Hämärtyvien iltojen leffa- ja sarjavinkit

Kesällä tv on tuntunut välillä olevan lähinnä sisustuselementti ja on mennyt lukuisia päiviä, ehkä jopa viikkoja töllöön vilkaisemattakaan. Mutta kun illat alkavat pikku hiljaa hämärtyä, tuntuu ajatus sohvannurkkaan käpertymisestä entistä houkuttelevammalta. Tässä siis teille muutama viime aikoina kertynyt katseluvinkki lähestyvää syksyä silmällä pitäen.


Parasite (2019, GooglePlay)

Palkitusta Parasitesta ei puhuta turhaan. Oscar-voittajaksi eteläkorealainen elokuva on harvinaisen särmikäs ja erikoinen. Ohjaaja Bong Joon-ho tarttuu modernin luokkayhteiskunnan epäkohtiin kerrassaan epämukavalla otteella. Ja juuri se tekee elokuvasta niin hyvän. Upporikas Parkin perhe elää kovin erilaista elämää kuin rutiköyhä ja työttömyydestä kärsivä Ki-taekin (Kang-ho Song) perhe. Maailmat ovat niin kaukana, ettei polkujen luulisi edes risteävän, mutta nyt rysähtää. 

Elokuva on yhtä aikaa kaamea ja kaamean hauska. Parhaimmillaan elokuva on sitä, että itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Tämä todellakin toteutuu elokuvassa. Ehdoton plussa on myös se, ettei elokuva noudattele puhkikulunutta Hollywood-kaaviota. On virkistävää katsella leffaa, jossa ei koko ajan tiedä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Sävyjä on sen verran paljon, että tästä riittää katselemista usemmalle katselukerralle. 


Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga (2020, Netflix)


Tunnelmasta toiseen. En oikeastaan ole aivan varma, ansaitseeko tämä elokuva paikkansa vinkkilistalla. Koska tämä joissakin kansalaispiireissä kuitenkin tuntuu nauttivan suosiota, joka itselleni on varsin käsittämätöntä, menkööt. Euroviisuista kertova elokuva vilisee tähtiä, kuten Will Ferrell (toinen käsikirjoittajista), Rachel McAdams, Dan Stewens, Mikael Persbrandt, Pierce Brosnan (MIKSI PIERCE??)... mutta lopputuloksena on varsin sekavahko kohellus, jonka huumorissa on omituinen mustanpuhuva, mutta kököhkö kreisikomedialataus. Välillä tehdään joukkomurhia, välillä ruokitaan haltijoita. Ja sitten heitetään glitterit päälle ja lauletaan viisuja.

Euroviisujen lisäksi elokuva sijoittuu Islantiin, jossa kahdella pikkukylän muusikolla on elinikäinen unelma euroviisuihin pääsemisestä. Kun vastoin kaikkia epätodennäköisyyksiä duo pääsee kuin pääseekin edustamaan Islantia kisoihin, uhkaa maine ja menestys (jota kumpaakaan ei ole luvassa, ainakaan positiivisessa mielessä), pilata koko ystävyyden. 

Elokuva lienee tarkoituksella camp euroviisuhengessä, mutta jenkkien parodia ei oikein toimi. Todellinen viisufani tietää, että viisut ovat jo itsessään niin absurdi tapahtuma, että sen parodioiminen on helpommin sanottu kuin tehty. 

Mikäli liikut piireissä, joissa tästä elokuvasta puhutaan hyvää, sitten kannattaa katsoa, mistä kohistaan. Muussa tapauksessa, ohita suosiolla.


Hampstead (2017, Netflix)


Diane Keatonin esittämä leski asuu arvokiinteistössä ja kärsii paitsi talousvaikeuksista myös leuhkoista, varakkaista naapureistaan. Sattumalta hän kohtaa läheisessä metsikössä majailevan Brendan Gleesonin ja pariskunta alkaa viihtyä yhdessä. Siitäkös naapurusto on kauhuissaan, varsinkin kuin hobosta haluttaisiin päästä eroon.

Elokuva käsittelee osuvasti Not in my backyard -ilmiötä ja rakkaustarina on sinänsä kaunis, vaikkakin epäuskottava. Lopussa olin vähällä hermostua koko leffalle, niin ärsyttäväksi Keatonin roolihahmo muuttui. 

Siitä huolimatta elokuva oli hyvin käsikirjoitettu ja lämminhenkinen kokonaisuus. Plussaa kypsästä pääparista ja laatunäyttelijöiden vahvasta työnjäljestä.



Kukaan ei tiedä, että olen täällä (2020, Netflix)


Entinen lapsitähtilaulaja on vakavasti traumatisoitunut ja erakoitunut. Vuosien piilottelun jälkeen menneisyyden salaisuudet alkavat kuitenkin paljastua ja on aika astua jälleen valokeilaan. Tai oikeastaan, ensimmäistä kertaa kunnolla. Gaspar Antillon ohjaama elokuva on kerännyt palkintoja ja pääosaa esittävä (monelle the Lostista tuttu) Jorge Garcia on hahmossaan vaikuttava ja vakuuttava.

Elokuvaa katsellessani en vain tiennyt, kuinka vakavamielisen leffan olin valinnut, joten kesäloman aloittajaisiksi olisi kannattanut katsoa jotain vähän kevyempää. Elokuvana tämä on kuitenkin hienosti ja vähäeleisesti toteutettu ja juoni yllättää sopivasti. Suosittelen hänelle, joka ei kavahda pientä haastetta.


