia. Mitä hänen isovanhempiensä välillä tapahtui 1930-luvulla? Entä, miksi hän itse on niin täynnä patoutunutta vihaa? Upea, kaihoisan kaunis romaani!</p><p>Kuun loppupuoli menikin kotimaisissa luontotunnelmissa. Luin <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/02/jouni-tossavainen-kuusikirja.html"><b>Jouni Tossavaisen</b> runoteosta </a><i><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/02/jouni-tossavainen-kuusikirja.html">Kuusikirja,</a> </i>johon on koottu kuusi-aiheisia runoja, tekstejä ja valokuvia vuosikymmenten varrelta. Tuloksena on tyylikäs kokonaisuus, joka rakentuu moniulotteiseksi sinänsä yksinkertaisen teeman pohjalta. Kuten odottaa saattaa, runoilijan käsittelyssä teema kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin "vain" puu- tai luontosuhdetta käsitteleväksi.</p><p>Luontoon vei aivan toisella tavalla myös <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/02/suonna-kononen-jokisaarnat-kirjallisia.html"><b>Suonna Konosen</b> <i>Jokisaarnat. Kirjallisia melontoja. </i></a>Kononen kertoo kajakkireissuistaan itäsuomalaisissa jokimaisemissa ja kuvailee näkemäänsä, kokemaansa ja melontojen aikana heränneitä pohdintoja. Kiehtova teos näyttää tutuista maisemista ihan uuden puolen, kun perspektiivi kiepsautetaan maalta vesille. Linkitykset nykyisiin ja menneisiin kirjailijoihin tuovat tarintointiin mukavan lisän. Kirjassa on sopivaa joutilasta pyhäpäivän tunnelmaa.<br /></p><p>Lukujumi antaa viimein osvittaa asteittaisesta helpottumisesta, joten odotan maaliskuusta hyvää lukukuukautta. Tällä hetkellä menossa on kirjat, joista toinen vie saksalaiseen pikkukylään ja toinen ruotsalaiseen pikkukaupunkiin. </p><p>Tästä kuusta on tulossa myös sikäli jännittävä, että Blogistanian kirjapalkinnoista äänestetään jälleen 10.-15.3. Nyt on siis vielä vähän aikaa viimeistellä vuoden 2023 kirjatärppejä. Jos kirjasometat jossakin kanavassa, niin muistathan äänestää!</p><p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcfV_WIj9ejWBNDO8A74PnTPrKwhKlMpzAQq9Ml3poRHN1Bgld1fXoulMncjObbjie8bMx9VU10y1fTAY5NRtNVfMGnFJxmjrme02CRw9QjN7ZI5z3YfP_nMCJevu7U1nt3MtCNtCiE0YofWPVgDcJ0tsyg24-C845CWcYCCt2qDNq4U9ID2DCgkB14mE/s1200/blogistania2023-vaakabanneri.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="655" data-original-width="1200" height="175" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcfV_WIj9ejWBNDO8A74PnTPrKwhKlMpzAQq9Ml3poRHN1Bgld1fXoulMncjObbjie8bMx9VU10y1fTAY5NRtNVfMGnFJxmjrme02CRw9QjN7ZI5z3YfP_nMCJevu7U1nt3MtCNtCiE0YofWPVgDcJ0tsyg24-C845CWcYCCt2qDNq4U9ID2DCgkB14mE/s320/blogistania2023-vaakabanneri.png" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-87766691242355087222024-02-28T18:54:00.002+02:002024-02-28T18:54:18.388+02:00Suonna Kononen: Jokisaarnat. Kirjallisia melontoja<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIuSUZziChsy9JPHhuZg-Y7bcLED3aoCQsgPNBhwQmiib7ij0r4jmx2Indf5nOSScDCI6d0Mf9jGNeQEbx9-nNmXQSfSptypXHYIuAojAnNLbTXK0YgbYzI8f3OnOZq1AlOMa_wLRK9BEAhfhdgDGglPQBbXp-5RJFaEicHkVKfD2sH0386sVdnF250hs/s1179/IMG_7131.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="818" data-original-width="1179" height="445" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIuSUZziChsy9JPHhuZg-Y7bcLED3aoCQsgPNBhwQmiib7ij0r4jmx2Indf5nOSScDCI6d0Mf9jGNeQEbx9-nNmXQSfSptypXHYIuAojAnNLbTXK0YgbYzI8f3OnOZq1AlOMa_wLRK9BEAhfhdgDGglPQBbXp-5RJFaEicHkVKfD2sH0386sVdnF250hs/w640-h445/IMG_7131.jpg" width="640" /></a></div><br /> <p></p><p>Liekö se kesän kaipuuta, että loppukuusta kirjat ovat vieneet minua itäsuomalaiseen luontoon. Viimeisimmäksi kirjoitin<b> </b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/02/jouni-tossavainen-kuusikirja.html"><b>Jouni Tossavaisen</b> <i>Kuusikirjasta</i></a><i> </i>ja sitä lukiessani äänikirjana oli menossa samaan aikaan <b>Suonna Konosen </b><i>Jokisaarnat. Kirjallisia melontoja. </i></p><p>Kononen<i>,</i> kulttuuritoimittaja, muusikko ja<i> </i>kirjailija, on myöskin jokimelonnan harrastaja. Kirjassaan hän kuvailee reissujansa itäsuomalaisiin kohteisiin, maisemia jokireitin varrella, melojan mieleen piirtyneitä ajatuksia ja kirjallisia yhtymäkohtia. Juankoskella on luontevaa muistella <b>Juice Leskistä</b>, Koljonvirralla <b>Juhani Ahoa </b>ja <b>Sven Dufvaa</b>, Heinävedellä <b>Pentti Saarikoskea</b> ja <b>Elina Karjalaista</b> ja niin edelleen.</p><p>Kajakit, melominen ja joet ovat kaikki minulle aika vieraita asioita. Melonut olen kerran lukioikäisenä Kallavedellä. Ilma oli kaunis ja sees, kajakki kiisi veden pintaa pitkin ja tunsin hetken aikaa olevani aika hyvä - kunnes tuli aika kääntää kajakki takaisin rantaa kohti. Ei muuten onnistunut! Saimme kaverini kanssa hysteerisen naurukohtauksen ja ehdimme lipua jo aika kauas kohti ulappaa ja taivaanrantaa, ennen kuin pääsimme avustettuna takaisin kotimatkalle. Liekö tässä sitten kohdallani jotakin syvempääkin elämänfilosofiaa: eteenpäin, mitä sitä suotta takaisin päin kääntyilemään.<br /></p><p>Joetkaan eivät ole kuuluneet omaan elinpiiriini, vaikka veden äärellä olen aina asunut. Vedet ovat olleet järviä ja lampia, milloin pienempiä tai isompia selkiä, mutta joet, ne ovat vieraita.</p><p>Siksipä onkin kiinnostavaa huomata, ettei tarvitse lähteä kovinkaan kauas nähdäkseen asiat aivan eri perspektiivistä. Useimmat Konosen melomista kohteista sijaitsevat elinpiiristäni sadan-kahdensadan kilomterin säteen sisällä, mutta olisivat voineet olla puolestani vaikka Amazonilla. Toisaalta itselleni tarinoista tutuin ympäristö Iisalmessa avautui kiehtovasti eri tavalla, kuin oma rannalta tiirailijan kokemukseni.</p><p>Kirjan takakannessa paalutetaan raflaavahkosti Konosen luoneen kokonaan uuden, esseetä ja retkikertomusta yhdistelevän genren. En lähde väittämään vastaan, mutta mieleeni tuli myös esimerkiksi <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/11/jenni-raina-kulkijat-naisia-metsissa.html"><b>Jenni Räinän </b><i>Kulkijat - naisia metsissä, soilla ja tuntureilla, </i></a>jossa niinikään liikutaan retkikertomuksen ja esseen, jopa journalistiikan rajapinnoilla. Samantyyppisiä kirjoja lie muitakin, kirjahyllyssä odottaa myös <b>Tomi Kontion</b> <i>Erämailla</i>, sitä en tosin ole vielä lukenut.</p><p>Olipa kuka tahansa asialla ensimmäisenä, ei sillä väliä: pääasia on, että tällaisia kirjoja kirjoitetaan. Pidän nimittäin genrestä tavattomasti. En parhaalla tahdollanikaan pysty pitämään itseäni erähenkisenä ihmisenä, sillä nautiskelen itse luontoelämykseni mieluiten tiiviisti annosteltuna ja vähällä vaivalla. Siitä huolimatta soisin mielelläni olevani eräihminen ja tällaiset kirjat tarjoavat nojatuolieräilyyn hyvän mahdollisuuden. Rakastan samasta syystä myös <b>Mikko Peltsi Peltolan </b>tv-ohjelmia, vaikka minua ei saisi tunturiin tiettömien taipaleiden taa hiihtämään edes kirveellä uhaten. </p><p>Siihen katsoen Konosen melontaretket ovat saavutettavuudeltaan likempänä tavallisen kansalaisen tasoa. Kirjaa lukiessa kannattaa siis varoa mahdollisen melontakärpäsen puremaa. Painetusta versiosta löytyvät valokuvat tuskin ainakaan liennyttävät kuumetta. Itse nautiskelin Jokisaarnoista kirjailijan itsensä lukemana äänikirjana. </p><p>Audioformaatti sopiikin saarnateemaan hyvin. Yltyipä lukija useaan otteeseen laulamaankin, joten äänikirja tarjosi mukavan eloisan ja elämänmakuisen kuunteluelämyksen.</p><p><br /></p><p><i>Suonna Kononen: Jokisaarnat. Kirjallisia melontoja<br />Reuna Publishing 2023<br />Äänikirjan kesto 3h 12min<br />Lukija Suonna Kononen</i><br /></p><p><br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-736981758422119572024-02-25T09:49:00.004+02:002024-02-25T09:49:35.603+02:00Jouni Tossavainen: Kuusikirja<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIOxciEW14BKoNQXb4KfCMJbE0qoINoKuJh8rNV9Wks7ALw3N_AqxnC4wN5PRY7-ruItLk_dSKUXsut9Z-KaZ0UJUPRDEt7SNP8KOuAt_56BUvGFYPUgGUsuYGX_Z_EF9VzhuPdNhADNf5KPpQjnwFAJsNcTu7ZjY8YcyLu3ZFmjnaoBdTKguOibuDP68/s2223/IMG_7054.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2223" data-original-width="2142" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIOxciEW14BKoNQXb4KfCMJbE0qoINoKuJh8rNV9Wks7ALw3N_AqxnC4wN5PRY7-ruItLk_dSKUXsut9Z-KaZ0UJUPRDEt7SNP8KOuAt_56BUvGFYPUgGUsuYGX_Z_EF9VzhuPdNhADNf5KPpQjnwFAJsNcTu7ZjY8YcyLu3ZFmjnaoBdTKguOibuDP68/w385-h400/IMG_7054.jpg" width="385" /></a></div><br /><p></p><p>Helmikuussa minua on vaivannut lukujumi. Töissä on ollut haipakkaa ja sisäinen kovalevy tuntuu käyvän koko ajan ylikierroksilla kun uutta informaatiota ajetaan päähän päivästä toiseen. Iltaisin en olekaan oikein jaksanut tehdä mitään ajatustyötä vaativaa, lähinnä olen bingettänyt Netflixistä sarjoja lasittuneen katseen kera.</p><p>Tätä taustaa vasten voi sanoa, että olisi ollut otollisempiakin hetkiä lukea <b>Jouni Tossavaisen </b><i>Kuusikirjaa</i> kuin tämä. Tossavaisen teksti on aina älykästä, sellaista, jota lukiessa joutuu pikkuisen pinnistämään. Kuusikirjassa runoilija haastaa lukijansa ajattelemaan itse, ei vain sanojen, vaan myös kuvien muodossa. Ajatteleminen, kuinka työlästä! Mielikuvituksen käyttö, miten raskasta! Sinnikkäästi olen kuitenkin koko helmikuun lukenut runo ja kuva kerrallaan kokoelmaa, johon on kerätty Tossavaisen kuusiaiheisia runoja ja tekstejä vuosikymmenten varrelta.</p><p>Kuusi. Se lie Tossavaisen sielunpuu. On oltava, jos kirjoittaa kuusista ja kuusille vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Minäkin juttelen joulukuuselle, haistelen sen neulasia ja otan toisinaan kiinni oksista, <i>kerkät kuusen käpälät</i>. Silti oma suhteeni kuusiin on pintapuolinen. Minun sielunpuuni on haapa. Sen lehtien liikkeestä, äänistä ja väreistä voisin kirjoittaa runon jos toisenkin, jos runoja kirjoittaisin.</p><p>Mutta Tossavainen kirjoittaa kuusista, ja miksi ei kirjoittaisi, onhan se suomalaisille äärimmäisen tärkeä puu. Suhde kuuseen on ristiriitainen sielunpuu on samalla rahapuu, puista haetaan suojaa ja turvaa, mutta niitä myös kaadetaan.</p><p>Runoissa kerrotaan niin yksittäisistä puista,</p><p><i>Isokuusi on näin pieni. Niin pieni se on ettei ihminen näe jos tiellä seisoo.<br />Kyllä se näkee ja kävi silpomassa alaoksat. Arvaa itkevätkö puhkotut pihkasilmät<br />6 täyttä reikää.</i></p><p>kuin puista ja metsistä yleensäkin. Eräkirjallisuudelle tyypillistä kaipuuta villiin luontoonkin löytyy.<br /></p><p><i>Kun et metsää pelkää, ole vapautettu luonnon armoilta. </i></p><p>tai</p><p><i>Että on kevyt, levätä<br />aikansa tässä puun juuressa.<br />Ei kaadu päälle maailman reunat, <br />ihmepuu kantaa selässään<br />meidän kattoa.<br /></i></p><p>Kuuset ovat mukana elämän iloissa ja suruissa<i>:</i></p><p><i>Kivinen aita ja portti, tapuli raskain päin, mäntyjen<br />suhu. Kuusen alla tuttu hauta.</i></p><p>Mutta toisaalta myös:</p><p><i>nainen kuin kuusi</i></p><p><i>pihkaantumatta et selviä<br />jos olet selvä</i></p><p>Puut ja kuuset symboloivat myös maailman muuttumista, isokuusi seisoo kotipaikan pakettiin pistetyn pellon reunalla, puut ovat selluloosan ja rahan lähde, teollisuuden tuotteistama varanto.</p><p>Loppua kohden Kuusikirja muuttuu runoteoksesta esseistiikaksi. <i>Kuusen juuria</i> -esseessä Tossainen pohtii niin puun merkitystä kuin sen käsittelyä kulttuurissa. <b>Bertol Brechtin </b><i>kuusten kuparia</i> ja Kalevalan <i>kultalatva-kuusosia</i> runoilija on jäljestänyt sanan ja kuvan voimin jo pitkään.</p><p>Runon ja kuvan yhdistelmää olen käsitellyt jo Tossavaisen<a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2022/10/jouni-tossavainen-nakoala-haminavuorelle.html#comments"> <i>Näköala Haminavuorelle</i> -teosta esitellessäni.</a> Kuvat tukevat sanoja, mutta toisaalta puhuvat vielä ihan omaa kieltään, kertovat toisen tarinan. Mustavalkoisissa kuvissa sävy on dokumentaarinen, toteava, selittelemätön, paikoin jopa rujo. Tossavainen itse selittää kuvafilosofiaansa näin:</p><p><i>... en ole halunnut käsitellä kuviani; mieluummin rumat värit kuin aidolta näyttäväksi käsitelty kauneus.</i></p><p>Tämä huvitti minua, sillä sille on syynsä, miksi toiset ovat runoilijoita ja toiset ottavat työkseen mahdollisimman edustavia, "myyviä" ja "aitoja" kuvia. Jälkimmäisillä toisilla viittaan siis itseeni.</p><p></p><p>Kuusikirja haastoi, mutta toisaalta avasi näkemään, miten monipuolisia ulottuvuuksia on niinkin arkisessa asiassa kuin kuusi. </p><p>Hankin Kuusikirjan omaan hyllyyni joulun alla, ja olen hankintaan tyytyväinen. Tällainen teos on käytännöllisesti katsoen ikuinen, sillä tekstit ja kuvat avautuvat varmasti jokaisella lukukerralla eri tavoin. </p><p><i>Jouni Tossavainen: Kuusikirja<br />Like 2008<br />216s.</i><br /><br /></p><p><i> </i><br /></p><p><br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-11294155882886448392024-02-18T10:35:00.002+02:002024-02-18T10:35:39.134+02:00Jane Austen: Järki ja tunteet<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigNQrDV54rAGvVg6KoE1OmF6AKFzQ21LMSvInPEKVPvQiaSsO_lMPIrh5UtgRrqNMHNg35VlIWppGG2ciYC4pt9Nd2WgSSwLhE9Uauk8DijOs6imjHIwoRl1bGK9nce7elFnbVy9vJWVrWIRvgW5FiNVOX-BBxOmj6PxTcLh9qGbkYrtlkaT5RrDsFVG0/s2560/IMG_6243.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="2398" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigNQrDV54rAGvVg6KoE1OmF6AKFzQ21LMSvInPEKVPvQiaSsO_lMPIrh5UtgRrqNMHNg35VlIWppGG2ciYC4pt9Nd2WgSSwLhE9Uauk8DijOs6imjHIwoRl1bGK9nce7elFnbVy9vJWVrWIRvgW5FiNVOX-BBxOmj6PxTcLh9qGbkYrtlkaT5RrDsFVG0/w375-h400/IMG_6243.jpg" width="375" /></a></div><br /><p></p><p>Olen koko alkuvuoden lukenut <b>Jane Austenin</b> <i>Järkeä ja tunteita</i>. Aluksi luin kirjaa aamukirjana, yhden luvun kerrallaan, mutta sitten totesin tarinan etenevän makuuni liian hitaasti ja siirryin lukemaan kirjaa muinakin aikoina. Sinänsä teos sopii hyvin aamusivu-kirjaksi, sillä sen luvut ovat lyhyitä (hyvin ehtii lukea yhden luvun kiireisinäkin aamuina aamupalan lomassa) ja episodimaisesti rakennettuja: jokainen luku käsittää yhden "kohtauksen", joten seuraavana aamuna on helppo jatkaa seuraavasta luvusta.</p><p>Olen lukenut Järjen ja tunteet edellisen kerran varmasti vähintään kaksikymmentä vuotta sitten. Minulle <i><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2022/01/jane-austen-ylpeys-ja-ennakkoluulo.html">Ylpeys ja ennakkoluulo</a></i> on ollut näistä kahdesta aina se "The Kirja", ja suhteeni Järkeen ja tunteisiin on ollut etäisempi. Tarina onkin tutumpi <b>Ang Leen</b> mainiona elokuvana, jossa esiintyvät <b>Emma Thompson</b>, <b>Kate Winslet</b>, <b>Alan Rickman</b> ja <b>Hugh Grant</b> (mikä näyttelijäkaarti!).</p><p>Järki ja tunteet on ilmestynyt pari vuotta ennen Ylpeyttä ja ennakkoluuloa, mutta muistelen, että Ylpeyttä ja ennakkoluuloa Austen kuitenkin kirjoitti jo ennen tätä. Tähän hätään en löytänyt selkeää vahvistusta muistikuvalleni, mutta silti ensimmäisenä ilmestynyt Järki ja tunteet on minusta aina ollut kypsymätön Y&E:oon verrattuna. Ehkä esikoisteoksen julkaisemisen jälkeen kertynyt kokemus ja osaaminen näkyy jälkimmäisen viimeistelyssä?<br /></p><p>Järki ja tunteet tarjoilee kyllä monin paikoin taattuja, Austenille ominaisia piirteitä: on nokkelaa huumoria, rivien väleissä esitettyjä piikkejä ihmisten huonosta käytöksestä, herkullisen itsekkäitä henkilöhahmoja, taitavasti esitettyä yhteiskunnallista kritiikkiä ja naisen aseman pohdiskelua... mutta sitten tekstissä on myös paljon turhaa rönsyä tai jopa suoranaista jaarittelua. Elinorin ja Edwardin asiat taas järjestyvät peräti yllättäen, jos ei nyt
ihan deus ex machinana, niin likipitäen kuitenkin. Muutaman vuoden
perästä, näin uskon, Austen olisi johdatellut tarinan päätepisteeseensä
hieman sulavammin. Austenin pirskahtelevaa huumoriakin paikoitellen pohdin: sitä, miten hiuksenhieno raja on huumorin ja ilkeyden välillä. <br /></p><p>Nämä huomiot tukevat sitä, miksi en ole kirjan pariin palannut sen kerran luettuani, mutta ei tarkoita sitä, ettenkö olisi kirjasta nauttinut. Jane Austen kun on huonommillaankin nerokasta lukemista. </p><p>Tarina lienee kaikille tuttu, mutta kerrataan lyhyesti. Kirja kertoo kahdesta sisaruksesta, Elinorista ja Mariannesta, joista ensimmäinen edustaa järkeä ja hillittyä käytöstä, jälkimmäinen taas tuntee ja näyttää kaiken, ilot ja surut, äärimmäisen vahvasti. Isän kuoleman jälkeen kummallakaan ei ole vaurautta liiaksi, mikä vaikeuttaa tilannetta avioliittomarkkinoilla. Tämä myös koituu sisarusten kohtaloksi, koska molempien ihailijat joutuvat miettimään avioitumistaan myös järjen kannalta, tunteensa sivuttaen. Austenin näkemys asiasta ei jää epäselväksi, hän on järjen kannalla, vaikkakin osaa tuoda tekstissä esille niin liiallisen järkeilyn kuin tunteilunkin naurettavuuden. Liiaksi järkeen luottava henkilö on lopulta ylenpalttisuuteen taipuessaan yhtä houkka kuin tunteidensa vietävissä olevakin.</p><p>Kun lukee kirjan uudestaan parinkymmenen vuoden jälkeen, kiinnostaa väistämättä pohtia, näkeekö teoksen jotenkin eri valossa nyt kuin aiemmin. Koska minulla ei ole ensimmäisestä lukukerrasta jäljellä mitään muistiinpanoja, on tämän arvioiminen toki vaikeaa. Ennakkoon ajattelin, että olisin pitänyt tästä nyt enemmän kuin nuorena, mutta olen kyllä edelleen samaa mieltä teoksen tietyistä puutteista kuin aiemminkin. Luulen kuitenkin, että osasin nyt arvostaa enemmän Elinorin ja eversi Brandonin hiljalleen kehittyvää ystävyyttä kuin aiemmin. Nuorempana olen lähestynyt kirjaa, näin uskon, enemmän romantiikkanäkökulmasta, odottaen, saavatko päähenkilöt toisensa vai eivät. Sittemmin sitä on oppinut tunnistamaan myös toisenlaisten ihmissuhteiden arvon ja harvinaisuuden.<br /></p><p>Olen iloinen siitä, että Teos on julkaissut<b> Kersti Juvan</b> suomennoksena nyt Ylpeyden ja ennakkoluulon sekä Järjen ja tunteet. Mahtaako lisää olla tulossa? Omasta kirjahyllystä löytyy kyllä Austenin koko tuotanto suomeksi tai englanniksi, joten ehkäpä jatkan Austen-uusintakierrosta jollakin aikataululla. Selatessani blogini arkistoa (etsin linkattavaksi mainiota <b>Carol Shieldsin</b> Austen-elämäkertaa, mutta näköjään olen lukenut sen aikana ennen blogia. Keski-ikäistymisen huomaa parhaiten siitä, että monesta asiasta on jo kulunyt yllättävän paljon aikaa!) huomasin, miten monta Austeniin liittyvää tai hänestä inspiroitunutta teosta olenkaan blogissa käsitellyt. Siispä, näin Lukurauhan päivän kunniaksi, lisään linkkilistan Austenista kiinnostuneille: <br /></p><p><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2014/07/jane-austen-kasvattityton-tarina.html">Jane Austen: Kasvattitytön tarina</a></p><p><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2022/01/jane-austen-ylpeys-ja-ennakkoluulo.html">Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo </a></p><p><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2014/04/jo-baker-longbournin-talossa.html">Jo Baker: Longbournin talossa </a></p><p><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2010/11/elisabeth-bennet-vetaa-zombeja-lattyyn.html">Seth Grahame-Smith: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit </a><br /></p><p><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2022/05/jane-was-here-nicole-jacobsen-devynn.html">Nicole Jabobsen, Davynn Dayton, Lexi K. Nilson: Jane Was Her</a>e</p><p><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2015/08/kim-izzo-avioliitto-jane-austenin-tapaan.html">Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan</a></p><p><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2012/10/pd-james-syystanssiaiset.html">P.D.James: Syystanssiaiset </a><br /></p><p><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2021/10/natalie-jenner-jane-austenin-talo.html">Natalie Jenner: Jane Austenin talo </a><br /></p><p><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2014/04/heta-pyrhonen-jane-austen-aikalaisemme.html">Heta Pyrhönen: Jane Austen aikalaisemme</a></p><p> </p><p><i>Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo (Pride and prejudice 1813)<br />Teos 2020<br />Suomennos Kersti Juva</i><br /></p><p> <br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-3791337812706216002024-02-15T18:06:00.000+02:002024-02-15T18:06:02.327+02:00Anna Jansson: Kuolleiden kutsu<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ0vGzQz6MSvuKX_IbbF6fqwFlkmHzxLmq6kmvzjGFtU_MCbUEeffbB0OqVn9PZmxQdlImzlwU4XSJ4EOpTzg2jsUdowFPRq8ezd7t2ElRgiKXPJZnshk777DhxyDSrq6VGZc4Znn_GpVl-Hr6bYcUumQu_7wwD_hRjQT1V4zQyY0rcwd7P3fC3_t4SW8/s911/IMG_6884.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="911" data-original-width="867" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ0vGzQz6MSvuKX_IbbF6fqwFlkmHzxLmq6kmvzjGFtU_MCbUEeffbB0OqVn9PZmxQdlImzlwU4XSJ4EOpTzg2jsUdowFPRq8ezd7t2ElRgiKXPJZnshk777DhxyDSrq6VGZc4Znn_GpVl-Hr6bYcUumQu_7wwD_hRjQT1V4zQyY0rcwd7P3fC3_t4SW8/w381-h400/IMG_6884.jpg" width="381" /></a></div><br /> <p></p><p>Jokatalvinen vaiva, nimittäin migreenityyppinen päänsärky, teki viime viikonloppuna paluun. Tämä yhdistettynä kiivaaseen työtahtiin ei ole edistänyt lukemista, mutta jälleen kerran totean, että onneksi on äänikirjat!</p><p><b>Anna Janssonin</b> <i>Kuolleiden kutsua</i> aloin kuuntelemaan tosin jo viime viikolla. Syystä taikka toisesta Anna Janssonin <i>Kristoffer Bark</i> -dekkarisarjastasta on tullut minulle junalukemista, ja kun sarjan uusin osa Kuolleiden kutsu sattui ilmestymään juuri sopivasti viimeviikkoisen Helsingin reissun alla, otin kirjan tietysti heti kuunteluun.</p><p>Tässä romaanissa Kristoffer joutuu selvittelemään vuosikymmenien takaista rikosta, kun pikkutytön luut löytyvät luolasta selvännäkijältä saadun vihjeen avulla. Ihmiset mysteerin ympärillä tuntuvat olevan vaarassa, eikä mainittu selvännäkijäkään taida olla turvassa. Kristoffer kumppaneineen tutustuu merkilliseen lahkoon, jota itsevaltiaan ottein johtaa karismaattinen, mutta vaarallisen oloinen mies. </p><p>Lisähaastetta olosuhteisiin tuo se, että Kristofferin tiimiläisistä Ingrid voi selvästi huonosti ja jää sairauslomalle. Toinen Kristofferin tiimiläinen, <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2022/08/anna-jansson-varjo-kannoillasi.html">Sara</a>, taas jatkaa epätoivoista kamppailuaan vakuutuskassan kanssa. Vakavasta uupumuksesta kärsivä yksinhuoltajaäiti määritellään työkykyiseksi, vaikka hänellä on vaikeuksia selvitä yksinkertaisistakaan arjen askareista. Krisotoffer on toki valmiina auttamaan, aivan kuten hän tuntuu olevan valmis rientämään apuun aina ja kaikkialla.</p><p>Olen tykästynyt tähän sarjaan, mutta syystä taikka toisesta minun tuntuu olevan vaikea päästä heti kirjan alussa imuun mukaan. Ehkä Janssonin tyyli kehitellä tarinaa on vaivihkainen, ja vaatii pientä kärsivällisyyttä, ennen kuin tarinaan pääsee kunnolla sisälle. Sitten kun tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin, imua kyllä riittää.</p><p>Olen näköjään edellisen osan jälkeen nikotellut myös <b>Ville Tiihoselle</b> äänikirjan lukijana, mutta nyt sitä ongelmaa ei ollut. Edellisen osan jälkeen Tiihosen ääni oli jo niin iskostunut mieleeni, että se tuntui täysin oikealta Kristoffer Barkin ja muiden henkilöiden ajatusten tulkiksi. Edelliselläkään kerralla vika ei siis varmasti ollut itse luennassa, vaan siinä, ettei se heti istunut aiemmin paperikirjaa lukiessani muodostamaani mielikuvaan.</p><p>Anna Janssonin dekkarit ovat tasalaatuista ja varmaa dekkariviihdettä, mutta ei Kuolleiden kutsu kyllä tule jäämään mitenkään erityisen mullistavana teoksena mieleen. Sitä tukee kirjan (suomalainen) nimi, jota tavanomaisempaa dekkarinimeä on vaikea keksiä. Ruotsinkielinen versio Tala med de döda ei ehkä ole uniikki sekään, mutta kuvastaa kirjan sisältöä kuitenkin paremmin. </p><p>Nillityksestä huolimatta kuuntelin tämän nopeasti, jopa ahmien. Jokin näiden tunnelmassa vetoaa, ja Kritoffer Barkin hahmo, se tuntuu jo mukavan tutulta ja turvaa uhkuvalta.</p><p><br /></p><p><i>Anna Jansson: Kuolleiden kutsu (Tala med de döda 2022)<br />Gummerus 2024<br />Suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom<br />Lukija Ville Tiihonen<br />Äänikirjan kesto 11h 24min</i><br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-65805814100573983342024-02-10T15:00:00.000+02:002024-02-10T15:00:02.289+02:00Alex Schulman: Polta nämä kirjeet<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGn0jBkmSnwKxvgbqxup0xX0fMLO_FtuzKlqzFyhGo9Xy0phcDiFXGANoD8duNM702P4AUqiqxS0TiTlRCeadziq5wmivgpR2NbN2t11txKrY3rSNysVwlJt4wTtHHt09B1QEM0_5mqO8MSpcTACy59M7PTWpoL0OqmfsScwBjPg0YhRTZ6p51DhGLz8Q/s1229/IMG_6781.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1229" data-original-width="1179" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGn0jBkmSnwKxvgbqxup0xX0fMLO_FtuzKlqzFyhGo9Xy0phcDiFXGANoD8duNM702P4AUqiqxS0TiTlRCeadziq5wmivgpR2NbN2t11txKrY3rSNysVwlJt4wTtHHt09B1QEM0_5mqO8MSpcTACy59M7PTWpoL0OqmfsScwBjPg0YhRTZ6p51DhGLz8Q/w384-h400/IMG_6781.jpg" width="384" /></a></div><br /> <p></p><p>Olen aloittanut <b>Alex Schulmanin </b>tuotantoon tutustumisen kenties jotenkin takaperoisessa järjestyksessä. <i>Polta nämä kirjeet</i> oli mahdottoman suosittu kirjasomessa ilmestyessään ja se äänestettiinkin vuoden 2020 Blogistanian Globalian voittajaksi. Jostakin syystä en kuitenkaan kirjaan tuolloin tarttunut, mutta sen sijaan kuuntelin vajaa vuosi sitten kirjailijan isäsuhdetta käsittelevän <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/04/alex-schulman-kiirehdi-rakkain.html"><i>Kiirehdi rakkain</i></a> -teoksen.</p><p>Nyt Polta nämä kirjeet tuli lukulistalle työkaverin suosituksesta, luemme teosta nimittäin kimpassa. Ja olenpa tyytyväinen tähän "väärään" lukujärjestykseen, sillä en näin vaikuttavan romaanin jälkeen ehkä olisi osannut keskittyä Kiirehdi rakkain -teoksen teemaan ollenkaan, yhdistelemättä sitä mielessäni muihin tiedonpalasiin. Olen tyytyväinen, että pystyin keskittymään kaihoisaa isäsuhdetta käsittelevään tarinaan ilman häiriötekijöitä.<br /></p><p>Alex Schulmanin sukuhistoriassa riittää työstettävää. Polta nämä kirjeet perustuu nimittäin hänen äidinpuolen sukunsa tapahtumiin. Schulman, jonka elämä sujuu kerrassaan mainiosti, havahtuu pidätettyyn raivoon sisällään. Perhe säikkyy kirjailijan kiukun edessä. Mistä viha kumpuaa? Hän alkaa tutkia perhehistoriaansa ja kaikki tiet tuntuvat vievän isoisään, suvun patriarkkaan ja kirjailijaan <i>Sven Stolpeen.</i> Tutustuttuaan isoisänsä mittavaan kirjalliseen tuotantoon hän huomaa tämän käsitelleen kaikissa romaaneissaan samaa teemaa: petosta.</p><p>Alex sukeltaa kesään 1932, josta vihan siemenet ovat lähtöisin. Tuona kesänä hänen isoäitinsä <i>Karin Stolpe </i>rakastui - kohtalokkain seurauksin. Alex Schulman käsittelee isovanhempiensa kohtaloa huomattavalla kunnioituksella, rehellisyydellä ja haikeudella. Välillä hän palaa takaumina omaan lapsuuteensa ja vierailuihinsa isovanhempien luona. </p><p>Polta nämä kirjeet on sekoitelma jännitysromaania, suurta rakkaustarinaa, elämäkertaa ja autofiktiota. Schulmanin kieli on kaunista ja lukija imeytyy tarinaan mukaan. On tarinassa monta hämmentävää ja häiritsevääkin seikkaa, rivien väleissä näkyy ruotsalaisen yhteiskunnan luokkatietoisuus: tässäkin tarinassa menestyskirjailijat selvittelevät välejään useammassa sukupolvessa. En osaa kirjaa kuunnellessa päättää, onko Alex Schulman huomattavan etuoikeutettu ja yrittää vierittää vastuun huonosta käytöksestään edellisille sukupolville, vai ottaako hän nimenomaan vastuun itsestään ja on katkaisemassa ylisukupolvisen vihan kierteen? On hienoa, että kirja herättää niin monenlaisia ajatuksia.</p><p>Olen viime vuosina lukenut monta samankaltaista romaania, jossa kirjailija selvittää oman lähisukunsa ja perheenjäsentensä kohtaloa ja käy heidän kanssaan kirjoittamisen keinoin vuoropuhelua. Täytyy sanoa, että pidän lajityypistä kovin. Epäilemättä Polta nämä kirjeet on teos, joka on toiminut ja toimii monelle kirjoittajalle myös innoittajana. Epäilemättä saamme siis nauttia samankaltaisista teoksista jatkossakin. Ja edelleen, epäilemättä, Polta nämä kirjeet on varmasti tyylilajinsa kermaa myös tulevaisuudessa.</p><p><i>Alex Schulman: Polta nämä kirjeet (Bränn alla min brev 2018)<br />Nemo 2020<br />Käännös Jaana Nikula<br />Lukija Kuisma Eskola</i><br /><i>Äänikirjan kesto 6h 47min</i><br /></p><p><br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-32149454373019740562024-02-04T18:02:00.002+02:002024-02-04T18:02:41.645+02:00Tammikuun luetut kirjat<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNUNQooSbKlpV-UQwZI3iPae-4GaLTQDVS9hTT-UAg5utBuALP8Q3GfQ8kRQJIkGtcosaweiYAJBCRdEc3Cic9eT_qTpOuAeNANdtP-EScTq5iKkxL7PhA8wEr3Oir2ck4Op5fhIhAEskUsDYXbEXlovBfhyjIzeE_Y8f_D7nEKxE0wmn3VHDB9v7R68E/s4000/IMG_6675.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2667" data-original-width="4000" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNUNQooSbKlpV-UQwZI3iPae-4GaLTQDVS9hTT-UAg5utBuALP8Q3GfQ8kRQJIkGtcosaweiYAJBCRdEc3Cic9eT_qTpOuAeNANdtP-EScTq5iKkxL7PhA8wEr3Oir2ck4Op5fhIhAEskUsDYXbEXlovBfhyjIzeE_Y8f_D7nEKxE0wmn3VHDB9v7R68E/w640-h426/IMG_6675.JPG" width="640" /></a></div><br /><br /><p></p><p>Vuoden ensimmäinen kuukausi on selätetty. </p><p>Lukukuukautena se oli kahtalainen. Oli pakkaspäiviä, jolloin ahmin kirjoja tunnista toiseen, toisaalta on ollut hiljaisempiakin lukuviikkoja, jolloin olen ehkä jaksanut kuunnella hetken äänikirjaa ennen nukahtamista, mutta en juuri muuta. Ja se on ihan hyvä niin, sillä osaan jo aika hyvin olla ottamatta stressiä lukemisesta.</p><p>Mutta aloitaan niistä ahmittavista kirjoista.</p><p><b>Joël Dickerin</b> kirjat iskevät minuun, eikä <i><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/01/joel-dicker-alaska-sandersin-tapaus.html">Alaska Sandersin tapaus </a></i>muodosta poikkeusta. Romaani sijoittuu ajallisesti menestyskirjojen <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2014/04/joel-dicker-totuus-harry-quebertin.html"><i>Totuus</i> <i>Harry Quebertin tapauksesta</i></a> ja <i><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2016/12/joel-dicker-baltimoren-sukuhaaran.html">Baltimoren sukuhaaran tragedian</a></i> väliin. Kirjailija Marcus Goldman, joka tuntuu tekevän ystäviensä vuoksi ihan mitä tahansa, alkaa selvitellä kymmenisen vuotta aiemmin tapahtunutta nuoren naisen murhaa, jota hänen poliisiystävänsä Perry Gahalawood on ollut tutkimassa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että poliiseilta on jäänyt jotakin olennaista huomaamatta. Väärä mies saattaa siis olla vankilassa. Dicker osaa kertoa ja kieputtaa tarinaa, ja vaikka hänen romaaninsa ovat melkoisia tiiliskiviä, ovat ne maailmaltaan niin kiehtovia, ettei niiden soisi loppuvan.</p><p>Aika koukuttava oli myös <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/01/jill-mansell-ja-sitten-tulit-takaisin.html"><b>Jill Mansellin<i> </i></b><i>Ja sitten tulit takaisin</i></a>. Sinänsä varsin tavanomainen romanttinen juoni (häitään suunnitteleva nuori nainen tapaa ensimmäisen poikaystävänsä vuosien jälkeen) kohoaa ihan uudelle tasolle, kun sen osaa kertoa hyvin ja ennen kaikkea, kun henkilöhahmot ovat kiinnostavia. Tässä kirjassa niitä oli useampiakin. Elliscompi pikkupaikkakunnan maineikkaan perhehotellin johtajan Didin ja hänen deittisovelluksella rikastuneen ex-poikaystävän Shayn tarina ei edes ole se kirjan kiinnostavin.</p><p>Luin myös erinomaisen nuortenkirjan. Sen löytämisestä kiitos kuuluu tyttärelleni, joka on seurannut tubettaja Pinkku Pinskua eli <b>Pinja Sanaksenahoa </b>jo vuosia. Sanaksenaho on kirjoittanut yhdessä <b>Sari Luhtasen</b> kanssa jännitysromaanin<i><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/01/pinja-sanaksenaho-sari-luhtanen-aurora.html"> Aurora</a></i>, joka kertoo nuoresta sometähteydestä haaveilevasta Aurorasta. Hänen aamurutiininsa ja somefeediinsä tuottama sisältö on täydellistä, mutta kulissien takana on musertavaa yksinäisyyden, ulkopuolisuuden tunnetta ja mustasukkaisuutta toisten ystävyyssuhteista. Aitoa jännityskierrettäkin kirjasta löytyy, mutta enpä paljasta siitä sen enempää, kannattaa ehdottomasti lukea itse, aikuistenkin!</p><p>Pari äänikirjaakin kuuntelin. Heti vuoden alussa olin jouluisissa tunnelmissa edelleen ja oli hauskaa piipahtaa vaihteeksi talvisella Jylhäsalmella. Jylhäsalmellahan on tähän asti aina ollut kesä, mutta tässä talvitarinassa on toisin. <i><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/01/kirsi-pehkonen-talven-taikaa.html">Talven taikaa Jylhäsalmella</a></i> kokee paikkakunnalta kotoisin oleva Eerika, joka saapuu Lontoosta jouluviettoon kotikotiin. Eerikalla on briteissä komea ura ja työpaikka, mutta silti hän epäröi. Veri vetäisi takaisin kotiin, mutta mitä ylpeydestä pakahtumaisillaan olevat vanhemmatkin siihen sanoisivat? Päätöksentekoa saapuu onneksi vauhdittamaan ex-poikaystävä, joka on paluumuuttanut Jylhäsalmelle.</p><p>Kuun lopussa kuuntelin <b>Silja-Elisa Laitosen</b> <i><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/01/silja-elisa-laitonen-haavat.html">Haavat,</a></i> joka on jatko-osa hänen sotaromaanilleen <i><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2022/12/silja-elisa-laitonen-valinta.html">Valinta</a></i>. Sota on viimein ohi, ja kukin yrittää rakentaa elämäänsä uudelleen, niin myös Raakel, johon sodan järkyttävät tapahtumat ovat vaikuttaneet voimakkaasti. Raakel yrittää löytää paikkaansa yhteiskunnassa, mikä ei ole helppoa. Sen enempää juonesta paljastamatta kerron, että hän päätyy lopulta töihin poliisiin. Työ avaa hänelle ihan toisenlaisen maailman ja todellisuuden syrjäisiltä kujilta ja öisistä kapakoista, mutta herättää myös uudenlaisia mahdollisuuksia oman elämän ja uran suhteen. Aivan kuten sarjan edellisessäkin osassa, Laitonen kuvaa myös tässä jälleenrakennusromaanissa ansiokkaasti sodan aiheuttamia traumoja ja mielenterveyden ongelmia.</p><p>Siinä oli tammikuun kirjat. <br /></p><p>Helmikuu on alkanut lukemisen suhteen vähän laiskasti, olen lukenut hiljakseltaan runoja ja vuoden alussa aamupalakirjana aloittaamaani <i>Järkeä ja tunteita</i>. Nythän eletään sitä jännittävää aikaa, että monta viime vuonna ilmestynyttä kirjaa on odottamassa pinossa, mutta vastaavasti joka viikko ilmestyy jo uusia kiehtovia uutuuksia, joihin tekisi mieli tarttua. Ennustan, että helmikuun lukemistoon mahtuu molempia!</p><p><br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-90500455648132016812024-01-31T18:07:00.000+02:002024-01-31T18:07:02.314+02:00Silja-Elisa Laitonen: Haavat<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5kkWpFfcx7aHCWC2S2ODmy3zgtuIMge5erbznbV3mXGDug7RWAWASkQVCYxKJ21OmHoSGuVpNQ95b3kgvQ-CJcFs4B8CMR_HiO9TseXAAN1-7yNDk4pLcR6qP3Rm0cmZAo3kC10hssagE31xasuyqo9TGVIvh7XIzEWqC9QZEohbMMNLlNTx2vNHLcLc/s2556/IMG_6567.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2556" data-original-width="2556" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5kkWpFfcx7aHCWC2S2ODmy3zgtuIMge5erbznbV3mXGDug7RWAWASkQVCYxKJ21OmHoSGuVpNQ95b3kgvQ-CJcFs4B8CMR_HiO9TseXAAN1-7yNDk4pLcR6qP3Rm0cmZAo3kC10hssagE31xasuyqo9TGVIvh7XIzEWqC9QZEohbMMNLlNTx2vNHLcLc/w400-h400/IMG_6567.jpg" width="400" /></a></div><br /><p></p><p>Luin <b>Silja-Elisa Laitosen</b> sotaromaanin <i><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2022/12/silja-elisa-laitonen-valinta.html">Valinnan</a></i> toissavuonna, ja olin aika yllättynyt, ehkä jopa vähän järkyttynyt siitä raadollisesta ja inhorealistisesta tavasta, jolla hän sotaa ja päähenkilönsä Raakelin kokemuksia kuvasi.</p><p>Enkä nyt tarkoita sitä, että sotaa pitäisi mielestäni kuvailla silotellen ja ihannoiden. Tarkoitan vain, että ihan niin tiukkaa settiä on harvemmin tullut vastaan. Laitonen kuvasi kirjassa myös sodan aiheuttamia mielenterveysongelmia poikkeuksellisen tarkasti ja rehellisesti.</p><p>Sama linja jatkuu myös sarjan toisessa osassa <i>Haavat.</i> Sota on ohi, ja Raakel kotiutunut sairaalasta. Miten koota elämä savuavien raunioiden päälle? Sitä miettii koko kansakunta ja jokainen itsekseen. Raakelin mieli on mennyt rikki ja hän pelkää muiden saavan siitä tietää. Ovet arkkitehtuuriopintoihin aukeavat, mutta Raakel ei tunne oloaan kodikkaaksi, varsinkin kun kurssin miespuoliset opiskelutoverit tekevät parhaansa savustaakseen naiset ulos. Ainoa, joka tuntuu täysin tajuavan Raakelia on Voitto, joka kamppailee omien demoniensa kanssa.</p><p>Viimein Raakel löytää sattuman kautta oman uransa, joka avaa perhetytölle aivan uudenlaisen ja synkän puolen kaupungista. Raakelin elämässä vaihtelee hetkittäinen toivo elämän rauhoittumisesta ja rakentamisesta uudelleen, mutta monta kertaa matto myös vetäistään hänen jalkojensa alta pois.</p><p>Nimensä mukaisesti Haavat kertoo sodan ja muiden elämän koettelemusten jättämistä haavoista. Toisilla ne ovat fyysisiä ja näkyvillä, toisilla piilossa sisimmässä, mutta sitäkin synkempinä. Laitosen kerronnan keskiössä ovat naiset. Sodanjälkeisessä yhteiskunnassa heihin kohdistuu monenlaista painetta: pitäisi jälleenrakentaa yhteiskuntaa, hoivata sodan runtelemia miehiä, synnyttää paljon lapsia, tehdä enemmän, mutta samalla painua takaisin näkymättömyyteen sodanaikaisen hetkellisen vastuunoton jälkeen. Sodasta palaaville miehille on tehtävä tilaa.<br /></p><p>Entäs sitten sellainen asia kuin naispoliisi? Hui kauhistus! Heitäkin kuitenkin tarvitaan, keräämään kaduilta langenneet kanssasisarensa. <br /></p><p>Kuuntelin Haavat äänikirjana, aivan kuten Valinnankin, ja lukija <b>Katja Aakkula</b> tekee molemmissa loistotyötä. Nautiskelin siitä, miten hän hyvin hienovireisillä painotuksilla ja intonaation eroilla tuo tekstiin elävyyttä.</p><p>Voisi ajatella, että sota-ajasta ja sen jälkeisestä lähihistoriasta on kirjoitettu jo riittävän monta kirjaa ja kirjasarjaa, mutta Laitosen tyyli tuo kaikessa synkkyydessään joltisenkin raikkaan tuulahduksen genreen. Ehkä sodasta on jo sen verran pitkä aika, että siitä voidaan jo keskustella hieman eri termein. Ja toisaalta, kun sota nykyisin on maantieteellisesti niinkin lähellä kuin se nyt on, se pakottaakin riisumaan ruusunpunaiset lasit nenältä viimeistään nyt.<br /></p><p>Tämä kirja ei kuitenkaan ole sotaromaani, vaikka sota useissa lauseissa vilahtaakin. Haavat on jälleenrakennusromaani - niin yhteiskunnan kuin yksilön tasolla.</p><p><i><br /></i></p><p><i>Silja-Elisa Laitonen: Haavat<br />Tammi 2023<br />Äänikirjan kesto 14h 48min<br />Lukija Katja Aakkula</i><br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-42353279864287906922024-01-27T10:27:00.000+02:002024-01-27T10:27:40.925+02:00Jill Mansell: Ja sitten tulit takaisin<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjecdaT92djBbJmr44qB0qchj8Gvm3PbWG9NJMNMQEmrafC4pSUzaSim5RXzNnCsacnlWDQmndUKtLPMaKhR6m1rIILPnnJWAsVZLgcz9PwItcIm9amxExEEYBjZvIq3Ko_RUs5qDpWg9LcGv_YmFHH3Of5X0R1cOi83xEYowl4tsn1dijTYr8FA4r2FRI/s4701/IMG_6457.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4701" data-original-width="4284" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjecdaT92djBbJmr44qB0qchj8Gvm3PbWG9NJMNMQEmrafC4pSUzaSim5RXzNnCsacnlWDQmndUKtLPMaKhR6m1rIILPnnJWAsVZLgcz9PwItcIm9amxExEEYBjZvIq3Ko_RUs5qDpWg9LcGv_YmFHH3Of5X0R1cOi83xEYowl4tsn1dijTYr8FA4r2FRI/w365-h400/IMG_6457.jpg" width="365" /></a></b></div><b><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ4ivJCj7ftYWnlGY6nxvREb2VpSwyT71LhZQYZeYggHypQwmoL-sjUj4K6b0OKf-yIlXA122i5hnoB6d5-30PD7wz4vWQeo0mdcYLUEO0YSRZtEC9hyphenhyphen9LA1-zJKosw0MAGAyOACLuMgUvC278l943UiJAdzPxm1GLpmd-mvuEVV0ZnzhaXcm5edWtZII/s4701/IMG_6457.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></b></div><p></p><p><b>Jill Mansellin<i> </i></b><i>Ja sitten tulit takaisin</i> on odotellut kärsivällisesti vuoroaan lukupinossa jo hyvän tovin. Kansikuvan ja takakannen (<i>"Kuvittele tainomainen, talvinen Venetsia"</i>) olin luokitellut kirjan mielessäni jouluiseksi, mutta siitäpä ei olekaan kysymys. Romaaniin voi tarttua ihan mihin vuodenaikaan hyvänsä, sillä tarina jatkuu vuodenaikojen yli. Alkupiste on kuitenkin, totta tosiaan, talvisessa Venetsiassa.</p><p>Varsinaiset tapahtumat sijoittuvat pieneen Elliscomben kylään Cotswaldissa kolmetoista vuotta myöhemmin. Didi on siirtynyt perheyrityksen johtoon ja toimii toimitusjohtajana maineikkaassa hotellissa. Eräänä päivänä hotellin sviittiin kirjautuu vieras, joka on Didille hyvinkin tuttu. Shay on nimittäin hänen ensimmäinen poikaystävänsä, eikä pariskunnan ero ole tapahtunut hyvissä merkeissä. Miksi Shay on palannut takaisin kotikyläänsä ja miksi Didi tuntee olonsa niin hämmentyneeksi tämän lähellä, vaikka on menossa naimisiin sulhasensa Aaronin kanssa...</p><p>Didin ja Shayn lisäksi kirjassa seurataan leskeksi jäänyttä Rosaa, joka hiippailee öisin naapuriin puutarhaan puhumaan kuolleen aviomiehensä kanssa. Sekä hänen tytärtään Laylaa, joka on tainnut viimeinkin löytää kunnon miehen...tai sitten ei. Kuvioita hämmentää vielä kotitaloonsa palaava kuolemaa tekevä mies, pikkurikollinen, josta kaikki tuntuvat pitävän sekä kaikkien tuntema näyttelijätär, joka iskee silmänsä Shayhin.<br /></p><p>Aluksi en lämmennyt tarinalle kovinkaan paljon. En oikein päässyt lukuisten hahmojen päänliikkeisiin sisään ja juonenkehittely tuntui vähän turhankin kliseiseltä. Olen lukenut tätä ennen yhden Mansellin kirjoista aiemmin: <i><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2020/07/jill-mansell-kaikki-alkoi-salaisuudesta.html">Kaikki alkoi salaisuudesta</a></i> on kirjoittamani bloggauksen perusteella miellyttänyt minua kovasti, mutta silloinkin useisiin henkilöhahmoihin kiinnipääseminen ja tempautuminen itse tarinaan on kestänyt kotvan aikaa.</p><p>Onneksi jatkoin kärsivällisesti lukemista. Sillä juuri henkilökuvaus ja eri tarinalinjat ovat Mansellin kerronnan vahvuus. Kun henkilöt tulivat tutuiksi, en olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni. Vaikka tarinan kehkeytyminen ei tarjonnut juurikaan yllätyksiä, jouduin valvomaan seuraavan päivän puolelle, koska halusin kerta kaikkiaan lukea kirjan loppuun ja tietää, miten kaikki lopulta oikein järjestyy. Se on aina hyvän ja vetävän tarinan merkki!</p><p>Kun luin tuota aiemmasta Mansellin kirjasta kirjoittamaani postausta, huomasin, että muistin elävästi, missä kirjaa luin (kuumalla Kalajoen hiekkarannalla), ja tunnelmankin muistan, mutta itse kirjasta en juuri mitään. Epäilen, että Ja sitten tulit takaisin on samanlainen teos: viihdyin sen parissa loistavasti, innostuinkin, mutta jos tulet kysymään muutaman vuoden päästä, mitä tykkäsin kirjasta, joudun tarkistamaan kantani täältä blogista.</p><p>Näiden kahden kirjan perusteella laitan Mansellin kuitenkin tarkemmin mieleeni. Näihin teoksiin voi tarttua silloin, kun haluaa välipalaa: leppoisaa viihdettä ilman sen kummempia kommervenkkejä.</p><p><i>Jill Mansell: Ja sitten tulit takaisin (And Now You're back 2021)<br />Bazar 2022<br />Suomentanut Pirjo Ruti<br />Kansi Sanna-Reeta Meinlahti</i><br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-3284182132578935712024-01-24T19:16:00.001+02:002024-01-24T20:57:29.104+02:00Kevään 2024 kiinnostavimmat uutuuskirjat - 45 tärppiä<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_WS2zl9ylCU47wAvAHcK2kvVfZsO1SXjJ4pcUCfT4B8qQqLLRxNOdRsBcLrmd-8NXhBaX78moWY_c4_j6gxbW5APmJlnXhfnnA5CM522N0WF5OF8au5f63Pnye74-6Vb2DCkhhhaeAFHOmtU4EkHP0VR2jPl8nGDoFfGHf1kZ5-43GljmKsNPxVPMWGQ/s1174/IMG_6273.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="823" data-original-width="1174" height="448" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_WS2zl9ylCU47wAvAHcK2kvVfZsO1SXjJ4pcUCfT4B8qQqLLRxNOdRsBcLrmd-8NXhBaX78moWY_c4_j6gxbW5APmJlnXhfnnA5CM522N0WF5OF8au5f63Pnye74-6Vb2DCkhhhaeAFHOmtU4EkHP0VR2jPl8nGDoFfGHf1kZ5-43GljmKsNPxVPMWGQ/w640-h448/IMG_6273.jpg" width="640" /></a></div><br /><p></p><p>On taas<b> </b>aika<b> </b>julkistaa Amman suositukset kevään aikana ilmestyvistä kirjoista. Koska nämä ovat nimenomaan minun lukuvinkkini, mukana on paljon kirjallisuutta, jota itse kulutan eniten: historiallisia romaaneja, viihdekirjallisuutta, tietokirjoja, säeromaaneja...<b></b></p><p>Toivottavasti löydät näistä 45 kirjasta mahdollisimman monta itseä kiinnostavaa teosta. Ja jos listaltani puuttuu jotakin olennaista, otan ilomielin vastaiskuna omat vinkkisi vastaan!<br /></p><p><b>Vaikka haluaisinkin, olisi olisi täysin haihattelua väittää, että tulen tänä keväänä lukeneeksi nämä kaikki kirjat (syksyn 45 suosittelemastani kirjasta olen tähän mennessä lukenut 18), olen koonnut alkuun jo perinteeksi muodostuneen lyhytlistan. Näiden uskon kiilaavan ilmestyessään lukupinoni kärkeen.<br /></b></p><p>Merja Mäki: Itkin toisenkin (Gummerus, helmikuu)</p><p>Jukka Viikilä: Hiekkalinnat (Otava, maaliskuu) <br /></p><p>Antti Heikkinen: Baarijakkara (Otava, huhtikuu) </p><p>Maija Kajanto: Sitruunakevät (WSOY, maaliskuu) </p><p>Kirsi Pehkonen: Hiekkalinnoja Jylhäsalmella (Karisto, huhtikuu)</p><p>Emma Hamberg: Au revoir ja näkemiin Agneta (WSOY, huhtikuu)</p><p>Lynn Messina: Murhatun rakastajan tapaus (Aula & co, helmikuu)</p><p>Millariikka Rytkönen: Täysin auki (Johnny Kniga, huhtikuu)</p><p>Jessika Aro: Putinin maailmansota (Johnny Kniga, toukokuu)</p><p>Aino Leppänen: Luk(i)ossa (Myllylahti, helmikuu)</p><p> </p><p><b>Ja sitten kaikki 45 teosta karkeasti lajiteltuna: </b><br /></p><p><b>Historialliset romaanit </b></p><p>Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta (Siltala, tammikuu)</p><p>Kaisa Viitala: Klaanin vieraana (Otava, maaliskuu) </p><p>Iida Aho: Kesän tango (Tammi, toukokuu)</p><p>Sophie Irwin: Seurapiirineidon opas skandaaleihin (Bazar, kesäkuu)</p><p>Jenna Kostet: Punainen noita (Aula &co, helmikuu)</p><p>Niilo Sevänen: Talven portti (Gummerus, helmikuu)</p><p>Merja Mäki: Itkin toisenkin (Gummerus, helmikuu)</p><p>Jenni Linturi: Äärimmäisellä laidalla (Gummerus, huhtikuu)</p><p><br /></p><p><b>Romaanit, kotimainen<br /></b></p><p>Elina Annola: Luopuneet (Teos, huhtikuu) <b><br /></b></p><p>Jukka Viikilä: Hiekkalinnat (Otava, maaliskuu) <br /></p><p>Antti Heikkinen: Baarijakkara (Otava, huhtikuu) </p><p>Joonatan Tola: Hotel Pharma Resort (Otava, helmikuu, vain äänikirja!)</p><p>Tommi Kinnunen: Kaarna (WSOY, huhtikuu)</p><p>Vy Tram: Stigma (WSOY, huhtikuu) </p><p>Maija Kajanto: Sitruunakevät (WSOY, maaliskuu) <br /></p><p>Satu Tähtinen: Lordi D ja muita seurapiirisalaisuuksia (Otava, tammikuu) </p><p>Mirella Mäkilä: Tampereella rempallaan (Otava, huhtikuu)</p><p>Kirsi Pehkonen: Hiekkalinnoja Jylhäsalmella (Karisto, huhtikuu)</p><p>Oona Pohjolainen: Äkkimakea (Kosmos, helmikuu)</p><p>Ilona Tuominen: Normipäivä (Bazar, toukokuu)</p><p>Aino Leppänen: Odottamattomin terkuin ope (Myllylahti, maaliskuu)</p><p>Ulla Linturinne: Punatukkaisetkin pääsevä taivaaseen (Myllylahti, helmikuu)</p><p><br /></p><p><b>Romaanit, käännöskirjallisuus:</b></p><p>Emma Hamberg: Au revoir ja näkemiin Agneta (WSOY, huhtikuu)</p><p>Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy (Bazar, tammikuu)<br /></p><p>Candice Carty-Williams: Hyvä tyyppi (WSOY, huhtikuu)</p><p>Ruth Kvarnström-Jones: Halleholm. Kotiinpaluu (Otava, helmikuu)</p><p>Nathan Hill: Wellness (Gummerus, tammikuu)</p><p> </p><p></p><p><b>Dekkarit:</b></p><p>Anu Patrakka: Kiusaaja (Otava, maaliskuu)</p><p>Lynn Messina: Murhatun rakastajan tapaus (Aula & co, helmikuu) </p><p>Anna Jansson: Kuolleiden kutsu (Gummerus, helmikuu)</p><p><br /></p><p><b>Tieto:</b></p><p>Ulrica Norberg, Carina Nunstedt: Cat power - kissan parantava voima (Into, tammikuu) <br /></p><p>Leea Mattila & Janna Manninen: Teinin mieli. Opi ymmärtämään nuoria (Gummerus, tammikuu) <br /></p><p>Piia Latvala, Taru Nieminen: Leffapäiväkirja (Kirjapaja, tammikuu)</p><p>Millariikka Rytkönen: Täysin auki (Johnny Kniga, huhtikuu)</p><p>Jessika Aro: Putinin maailmansota (Johnny Kniga, toukokuu)</p><p>Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä (WSOY, huhtikuu)</p><p>Stella Vuoma, Saana Kiviranta: Rekan alle jäänyt (Avain, maaliskuu)</p><p>Pia Alapeteri: Kohti kestävää mökkielämää (Avain, huhtikuu)</p><p><br /></p><p><b>Esseet, runot:</b></p><p>Milka Luhtaniemi: Tauoton (Gummerus, helmikuu)</p><p>Maaria Päivinen, Maailmanympärysmatka (Aviador, helmikuu)<br /></p><p>Antti Hurskainen: En kieltäytynyt aseista (Siltala, helmikuu)</p><p> </p><p><b>Lapset ja nuoret, yound adult:</b><br /></p><p>Pirjo Heikkilä, Sanna Stellan, Tiina Konttila: Pirjo-tädin ja Sanna-tädin iltasatuja (WSOY, kesäkuu)</p><p>Dess Terentjeva: Zeno (WSOY, maaliskuu)</p><p>Casey McQuiston: Päätepysäkki (Tammi, huhtikuu)</p><p>Aino Leppänen: Luk(i)ossa (Myllylahti, helmikuu)</p><p>Johanna Förster: Unien sirkus (S&S, maaliskuu) <br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-34047348965839168442024-01-20T11:31:00.004+02:002024-01-20T11:31:32.777+02:00Joël Dicker: Alaska Sandersin tapaus<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ_OIkApVGgkelFP6Bm15VBlEIVvtbUA5yT0FAU6oEp8rzCVjpSRIEgw_jNFU05ksmnh04hUg2vyj8mUkv3sMQM7uZiHW-UKJEFIMMf2P_KMCz8K3LAsMk5QbPdxP9DeTPzHNFHfqm7VWpwJh3H5Q8nJDOjYFz88_oiAlTm45AF31MPAASbnHgonVJGx0/s3024/IMG_6227.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2543" data-original-width="3024" height="538" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ_OIkApVGgkelFP6Bm15VBlEIVvtbUA5yT0FAU6oEp8rzCVjpSRIEgw_jNFU05ksmnh04hUg2vyj8mUkv3sMQM7uZiHW-UKJEFIMMf2P_KMCz8K3LAsMk5QbPdxP9DeTPzHNFHfqm7VWpwJh3H5Q8nJDOjYFz88_oiAlTm45AF31MPAASbnHgonVJGx0/w640-h538/IMG_6227.jpg" width="640" /></a></div><br /><p></p><p>Olen pitänyt<b> Joël Dickerin</b> <i><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2014/04/joel-dicker-totuus-harry-quebertin.html">Totuus Harry Quebertin tapauksesta</a></i> ja <i><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2016/12/joel-dicker-baltimoren-sukuhaaran.html">Baltimoren sukuhaaran -tragediasta </a></i>paljon. Siksi minun oli ehdottomasti otettava lukuun näiden kahden romaanin väliin sijoittuva <i>Alaska Sandersin tapaus,</i> joka näin ollen tekee kirjoista trilogian, tai kenties sarjan, saattahan kirjailija Marcus Goldmanin tarina vielä jatkuakin.</p><p>Dicker on tarinankertoja vailla vertaa. Vaikka hänen teoksensa ovat tiiliskiviä, joista ei selvittelyjä ja käänteitä puutu, kaiken tämän lukee mielellään, sillä hänen luomansa tunnelma ja miljöö ovat lukijan mielessä yhtä kirkkaana, jos kaikki tapahtuisi todellisuudessa omien silmien edessä. Näin tälläkin kertaa, vaikka toden sanoakseni olisin saattanut romaanin loppuvaiheista muutaman kymmenen sivun verran tiivistääkin.</p><p>Kuten jo aiemmin totesin, Alaska Sandersin tapaus sijoittuu kahden edellisen Marcus Goldmanista kertovan kirjan väliin. Fiktiivinen kirjailijahahmo on noussut maailmanmaineeseen ystävästään Harry Quebertista kertovalla teoksella, mutta samalla hän on kadottanut ystävänsä ja on luvalla sanoen vähän hukassa elämänsä kanssa. Onneksi tukea tarjoaa toinen ystävä, poliisi Perry Gahalawood, kunnes häntä kohtaa henkilökohtainen tragedia. Goldman haluaa olla ystävänsä tukena ja tulee samalla saaneeksi selville, että Gahalawoodin kymmenisen vuotta aiemmin tutkimassa murhatapauksessa poliiseilta on jäänyt jotakin olennaista huomaamatta. Kaksikko yhdistää voimansa ja suuntaa Mount Pleasantin pikkukaupunkiin, jossa yksitoista vuotta aiemmin surmattiin nuori, kaunis Alaska Sanders.</p><p>Aluksi minua häiritsi tarinan twinpeaksmäinen ote, joka on Dickerille varsin tyypillinen kerronnan tapa. Nuori, kaunis ja yleisesti amerikkalaisena ihannetyttönä pidetty nainen surmataan brutaalisti, kenelläkään ei voisi olla mitään häntä vastaan, poikaystävää epäillään, lopulta surman kohteesta alkaa paljastua yllättäviä asioita, ehkä hän ei niin puhdas ja viaton ollutkaan...jne.</p><p>Toisaalta tämä kliseisyys häiritsee, mutta toisaalta se on varmasti myös yksi kirjan vahvuuksista ja koukuttavimmista elementeistä. Dicker kuvaa amerikkalaista pikkukaupunkielämää tavalla, jota me eurooppalaiset ihastellen (ja joskus kauhistellen) populaarikulttuurista imemme. Onko tällaista elämänmuotoa enää olemassa tai koskaan ollutkaan, sitä en osaa sanoa, mutta jotakin nostalgian kaipuutakin olen tavoittavinani omissa tuntemuksissani.</p><p>Oli niin tai näin, Dicker on taitava pyörittämään juonenkäänteitä aina uuteen suuntaan, ja ainakin minulle loppuratkaisu (se viimeinen) oli aidosti yllätys. Kirja myös piti otteessaan kaikkien kuuden ja puolensadan sivun läpi, vaikka on aina hieman huolestuttava merkki, jos dekkarijuonen loppukuvioita pitää lopussa selittämällä selittää lukijalle. </p><p>Näistä muutamista kriittisistä huomioista huolimatta - nautin Alaska Sandersin tapauksen lukemisesta valtavasti. Marcus Goldmanin ja kumppaneiden tapaaminen on sarjan edellisten osien faneille nannaa. Jos taas aiemmat kirjat eivät ole luettuina, suosittelen ehdottomasti aloittamaan niistä, sillä nämä kannattaa todellakin lukea järjestyksessä.</p><p><i>Joël Dicker: Alaska Sandersin tapaus (Láffaire Alaska Sanders 2022)<br />Tammi 2023<br />655s.</i><br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-9661355032276546162024-01-14T07:12:00.001+02:002024-01-14T07:12:00.130+02:00Pinja Sanaksenaho, Sari Luhtanen: Aurora<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMmVAhIx6Jf8JL7Ak-2_rDACHWbvojdDwdlQpM47B-cERFxgki90uopBDyse1-thyphenhyphenUmhCb2WDOCkGofMz2ywWLie64sCZrCIncSx-s52pJaeb0H8tyqTfCuHxnfrwdeEPwX3S4rOcrXFi1PY0qW6aFO-XAgsl57s__LMvXzQJC6h81gp6S16ycqZxt_hM/s3267/IMG_6049.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3267" data-original-width="2994" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMmVAhIx6Jf8JL7Ak-2_rDACHWbvojdDwdlQpM47B-cERFxgki90uopBDyse1-thyphenhyphenUmhCb2WDOCkGofMz2ywWLie64sCZrCIncSx-s52pJaeb0H8tyqTfCuHxnfrwdeEPwX3S4rOcrXFi1PY0qW6aFO-XAgsl57s__LMvXzQJC6h81gp6S16ycqZxt_hM/w366-h400/IMG_6049.jpg" width="366" /></a></div><br /> <p></p><p>Auroralla on kaunis koti, ihania vaatteita, upeat aamupalarutiinit ja paljon seuraajia. Kuviin tulleet tykkäykset ja kommentit nostattavat mieltä, mutta vain hetkellisesti. Reaalimaailmassa Aurora tuntee olonsa usein yksinäiseksi: vanhempia ei paljon kotona näy, ja koulussa ihmisten huomio tuntuu pikemminkin ahdistavalta. Eniten ahdistaa kuitenkin se, ettei Auroralla ole läheistä ystävää, ei enää sen jälkeen kun Sara muutti toiseen kaupunkiin. Saran lisäksi Aurora haikailee päiväkotiaikaisen bestiksen Rosan perään ja päättää hankkia itselleen uuden parhaan ystävän.</p><p>Juuri enempää en haluakaan paljastaa <b>Pinja Sanaksenahon</b> ja <b>Sari Luhtasen </b><i>Aurorasta</i>, sillä tarinan jännite perustuu ennen kaikkea yllättävyyteen ja siihen, ettei lukija aina oikein tiedä, mitä Auroran elämässä on meneillään. Tarina on ajankohtainen, siinä kuvataan niitä huolia ja haasteita, mitä nuorilla tänä päivänä on, mutta ennen kaikkea sosiaalisen median valtaa mieliin: hetkellinen liketysten tuoma itsetuntobuusti ei kanna pitkälle, ja feikkitilin kautta on myös helppoa kiusata ja satuttaa. Ja tietysti ennen kaikkea, somepostausten kultaisena kimaltavan pinnan alla todellisuus saattaa olla jotakin ihan muuta kuin miltä näyttää.</p><p>Kuvatessaan somen valtaa käyttäjiinsä, Sanaksenaho tietää, mistä puhuu. Pinkku Pinksu on Suomen tunnetuimpia tubettajia, joka aloitti videoiden tekemisen Suomi-tuben nousun kulta-aikana vielä ala-asteikäisenä. Hän on myös <a href="https://yle.fi/a/74-20062899">julkisesti kertonut tubettamisen</a> mukanaan tuomista lieveilmiöistä ja kokemastaan häirinnästä.</p><p>Se, etteivät somepostaukset, kommentit, tykkäykset ja suosituimpien julkaisujen listalle pääseminen ole koskaan koko totuus jonkun ihmisen elämästä, hyvinvoinnista, tai hänen tekemänsä työn arvosta, on ihan oikeasti tärkeä aihe. Se on tärkeä aihe nuortenromaanissa, mutta olisi alentavaa sanoa, että ongelma koskisi vain nuoria. Päin vastoin tuntuu joskus siltä, että jo vauvana älypuhelimen käteensä saaneiden media- ja somenlukutaito on paremmalla tasolla kuin aikuisten.</p><p>Niin, ne aikuiset. Näin äiti- ja täti-ihmisenä Aurorassa tietenkin pistää silmiin aikuisten poissaolo. Vanhemmat ovat läsnä lähinnä alakerrasta kuuluvina ääninä ja tyhjänpäiväisinä whatsapp-viesteinä, etäjäkätyksenä. Ainoat aikuishahmot kirjassa ovat oikeastaan Auroran yhteistyökumppaneita manageritoimistossa, ja hekin ajavat ennen kaikkea omaa, tai asiakasyrityksen etua. Teini-ikäisten vanhempana täytyykin jossakin määrin hyväksyä se, ettei tietyssä ikävaiheessa vanhempien mielipiteillä ole samanlaista painoarvoa kuin vertaisten hyväksynnällä. Silloin mennään kuitenkin metsään, jos ajatellaan, että nuori on niin itsenäinen ja pärjäävä, ettei vanhempia enää tarvitse. </p><p>Siksipä suosittelen painavin äänenpainoin Auroraa luettavaksi nuorten lukijoiden lisäksi myös muille keski-ikäisille. Siksikin, että kirja on oikeasti jännittävä, jollakin vähän häiriintyneellä tavalla, ja tarinan jännite pitää otteessaan ihan kirjan loppusivuille saakka. </p><p><br /></p><p><i>Pinja Sanaksenaho, Sari Luhtanen: Aurora<br />Otava 2024<br />176s.</i><br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-27012050795478450292024-01-11T20:19:00.000+02:002024-01-11T20:19:22.456+02:00Kirsi Pehkonen: Talven taikaa Jylhäsalmella<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT_BplHADWftKL5uULbl4wg5EIYQgIMTQ1Q_sc0KWegHQdJNZjloHvYcdP9LnNO3w2RMSqaZzv2hkZTy_neGTqVtnmSMvB_GmsBDa5PxeLDof431YERuKvZ33mNYV2jA6xCHPU8bFud7Oo0MOX3TcgaxVj8PWxGV6VJCEu5IZzZOIFhzeCNguNNSyq3lo/s4284/IMG_6021.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3671" data-original-width="4284" height="343" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT_BplHADWftKL5uULbl4wg5EIYQgIMTQ1Q_sc0KWegHQdJNZjloHvYcdP9LnNO3w2RMSqaZzv2hkZTy_neGTqVtnmSMvB_GmsBDa5PxeLDof431YERuKvZ33mNYV2jA6xCHPU8bFud7Oo0MOX3TcgaxVj8PWxGV6VJCEu5IZzZOIFhzeCNguNNSyq3lo/w400-h343/IMG_6021.jpg" width="400" /></a></div><br /> <p></p><p>Joulun alla ja vuoden vaihteessa olen lukenut varmaan ennätysmäärän joulu/talviaiheista kirjallisuutta... ja tarjontaakin on valtavasti. Joulukirjat tuntuvat olevan tällä hetkellä yksi keskeinen kirjamaailman trendi, ainakin viihdekirjallisuuden saralla.</p><p>Kun hyvään vauhtiin olin kerran päässyt, jatkoin vielä uuden vuodenkin puolella joulukirjallisuuden parissa. Tosin <i>Talven taikaa Jylhäsalmella</i> on sen sortin joulukirja, joka jatkuu uudelle vuodelle asti, joten kyllä kirjan tunnelmasta voi hyvin nauttia vielä tammikuussakin. </p><p>Lontoossa asuva Eerika saapuu Jylhäsalmelle joulunviettoon ja auttaa äitiään joulumyyjäisten valmistelussa. Sitä hän ei kuitenkaan kotiväelle kerro, että Lontooseen paluu ei oikein houkuttele. Vanhemmat ovat niin ylpeitä tyttären hienosta kansainvälisestä urasta, että Eerika ei henno kertoa uraputken alkaneen maistua puulta. Jylhäsalmen rauhassa on kuitenkin hyvä miettiä seuraavaa siirtoa. Eikä pyhiä ainakaan hullummaksi tee sekään, että kylille on palannut myös entinen kouluaikainen poikaystävä. Kun ei vain olisi tullut silloin aikoinaan mokattua niin pahasti!<br /></p><p>Aluksi minulla kesti jonkin aikaa päästä kiinni Jylhäsalmen tunnelmaan. Ehkä osansa oli sillä, että Jylhäsalmella on tähän asti AINA ollut kesä ja nyt vietetään hiljaista talviaikaa. Suuremman vierauden tunteen toi kuitenkin äänikirjaformaatti: olen tätä ennen lukenut itse jokaisen Jylhäsalmen ja pidän <b>Kirsi Pehkosen</b> tekstin itäsuomalaisesta rytmityksestä ja poljennosta. Kaikki kunnia äänikirjan lukijalle <b>Elina Keinoselle</b>, mutta viimeistään muutamissa puhekielisisissä sitaateissa tiputtiin savolaisesta sielunmaisemasta ulos.</p><p>Muilta osin talvinen makupala miellytti ja tarjosi oivallista ensiapua kesän ja Jylhäsalmien ikävään. Tarina on pituudeltaan varsin kompakti, mutta vilahtelee myyjäisvilinässä useita vanhoja tuttujakin. Nythän ei enää tarvitse monta kuukautta odottaa, kun saa palata Jylhäsalmelle jälleen uudelleen! Ja voihan se olla, että tämän talvisen tarinan jälkeen Jylhäsalmella on jälleen uusi onnellinen pariskunta.</p><p><i>Kirsi Pehkonen: Talven taikaa Jylhäsalmella<br />Karisto 2023<br />Äänikirjan kesto 2h 57min<br />Lukija Eina Keinonen</i><br /><br /> <br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-84639785321877898282024-01-07T12:48:00.002+02:002024-01-07T12:48:11.429+02:00Elonkirjosta luokkahuoneeseen, Lallista bimboihin - 18 vuonna 2023 lukemaani tietokirjaa<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggaXsAubrOnd1igQ6Bx60QRxGVgAFsiKdLjKu6if94w_STYPdWbBa8xdnM-UeZaUeLQbhNPXiPavRMWoMl-CvAg9BuXDO_LHlzHU9uiBX8yi9UXMlFT7o-J814XlbQmMswwCVSIfzE_8ro4plkxp_0Xfw-UB1cs84rG6pxQaLkuuyhTCdjH7QvKLh8je8/s1147/IMG_5993.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="814" data-original-width="1147" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggaXsAubrOnd1igQ6Bx60QRxGVgAFsiKdLjKu6if94w_STYPdWbBa8xdnM-UeZaUeLQbhNPXiPavRMWoMl-CvAg9BuXDO_LHlzHU9uiBX8yi9UXMlFT7o-J814XlbQmMswwCVSIfzE_8ro4plkxp_0Xfw-UB1cs84rG6pxQaLkuuyhTCdjH7QvKLh8je8/w400-h284/IMG_5993.jpg" width="400" /></a></div><br /><p></p><p>Joskus mestari yllättää itsensäkin. Olen aina lukenut mielelläni tietokirjallisuutta, mutta ynnäillessäni viime vuonna luettuja kirjoja yhteen, tulin häpeilemättömän ylpeäksi siitä, miten monta, erinomaista ja erilaista tietokirjaa luin viime vuoden aikana. </p><p>Koska tiedän populaarin tietokirjallisuuden kiinnostavan muitakin, päätin koostaa vinkit yhteen. Ne on järjestelty teemoittain itseä kiinnostavien kirjojen löytämisen helpottamiseksi. Kategorisointiin ei toki kannata tuijottaa sokeasti. Olen jo jonkin aikaa tuskaillut sen kanssa, että suomenkielisestä kirjallisuuskeskustelusta puuttuu toimiva vastine non-fiction -termille. Tietokirja tuntuu monelle teokselle väärältä termiltä, mutta eivät ne fiktiotakaan ole. Jaottelua vaikeuttaa myös autofiktion määrän räjähdysmäinen kasvu: välillä on aika veteenpiirretty viiva, mikä teos luokitellaan elämäkerraksi, mikä autofiktioksi. Viime kädessä on luotettava kustantamon itsemäärittelyyn. Tästä syystä tältä listalta löytyy esimerkiksi näyttelijä<b> Jennette McCurdyn</b> <i>Onneksi äitini kuoli</i>, mutta ei samaa aihepiiriä omaelämäkerrallisesti käsittelevää kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajaa, <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/10/sirpa-kahkonen-36-uurnaa-vaarassa.html"><b>Sirpa Kähkösen</b> <i>36 uurnaa</i></a><i>, </i>joka on romaani.<i><br /></i></p><p>Itse asiassa, monelle näistä teoksista löytyisi myös kaunokirjallinen vastine viime vuonna lukemistani romaaneista. <i><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/11/jenni-raina-suo-muistaa.html">Suo muistaa</a></i> tai <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/09/maria-turtschaninoff-suomaa.html"><i>Suomaa</i></a><i> </i><i>Kulkijoille, <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/05/aino-leppanen-tujuin-terkuin-ope.html">Tujuin terkuin ope</a> Huokauksia luokkahuoneesta</i>-teokselle, <i><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/11/iida-turpeinen-elolliset.html">Elolliset </a>Elonkirjolle...</i></p><p>Mutta eipä lähdetä nyt laukalle, vaan pysytään<i> </i>tietokirjoissa. Tässä ne tulevat<i>, </i>klikkaamalla teoksen nimeä pääset lukemaan postaukseni kirjasta.</p><p><i> </i><br /></p><b>Luonto, maantiede</b><br /><p><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/04/miina-maki-anni-poyhtari-elonkirjo.html">Miina Mäki, Anni Pöyhtäri: Elonkirjo</a></b></p><p>Upeasti kuvitettu, luonnon monimuotoisuutta ja erilaisia elinympäristöjä esittelevä teos on suunnattu koululaisille, mutta sopii aivan yhtä hyvin myös aikuisille.</p><p><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/11/jenni-raina-kulkijat-naisia-metsissa.html">Räinä: Kulkijat - Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla</a></b></p><p>Kun naiset lähtevät erälle. Luonnossa paljon liikkuvat naiset vaeltavat luonnossa ja pohtivat omaa luontosuhdettaan sekä sen yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.<br /></p><p><b> <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/03/ian-wright-erikoiset-kartat-100-tapaa.html">Wright: Erikoiset kartat. 100 tapaa nähdä maailma uudella tavalla</a></b></p><p>Maailman voi nähdä ja hahmottaa niin monella tavalla. Wrightin kartat ovat hauskoja, mutta paikoin myös pysäyttäviä.<b> </b></p><p><b><br /></b></p><p><b>Historia</b></p><p><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/09/antti-jarvi-minne-katosi-antti-jarvi.html">Antti Järvi: Minne katosi Antti Järvi?</a></b></p><p>Tietokirjallisuuden Finlandian voittanut teos syntyi, kun toimittaja Järvi alkoi selvittää Neuvostoliittoon kadonneen isoisoisän kohtaloa.<br /></p><p><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/04/jenna-kostet-kuuden-katariinan-jaljilla.html">Kostet: Kuuden Katariinan jäljillä</a></b></p><p>Vahvatunnelmainen, paikoitellen liki unenomainen teos Turun linnaan liittyvistä vahvoista historian naisista.</p><p><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/01/tuomas-heikkila-lalli.html"><b>Tuomas Heikkilä: Lalli. Kansallismurhaajan muotokuva</b></a></p><p>Kukapa Suomessa ei tuntisi legendaa Lallista ja piispa Henrikistä, mutta kuinka paljon tarinassa oikeastaan on totuuden siementä?<b> <br /></b></p><p><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/01/silja-koivisto-sataman-kapakan-hilda.html">Silja Koivisto: Sataman kapakan Hilda</a></b></p><p>Kirjailija selvittää sukulaisensa kohtaloa ja sukeltaa samalla satamakaupunki Kotkan pahamaineiseen historiaan. Tämän teoksen valitsin itse vuoden 2022 parhaaksi tietokirjaksi.<b> <br /></b></p><p><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/02/teemu-keskisarja-hattujen-sota.html">Teemu Keskisarja: Hattujen sota</a></b></p><p>Aika näyttää, jääkö Keskisarja itse historiankirjoihin tuotteliaana tutkijana vai meemikansanedustajana. Hattujen sota on kiinnostava ajanjakso, joka nykykirjallisuudessa nousee esille harvoin.</p><p><br /></p><p><b>Elämäkerrat</b></p><p><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/08/antti-heikkinen-eila-roine.html"><b>Antti Heikkinen: Eila Roine</b></a></p><p>Elävän teatteri- ja tv-legendan elämänvaiheiden lisäksi tämä teos kertoo myös pitkän pätkän Tampereen Työväen Teatterin ja suomalaisen tv-viihteen alkuvuosikymmenten historiaa.<b> <br /></b></p><p><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/08/jennette-mccurdy-onneksi-aitini-kuoli.html">Jennette McCurdy: Onneksi äitini kuoli</a></b></p><p>Järkyttävä kertomus amerikkalaisen lapsitähden elämästä, epäterveestä äitisuhteesta, syömishäiriöistä ja mielenterveyden<b> </b>ongelmista.<b> </b></p><p><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/12/leena-lukkari-rita-sitruunapuun.html">Lukkari: Rita - sitruunapuiden varjosta Suomeen</a></b></p><p>Surullinen, mutta yhtä aikaa valoisa selviytymiskertomus Rita<b> </b>Kostamasta, joka joutui pakenemaan Ruandan sisällissotaa ensin naapurimaahan ja myöhemmin Suomeen. <b> </b></p><p><b><br /></b></p><p><b>Yhteiskunta </b><br /></p><p><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/05/melissa-febos-mita-on-olla-tytto.html">Melissa Febos: Mitä on olla tyttö </a></b></p><p>Älykäs<b> </b>ja ajatuksia herättelevä esseeteos tyttöydestä ja naiseudesta, erityisesti sen ruumiillisessa mielessä. Teos yhdistelee onnistuneesti henkilökohtaista ja yleistä.<br /></p><p><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/05/auli-viitala-elamani-kansalaisena.html">Auli Viitala: Elämäni kansalaisena </a></b></p><p>Mitä on keskiluokkaisuus nykypäivän Suomessa? Entä etuoikeudet ja mille etuoikeuksille keskiluokka on sokeutunut. Nokkelaa, syvällistä ja omakohtaista pohdintaa<b>. <br /></b></p><p><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/09/minna-rytisalo-tommi-kinnunen.html">Minna Rytisalo, Tommi Kinnunen: Huokauksia luokasta </a></b></p><p>Kaksi kuusamolaista menestyskirjailijaa ja kutsumusopettajaa kirjoittavat toisilleen kirjeitä ja pohtivat, miksi heidän rakastamansa koulu ei enää ole entisensä.<br /></p><p><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/12/inka-valima-taika-mannila-bimbofikaatio.html">Taika Mannila, Inka Valima: Bimbofikaatio</a></b></p><p>Bimbous on termi, johon on ladattu monenlaisia merkityksiä, lähinnä kuitenkin negatiivisia. Miksi kaunis nainen on uhka ja miksi yhteiskunta määrittelee ultrafeminiinisyyden tyhmyydeksi ja heikkoudeksi?<br /></p><p><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/10/varpu-tavi-viisaus-on-vanhoissa-naisissa.html">Varpu Tavi: Viisaus on vanhoissa naisissa</a></b></p><p>Pahempaa kuin olla nuori kaunis nainen, on toki yhteiskunnan silmissä olla vanha nainen. Yli 50-vuotiaita naisia on Suomessa miljoona ja heille on kerääntynyt monenlaista elämänkokemusta. Olisiko sitä aika kuunnella?<b> </b></p><p><b><br /></b></p><p><b>Muut </b><br /></p><p><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/06/anna-brotkin-aikuiset-bible.html">Anna Brotkin: Aikuiset. The Bible</a></b></p><p>Kurkistuksia kulissien taakse, kiinnostavia kertomuksia, kuvia sekä jokaisen jakson käsikirjoitukset kaikille Aikuiset-sarjan faneille. </p><p><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/07/dan-soback-valmentava-johtajuus.html">Dan Soback: Valmentava johtajuus</a></b></p><p>Johtamisen taito on työelämässä entistä keskeisempi, sillä yhä useamman pitää osata johtaa vähintään itseään. Yleistajuinen teos antaa konkreettisia ohjeita, kuinka esihenkilö voi olla alaistensa tukena ja valmentajana muuttuvassa työkulttuurissa.<b> <br /></b></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-45015982731445716722024-01-03T19:04:00.001+02:002024-01-03T19:04:28.073+02:00Emma Donoghue: Tähtien tahto<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqJi60iY5OriIGlN8LJitmNTQDgCfYXT6rzyo6S-hXmxfaw3lA80dnW4rVTYnBhsk57aEOvYAp4Klx8SemEP-P67STuasQlldsgXQRMDWcVOISyLEXLBWll_QM651raivdQTMJ5D4gF7_cQVnRuMMX3_KSK4vLrH6FRJHzm0lQhp7434UfB7Om7tYTslw/s1179/IMG_5922.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1084" data-original-width="1179" height="368" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqJi60iY5OriIGlN8LJitmNTQDgCfYXT6rzyo6S-hXmxfaw3lA80dnW4rVTYnBhsk57aEOvYAp4Klx8SemEP-P67STuasQlldsgXQRMDWcVOISyLEXLBWll_QM651raivdQTMJ5D4gF7_cQVnRuMMX3_KSK4vLrH6FRJHzm0lQhp7434UfB7Om7tYTslw/w400-h368/IMG_5922.JPG" width="400" /></a></div><br /><p></p><p>Vuoden 2023 viimeinen kirja olkoon samalla vuoden 2024 ensimmäinen kirjoitus.</p><p>Kuuntelin joululomalla äänikirjana <b>Emma Donoghuen </b><i>Tähtien tahdon</i>. Olen aiemmin lukenut kirjailijan sensaatiomaisen menestyneen <i><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2012/01/emma-donoghue-huone.html">Huoneen </a></i>ja näiden kahden kirjan perusteella totean, että Donoghue kirjoittaa kirjoja, jotka menevät ihon alle ja jäävät sinne pysyvästi.</p><p>Tähtien tahto on fyysinen, jopa inhorealistinen ja äärimmäisen surullinen kirja, ja siitä huolimatta niin kaunis ja upea elämys.</p><p>Kirja sijoittuu Dubliniin vuonna 1918. Espanjantauti eli influenssa jyllää, ensimmäinen maailmansota on päättynyt ja Irlannin vapaussota alkamassa. Kaikesta on pula, sairaala on täynnä potilaita henkilökunnan kaatuessa samalla yksi toisensa perään itsekin tautivuoteelle. Sairaanhoitaja Julia Powers saa hoidettavakseen pienen huoneen, johon on tuotu raskaana olevia influenssan runtelemia naisia. Huoneessa yskitään, itketään, nauretaan, ihastutaan, vihastutaan, synnytetään - ja kuollaan. Donoghue kuvaa tätä kaikkea tarkasti ja realistisesti. En ole kätilö, mutta kyllä ainakin näin kaksi lasta synnyttäneen kokemuksella tarkasteltuna kuvaus tuntui myös uskottavalta.</p><p>Harvoja valopilkkuja osastolla on Julian avukseen saama nuori, koditon nainen Bridie, joka oppii tehtävät nopeasti, auttaa auliisti ja suhtautuu kaikkeen, jopa surkeaan sairaalan tarjoamaan päivälliseenkin suurella kiitollisuudella. Toinen Julialle nopeasti tärkeäksi muodostuva hahmo on lainsuojaton lääkäri, <b>Kathleen Lynn</b>, naisasianainen ja Irlannin itsenäisyyden kannattaja. Lynn on romaanin henkilöhahmoista ainoa todellinen henkilö, Sinn Féin -puolueen jäsen. <br /></p><p>Keskeisiä teemoja on siis kolme: pandemia, syntymä ja äitiys sekä Irlannin itsenäistymiseen johtaneet vaiheet. Jälkisanoissa kirjailija kertoo aloittaneensa kirjan kirjoittamisen jo ennen koronapandemian puhkeamista. Olen kiitollinen, että kirja ilmestyi suomeksi vasta nyt, ei vuonna 2020, kuten alkukielellä. Luulen, että pandemian kuvaus olisi ollut silloin yksinkertaisesti liikaa käsiteltäväksi. </p><p>En kyllä voi suositella romaania nytkään raskaana oleville, varsinkaan synnytyspeloista kärsiville odottaville äideille, enkä välttämättä heidän läheisillekään. Sen sijaan kaikille muille suosittelen tätä upeaa romaania painokkaasti. Miehillehän kirjan pitäisi olla suorastaan pakollinen.</p><p>Donoghuen teos on siis hieno, samoin <b>Einari Aaltosen</b> suomennos, ja tekstin lukee sielukkaasti, aiheen edellyttämällä hienovaraisuudella <b>Katariina Lantto</b>. Tähtien tahto oli mahtava päätös omalle kirjavuodelleni.</p><p> <br /></p><p><i>Emma Donoghue: Tähtien tahto (Pull of the Stars 2020)<br />Tammi 2023<br />Suomennos Einari Aaltonen<br />Lukija Katariina Lantto<br />Äänikirjan kesto 10h 20min</i><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-26704166582766559312023-12-31T11:57:00.001+02:002023-12-31T11:57:11.909+02:00Amman lukuhetki 14 vuotta (!) ja tämän vuoden 10 luetuinta tekstiä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA5z1jQQ7js6Dg2HfqSTTQJBFGhe3h4dSP1b18UmlvQWdmobwD5hyphenhyphenaO6DqjUBlOPUuGC_Hq2bDu6vZhJrClTivFw8v7bF3YEGpCMOSIEhGqfmf3LkXtkvHGg-CrhjNHGYgw6aHRdnHvEJJs9ZE1KRakryoH8LuO3o3fGX0-pE_L_AqMrxHIANG8Q1H0aw/s1042/IMG_5385.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="596" data-original-width="1042" height="183" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA5z1jQQ7js6Dg2HfqSTTQJBFGhe3h4dSP1b18UmlvQWdmobwD5hyphenhyphenaO6DqjUBlOPUuGC_Hq2bDu6vZhJrClTivFw8v7bF3YEGpCMOSIEhGqfmf3LkXtkvHGg-CrhjNHGYgw6aHRdnHvEJJs9ZE1KRakryoH8LuO3o3fGX0-pE_L_AqMrxHIANG8Q1H0aw/s320/IMG_5385.JPG" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Niin se tosiaan on, että Amman lukuhetki on kulkenut mukanani jo 14 vuotta! Tuntuu uskomattomalta, että olen saanut blogata jo näin pitkään ja kaikki nämä vuodet teksteilleni on riittänyt lukijoita ja somekanaville seuraajia. Siispä KIITOS.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Usein minulla on ollut näin vuodenvaihteessa tapana vetää kulunutta vuotta yhteen, pohdiskella kirjasomen merkitystä sekä kirja-alan muutosta ja virtauksia. Niin tarpeellista kun ajoittainen tarkastelu, analysointi ja pöllyttäminen onkin, tällä kertaa haluan itsekkäästi keskittyä vain kiitoksiin.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Vaikka maailmanmeno on monta kertaa vetänyt mielen matalaksi tänä vuonna, on henkilökohtaisesti vuosi 2023 ollut mitä hienoin. Täytin 40 vuotta, sain opiskelut päätökseen, aloitin uudessa työssä (töissä)... vielä alkuvuosi kului varsin leppoisissa merkeissä opintovapaalla, loppuvuodesta leppoisuudesta ei sitten olekaan ollut enää mitään jäljellä. Vasta töihin palattuani olen kuitenkin havainnut itsessäni tapahtuneita muutoksia opintovapaan aikana: monet hiljaiset ja hitaat, sisäiset kehityskulut ovat päässeet muhimaan ihan itsestään erilaisen vuoden aikana.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Syksyllä minulla on ollut kiirettä paitsi työ-, opiskelu- ja juhlarintamalla myös kirjallisuustapahtumissa. Olen ollut mukana tekemässä tavalla tai toisella niin Turun ja Helsingin kirjamessuja kuin Kirjakantti-tapahtumaakin. Kevättalvella olin mukana järjestämässä Blogistanian kirjallisuuspalkintojenjakoa. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Tuntuu hienolta, että olen saanut olla mukana tässä kaikessa. Siispä vielä kerran: Kiitos.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Vuodenvaihteessa on muodikasta vetää kulunutta vuotta yhteen erilaisilla top9-listoilla. Siispä lopuksi Amman lukuhetken luetuimman postaukset tänä vuonna. Ne kuvaavat mielestäni varsin hyvin sitä, millainen blogin sisältö nykyisin on: lukuvinkkejä, kirja-arvioita, teatteria, ajankohtaista kirjallisuuskeskustelua, kirjatapahtumia... olen itse asiassa tästä listasta salaa aika ylpeä. Blogini vaikuttaa sen perusteella aika kiinnostavalta, ajankohtaiselta ja monipuoliselta kirjallisuus- ja kulttuuriblogilta. Vau, onpa kivaa huomata se itsekin.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Eiköhän näillä samoilla eväillä jatketa myös 15. vuodelle!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Ps. Huomasittekin ehkä, että olen hieman päivittänyt blogin ulkoasua juhlan kunniaksi. Tämä on osa laajempaa visuaalisen ilmeen kohentelua, joka jatkuu tämänkin jälkeen. Pyydän kärsivällisyyttä, viilailen hiljalleen osasia kuntoon.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><b>Amman lukuhetken 10 luetuinta postausta vuonna 2023</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/01/kevaan-36-odotetuinta-uutuuskirjaa-lue.html"><br /></a></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/01/kevaan-36-odotetuinta-uutuuskirjaa-lue.html">1. Kevään 36 odotetuinta uutuuskirjaa - lue ainakin nämä</a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/01/huolipuhe-on-niin-nahty-kohti.html">2. Huolipuhe on niin nähty, kohti iloisempia kirja-aiheita</a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/04/karoliina-niskanen-muamo.html">3. Karoliina Niskanen: Muamo</a><br /><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/02/kirja-kohun-takana-colleen-hoover-se.html">4. Kirja kohun takana - Colleen Hoover: Se päättyy meihin</a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/09/kuopion-kaupunginteatteri-homma-hoituu.html">5. Kuopion kaupunginteatteri: Homma hoituu</a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/03/juha-itkonen-teoriani-perheesta.html">6. Juha Itkonen: Teoriani perheestä</a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/09/antti-jarvi-minne-katosi-antti-jarvi.html">7. Antti Järvi: Minne katosi Antti Järvi?</a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/06/mirella-makila-seuraavana-tampere.html">8. Mirella Mäkilä: Seuraavana Tampere</a><br /><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/09/jannitysta-suuria-tunteita.html">9. Jännitystä, suuria tunteita, ajankohtaisia pohdintoja, tulevaisuuden klassikoita... 45 kirjavinkkiä s</a><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/12/leena-lukkari-rita-sitruunapuun.html">yksyyn</a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/12/leena-lukkari-rita-sitruunapuun.html">10. Leena Lukkari: Rita - sitruunapuun varjoista Suomeen</a></div>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-30653883710929330032023-12-30T11:07:00.004+02:002023-12-30T11:51:48.697+02:00Jenny Bayliss: Talvipuutarha<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1-3f6GqCJbjJ_ycJPpPEPuk8ycy1N0pg5kiuTa7ZfBWdamSiyV0uijAUIqyg2qoC7BU4G7OCxgYQjB_GN2fSdRQvtzZTkG82IFcpjMKxe96fgoxU9cKmKe9UT-OOib5OF9h90iGE0PaKg7bD58aqwx6lFT5Ar97D-WhA0aZjPEhw-MIDfE42DIMTMUYE/s2144/IMG_5772.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2144" data-original-width="2142" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1-3f6GqCJbjJ_ycJPpPEPuk8ycy1N0pg5kiuTa7ZfBWdamSiyV0uijAUIqyg2qoC7BU4G7OCxgYQjB_GN2fSdRQvtzZTkG82IFcpjMKxe96fgoxU9cKmKe9UT-OOib5OF9h90iGE0PaKg7bD58aqwx6lFT5Ar97D-WhA0aZjPEhw-MIDfE42DIMTMUYE/w400-h400/IMG_5772.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Kun sain syksyllä ensi kertaa hyppysiin<b>i Jenny Baylissin </b>Talvipuutarhan, tiesin oitis sen olevan tuleva joulukirjani. Olin jo kirjan kannesta ja takakannen tekstistä (antikvariaatti, brittilinna, jouluruusut, romantiikka ja lantakasa mainittu) niin innoissani, että jäi kokonaan huomioimatta kirjan kirjoittajan nimi. Vasta muutaman kymmenen sivun jälkeen huomasin tyylissä jotakin tuttua, ja tottahan toki, kyseessä oli sama Jenny Bayliss, jonka <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2022/12/jenny-bayliss-talvi-kaukana-kaikesta.html"><i>Talvi kaukana kaikesta</i> -kirjaan ihastuin vuosi sitten joulun alla</a>.</p><p>***</p><p>Vanha kaveriporukka kokoontuu joulun alla tunnelmalliseen brittikartanoon häiden merkeissä. Nory, Ameerah, Jenna, Charles, Pippa, Jeremy ja Guy ovat olleet aikoinaan tiivis posse opiskellessaan läheisessä yksityiskoulussa. Kaikilla on siis paitsi toisiinsa myös kartanolinnaan liittyviä, monimutkaisia muistoja. Yksi kaveruksista on menehtynyt traagisesti, mikä luo yhteiselle viikolle katkeransuloisen vivahteen, vaikka häitä viettämässä ollaankin. Morsian on tv-tähti, joten häistäkin on tulossa melkoinen spektaakkeli. Kirjan päähenkilö Nory taas on lontoolaisen antikvariaatin omistaja, joka kohtaa puutarhassa kartanon puutarhurin, saman nyt jo mieheksi kasvaneen pojan, johon hän sattumoisin oli kouluaikoina salaa ihastunut.</p><p>Talvipuutarha on samaan aikaan tuttu ja turvallinen romanttinen viihdekirja, mutta kuitenkin jollakin tapaa raikas. Olkoonkin, että hääviikkoa vietetään suorastaan naurettavan ylellisissä puitteissa, tämä kuitenkin jatkuvasti problematisoidaan. Noryn perhe ei ole varakas, ja hänen perheensä ahertaa häävalmistelujen ja joulusesongin parissa samaan aikaan kun Nory pitää hauskaa brittiyläluokan tapaan. Bayliss nostaa esille myös etnisen taustan merkityksen. Aluksi vaikutti siltä, ja olin siitä oikeastaan aika innoissani, ettei henkilöiden erilaisia etnisiä taustoja nimeä ja ehkä ohimenevää ulkonäön kuvailua lukuun ottamatta erikseen korosteta. Mutta tarinan edetessä esille nousevat henkilöiden kokema joko piilorasismi tai räikeät väärinkäytökset, mistä kasvaakin yksi tarinan keskeisistä teemoista. Romaanissa on myös paljon vahvoja, aktiivisia naishahmoja, jotka mielellään puhuvat feminismistä. Näihin keskusteluihin ja pohdintoihin oli helppo samaistua: erityisesti Noryn kipuiluun kahden maailman välissä, tavallisena, "isona", tyttönä jetset-piireissä luontevasti surfaaviin kavereihin verrattuna.</p><p>Toki yhteiskunnallinen ulottuvuus tuodaan esille varsin kepeään, genrelle tyypilliseen sävyyn, mutta arvostan sitä, että tämä ulottuvuus kuitenkin on olemassa ja läsnä läpi kirjan, ei vain päälleliimattuna kuriositeettina. Kirjassa on monta mielenkiintoista henkilöä, ja heidän välisensä dialogi tuntuu aidolta ja riemastuttavalta. Yhteiskunnalliset huomiot tuodaan tarinaan mukaan luontevasti sitä kautta.</p><p>Yksi lempijoulukukistani on jouluruusu, ja juuri jouluruusuilla on kirjassa keskeinen rooli. Kun mukaan lisätään vielä Noryn rakkaus vanhoihin kirjoihin, tuntui Talvipuutarha kuin minulle mittatilauksena tehdyltä kirjalta. Myös pituus, reilut neljäsataa sivua, oli passeli. Kirjassa riitti lukemista useammalle joulupäivälle, mutta liikaa ei tarinaa pitkitettykään. Itse asiassa jonakin toisena ajankohtana tarina olisi saattanut tuntua aavistuksen liian hitaalta, sillä aika joutilastahan tuollainen yltäkylläinen lomanvietto on. Lisäksi henkilöhahmojen välisiä suhteita rakennellaan huolella. Jos olisin lukenut romaania arkiseen tyyliin muutaman sivun silloin tällöin, olisi saattanut iskeä tunne, ettei tarinassa tapahdu oikein mitään. Suosittelen siis lukemiseen rauhallista ajankohtaa, jolloin on aikaa uppoutua tarinaan ja ikimuistoiseen hääviikkoon.</p><p>Eikä haittaa, vaikka et näille joulunpyhille enää ehtisi saada kirjaa käsiisi. Kirjassa eletään kyllä joulunalusaikaa, mutta brittiyläluokan huvitukset fasaanimetsästyksineen ja ratsastusretkineen eroavat sen verran paljon meikäläisestä, että tämän pystyy hyvin nautiskelemaan myös uuden vuoden jälkeen talvisena makupalana.</p><p><i>Jenny Bayliss: Talvipuutarha (Meet me under Mistletoe 2022)<br />Otava 2023<br />431s.</i></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-83629623937771921662023-12-28T19:15:00.003+02:002023-12-28T19:15:36.344+02:00Leena Lukkari: Rita. Sitruunapuun varjoista Suomeen<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqfV5KSk_rv8sCraS_IoeQrMyRSyu0rEXv4kS4L6TOzRTyorohazITPL6tZOW_i367oWD0F6E80fxJ6Y3_po0DvtYXVEgdHzjel5f8NNcO3bZO7I1yCeRzlToe4OMVeTLWaFXWkm1C47XtzvdHPKA675VNbx0JGLLu6TNg58Z-wpKdLdr9UZW0gZ-D3wk/s4300/IMG_5736.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4300" data-original-width="4281" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqfV5KSk_rv8sCraS_IoeQrMyRSyu0rEXv4kS4L6TOzRTyorohazITPL6tZOW_i367oWD0F6E80fxJ6Y3_po0DvtYXVEgdHzjel5f8NNcO3bZO7I1yCeRzlToe4OMVeTLWaFXWkm1C47XtzvdHPKA675VNbx0JGLLu6TNg58Z-wpKdLdr9UZW0gZ-D3wk/w399-h400/IMG_5736.jpg" width="399" /></a></b></div><b><br /> </b><p></p><p><b>Rita Kostaman</b> elämäntarina ei ollut minulle entuudestaan lainkaan tuttu, ennen kuin Helsingin kirjamessuilla osallistuin Avaimen järjestämään tilaisuuteen, jossa kirjan kirjoittaja <b>Leena Lukkari</b> ja päähenkilö Rita Kostama esittelivät teosta <i>Rita: Sitruunapuiden varjosta Suomeen.</i><br /></p><p>Rita on syntynyt ja kasvanut Ruandassa, josta hän pakeni kahden miljoonan muun ruandalaisen lailla sisällissotaa ja kansanmurhaa. Rita oli 15-vuotias jättäessään lapsuudenkotinsa ja vanhempansa ja erinäisten vaiheiden ja usean maan kautta hän lopulta saapui siskonsa kanssa kiintiöpakolaisena Suomeen vuonna 1998.</p><p>Ruandan sisällissota on jäänyt nuoruuden uutisista mieleen - sen poikkeuksellista raakuutta ja tuhoa kauhisteltiin: arviolta noin 800 000 ruandalaista sai tuolloin surmansa, viattomia vangittiin, ja osa viruu vankiloissa edelleen. Vaikka Ruanda oli uutisten kestoaihe, aika kaukaiseksi se silti jäi yläsavolaiselle lapselle ja nuorelle. Onkin pysäyttävää lukea, että samaan aikaan kun itse elin verrattain suojattua ja turvallista elämää arkisine pikkumurheineni, on nuori Rita joutunut pakenemaan maasta ja maanosasta toiseen ja rakentamaan elämänsä uudessa, ihan vieraassa maassa uudelleen.</p><p>Lukkari kertoo Ritan tarinaa minä-muodossa, Ritan itsensä kertomana. Sävy on aika lakoninen, toteava. Vaikka Ritan on täytynyt joutua kokemaan monenlaisia vaikeuksia ja henkistä painetta, niitä ei erikseen korosteta, joskaan ei piilotellakaan. Arvattavasti lopullisesta tekstistä on kuitenkin jäänyt pois kaikista kipeimpiä kokemuksia. Tämä ei välttämättä ole eduksi kirjalle taiteellisena tuotoksena, mutta valinta on ymmärrettävä. Ritasta välittyy kuva, että hän muutenkin keskittyy mieluiten elämän myönteisiin asioihin ja asioihin, ja ylipäänsä asioihin, joihin voi itse vaikuttaa.</p><p>Tällaisia asioita on esimerkiksi luisteleminen. Tultuaan Suomessa äidiksi Rita halusi pystyä opettamaan lapsensa luistelemaan suomalaiseen tapaan. Tämä edellytti ensi luistelun opettelemista itse, mikä ei sitruunapuiden varjossa kasvaneelle ollut ollenkaan helppoa. Periksiantamattomuus kannatti ja Rita kiitteleekin kirjassaan taitoluistelupiirejä yhdeksi tärkeimmistä kotouttajistaan. Nykyisin Rita on kotoutumisasiantuntija, yrittäjä ja kunnanvaltuutettu. Vuonna 2016 hänet valittiin vuoden pakolaisnaiseksi.</p><p>Rita: Sitruunapuiden varjoista Suomeen on kooltaan kompakti ja nopealukuinen kirja, mutta sen sanoma ei ole kepeä. Elämme aikoja, jolloin sota, pakolaisuus ja kansanmurhat ovat valitettavasti edelleen tätä päivää. Uhrista ja pakolaisista puhuvat useimmiten kaikki muut paitsi he itse. Pakolaisten omat puheenvuorot raivaavat tilaa toisenlaiselle diskurssille. Rita Kostama tarjoaa rohkaisevan esikuvan muille pakolaistaustaisille (naisille) siitä, miten uuteen maahan ja kulttuuriin kotoutuminen sekä oman elämän ja uran luominen on mahdollista.</p><p><br /></p><p><i>Leena Lukkari: Rita: Sitruunapuiden varjoista Suomeen<br />Avain 2023<br />151s.</i><br /></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-3219534764777013882023-12-26T12:12:00.002+02:002023-12-26T12:12:50.929+02:00Kirsi Pehkonen: 24 joulutarinaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNnT5u675l3CZtZ1_7dK1ToIYj6WyUC22ghWlyGLThNdUTw7K02IVPRxTJgN9BfVuZ5YYp0M9MlW8-Jyt46U7aHqqtRKAWYM4INUU_V7olW5h6jb_ZntKbSRwfFuYGwN-WPKi_4NC3-ZqIC66ntq-2fjmhJma4SeTV77PpA_0xfmLZ9r3LJ-TwUOQwuRo/s2552/IMG_4949.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2480" data-original-width="2552" height="389" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNnT5u675l3CZtZ1_7dK1ToIYj6WyUC22ghWlyGLThNdUTw7K02IVPRxTJgN9BfVuZ5YYp0M9MlW8-Jyt46U7aHqqtRKAWYM4INUU_V7olW5h6jb_ZntKbSRwfFuYGwN-WPKi_4NC3-ZqIC66ntq-2fjmhJma4SeTV77PpA_0xfmLZ9r3LJ-TwUOQwuRo/w400-h389/IMG_4949.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Hyvää Tapaninpäivää! Toivottavasti joulunne on ollut tähän mennessä hyvä ja sellainen kuin toivoitte.</p><p>Omat pyhät ovat sujuneet leppoisasti perheen ja läheisten parissa. Vuosi vuodelta nautin enemmän ja enemmän aaton tohinan jälkeen joulupäivistä ja niiden kääntymisestä kohti välipäiviä - on viimein aika rauhoittua. Minulla joulu kestää vähintään loppiaiseen, mieluiten Nuutinpäivään saakka.</p><p>Jouluisia, tai ainakin talvisia tarinoita on siis lukulistalla vielä aika paljon, mutta saapa nähdä, kuinka monta ehtii lukea ennen vuoden vaihtumista. Tällä viikolla onkin luvassa urakointia blogin puolella, koska mielelläni kirjoitan tänä vuonna lukemistani kirjoista ennen vuoden vaihdetta. Ihan kuin asialla olisi suurta väliä, mutta omaa tilastointia ja luettujen kirjojen seurantaa se helpottaa. Saattaapa lähestyvien blogisynttäreiden kunniaksi (uudenvuodenaattona 14 vuotta, ystävät!) blogissa tapahtua pieniä muutoksiakin...</p><p>Mutta nyt asiaan. Joulukuussa minulla on ollut aamujen ilona monta joulukalenteria, joista kerroin jo kuun <a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/12/kirjabloggaajien-joulukalenteri-2-luukku.html">alussa Kirjabloggaajien joulukalenterissa. </a></p><p><b>Kirsi Pehkosen</b> <i>24 joulutarinaa </i>on toiminut kirjallisena joulukalenterinani. On ollut suloista lukea aamuhämärissä aina yksi luku aamupalan yhteydessä. Pehkosen joulutarinat ovat sopivasti sen pituisia, että ne ehtii lukea arkiaamuinakin ilman ylimääräistä kiirettä aamurutiineihin.</p><p>Tarinoissa on arkista arkea ja joulun taikaa sopivassa suhteessa. On joulukorttitalkoita ja lumiurakointia, tavaratalon parkkipaikalta kadonnutta autoa ja lottoarvonnan jännitystä. Toisaalta on myös ikkunan alla tarkkailevia tonttujakin. Tarinat pistävät usein hymyilyttämään, mutta välillä vähän itkettämään: ainakin silloin kuin pienten lasten äiti nukkuu joulu-unta kirkon penkissä tai leski saunoo yksin kodin pihasaunassa.</p><p>Läpi teoksen punaisena lankana kulkee kuitenkin lähimmäisenrakkaus. Pehkonen tarkastelee henkilöitään lempeän humaanilla katseella, toisinaan lämpimän humoristisesti. Tällaisina aikoina, joita nyt elämme, tekee hyvää saada muistutusta siitä, että yleisesti ottaen me ihmiset olemme hyviä ja toivomme toisillemme pelkkää hyvää. Se helposti unohtuu somerähinöitä seuratessa tai uutisia katsellessa.</p><p>Vaikka kaikki tarinat linkittyvät jollakin tapaa jouluun, sopivat nämä talviset tarinat hyvin myös vaikkapa välipäiviin, sen verran samaistuttavia ja yleisinhimillisiä aiheita ne käsittelevät. Tarinat voi hotkaista vaikka kerralla, mutta toisaalta lyhyt mitta mahdollistaa pienet makupalat jouluherkkujen syönnin, päivätorkkujen, lautapelisessioiden ja talviulkoilun väleissä.</p><p><br /></p><p><i>Kirsi Pehkonen: 24 joulutarinaa<br />Icasos 2023<br />208s.</i></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1471893785107640911.post-84849339639513022552023-12-23T23:09:00.001+02:002023-12-24T08:12:01.204+02:00Ann-Christin Antell: Loviisan joulu <p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFEoCrSrm0sZ4gmTEN8_6yncKA7Cu_1MOYjAvhGxUwF6sVJt6o1NuI4_up6wtjizpau_fWPYoERUSg9ByhBr7znJ2mAZNVq6eWXyapHHXAWyv_mKoPkrNidc2Fl-xX5-EEdzsJJj3tZGeP2F9ZnXB8HJVVR8aaYp5IG1dM-jF3_xqFf1uHwoFCP27ncyY/s1179/IMG_5540.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1145" data-original-width="1179" height="311" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFEoCrSrm0sZ4gmTEN8_6yncKA7Cu_1MOYjAvhGxUwF6sVJt6o1NuI4_up6wtjizpau_fWPYoERUSg9ByhBr7znJ2mAZNVq6eWXyapHHXAWyv_mKoPkrNidc2Fl-xX5-EEdzsJJj3tZGeP2F9ZnXB8HJVVR8aaYp5IG1dM-jF3_xqFf1uHwoFCP27ncyY/s320/IMG_5540.jpeg" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Jouluaaton postikortti olkoon tämä <b>Ann</b>-<b>Christin</b> <b>Antellin</b> viehättävä joulukertomus <i>Loviisan</i> <i>joulu</i>. Se sijoittuu 1860-luvun Naantaliin. Kirjan päähenkilö Loviisa on vanhempana henkilönä tuttu <i>Puuvillatehdas</i>-sarjan lukijoille, mutta tarina ei edellytä näiden kirjojen lukemista, sillä nyt valotetaan Loviisan elämää hänen ollessaan nuori merikapteenin rouva.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Loviisa valmistautuu jouluun iäkkään taloudenhoitajansa kanssa ja odottaa miestään jouluksi kotiin sydän syrjällään, sillä paluumatka on vaaroja täynnä. Kuvaus koostuu jouluvalmistelujen ja Loviisan arkiaskareiden kuvauksesta, jonka koin jollakin tapaa rauhoittavana. Toki merikapteenin rouvan elämään liittyy myös harvinaisempia asioita, kuten vaikka ranskaa puhuva lemmikki-papukaija ja monta muuta miehensä kotiin tuomaa tuliaista maailmalta. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Jännitettä tarinaan tuovat pikkukaupungin ihmissuhteet: kaupunkiin on saapunut nuori äiti isättömän lapsen kanssa ja siitäkös kaupunkilaiset saavat juoruilun ja ylemmyydentunnon aihetta. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Olen aina viihtynyt Antellin historiallisen kerronnan parissa. Tällä kertaa vielä erityisen hyvin, sillä vietin kesällä (miten kaukaiselta se tuntuukaan vuoden lyhyimpinä päivinä!) kesälomaa Naantalissa. Historiallisen keskustan kapeille kujille oli siis erityisen helppoa kuvitella itsensä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><i><br /></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><i>Ann-Christin Antell: Loviisan joulu</i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><i>Gummerus 2023</i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><i>Kesto 2h33min</i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><i>Lukija Sanna Majuri</i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p></p>Ammahttp://www.blogger.com/profile/11953497535552442160noreply@blogger.com0