Crahs landing on you (2019, Netflix)


Tätä sarjaa en olisi kyllä löytänyt ilman blogistaniaa ja Kartanon kruunamaton lukija -blogia. Jos Parasite sai sinut kiinnostumaan Etelä-Koreasta, tämän 16-osaisen sarjan parissa on hyvä jatkaa. Tai voi jatkaa ilman Parasiteakin. Olemme nyt katsoneet mieheni kanssa muutaman osan ja viimeksi katsomoon liittyivät myös 16-vuotias kummitytär ja alakouluikäiset lapsetkin. Sitä Jotakin tässä sarjassa on!

Sarjan lähtöidea on yksinkertainen. Rikas eteläkorealainen perijätär (Ye-jin Son) liitelee vahingossa riippuliitimellä Pohjois-Korean puolelle. Siellä hänet löytää komea upseeri (Hyun Bin), joka vastoin parempaa tietoaan päättää auttaa naista. Sanomattakin on selvää, että pinnan alla väreilee myös lämpimiä tunteita.

Koska sarjan katsominen on meillä vielä suloisesti kesken, en osaa kertoa juuri enempää. Älä paljasta sinäkään, mikäli olet sarjan jo katsonut!

Tätä kannattaa kokeilla, jos etsit jotain kevyttä ja sopivasti höpsöä, mutta samalla erilaista ja eksoottista.

Kommentit

  1. Minä en taida liikkua noissa piireissä, joissa Euroviisuleffa on saavuttanut suosiota, koska olen oikeastaan kuullut siitä vain negatiivista. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi?) tykkäsin leffasta. Tosin fanitan myös jossain määrin Euroviisuja itsessään, vaikka en pyöri mukana tapahtuman ympärillä olevassa fanikulttuurissa. Ihmettelin tosissaan, että noin kökkö-cämp-leffaan (tämä hyvällä sanottuna) on saatu noin nimekkäät tähdet. Leffan muka-euroviisukipaleisiin on selvästi myös panostettu, koska useampikin kappale olisi voinut menestyä ihan hyvin itse kilpailussa. Summa summarum - jos Euroviisumeinki miellyttää, niin kannattaa vilkaista leffa, mutta muuten jättää väliin.

    Heitänpä tässä nyt myös anonyyminä oman vinkin - Areenasta löytyvän UnREAL-sarjan, jossa riittää katsomista monen moneksi illaksi: https://areena.yle.fi/1-50531306. Ei turhaan tituleerata koukuttavaksi. Vaatinee kuitenkin sen, että on tosi-tv-sarjoja ainakin jonkin verran seurannut jossain vaiheessa elämäänsä. Päähenkilö on minusta osunut ihan nappiin, ulkonäköään myöten symppishahmo, joka ei kyllä sitten tosiaan kovin symppis ole...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se unohtuikin mainita, että mukana oli cameorooleissa monia euroviisutähtiä ja muutenkin mukaan oli upotettu silmäniskuja viisufaneille. Kappaleissakin oli paljon tuttua.

      Kiitos sarjavinkistä! Tätä UnRealia taisi joku muukin suositella minulle, täytyypä tutustua.

      Poista
  2. Samaa mieltä tuosta Hampsteadista. Aihe oli lupaava, mutta epäuskottava romanssimössö siitä oli saatu aikaa.
    Mulla on nykyään vaikeuksia löytää Netflixistä (Yle Areena on enemmän mun makuuni) mitään katseltavaa, mutta tuo "Kukaan ei tiedä että olen täällä" vaikuttaa kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on ollut vähän Netflixin kanssa hankaluuksia. Kun pitää välillä taukoa, löytyy taas kaikkea kiinnostavaa. Minäkin tykkään Areenan tarjonnasta, mutta sen käyttöjärjestelmä on sen verran epäkäytännöllinen, että se vähentää käyttöä.

      Poista
  3. Minulta on edelleen Parasite katsomatta, vaikka heti siitä kuultuani olin ihan innoissani. Mieskin haluaa sen katsoa, mutta luulen, että hän on hieman ennakkoluuloinen. En siis ole saanut häntä vielä suostuteltua sitä katsomaan. Jos ei kohta suostu, niin sanon että katson sen itsekseni :D

    Mahtava kuulla, että olet koukuttunut Crashiin ja muukin perhe on siitä innostunut! Sarja vain paranee edetessään ja sopii tosiaan koko perheen katsottavaksi <3

    Tuo Euroviisu-saaga kuulostaa kaamealta. Taidan suosiolla skipata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin meinasi iskeä viime hetken ramppikuume, kun aloimme jonkin kiireisen päivän päätteeksi ja väsyneinä Parasitea katsoa. Olin ensimmäiset 10-15 minuuttia vähän skeptinen, mutta kyllä leffa sitten imaisi mukaansa.
      Hauska kuulla, että Crash vain paranee. Mietinkin jo, että kuinka tässä saadaan 16 jaksoa kulumaan, mutta vaikuttaa siltä, ettei ole vaikeuksia 😄

      Poista
  4. Parasite oli kyllä todella hyvä! Alkupuoliskon ajattelin vain, että mikäs tässä on niin ihmeellistä... kunnes sitten alkoi tapahtua ja elokuvan suunta ja tunnelma muuttuivat kertarysäyksellä. Yllätyin, todella. Myös avopuolisoni piti elokuvasta kovasti, vaikka tuntuukin, että leffamakumme ovat välillä melko erilaiset.

    Tuota korealaista sarjaa en ole katsonut, liudan muita k-draamoja kyllä. Niitä tulee katsottua aina välillä. Pidän aasialaisista tv-sarjoista kovasti, mutta innostus tuntuu tulevan ja menevän vähän kausittain.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti