Simona Ahrnstedt: Vain yksi yö



Tunnustan tarttuneen Simona Ahrnstedtin Vain yksi yö -romaaniin kieli poskessa. Sain tästä kyllä erittäin vahvan suosituksen ja tiesin odottaa vahvasti Fifty Shades of Grey -tyyppistä viihderomaania, jossa ei rohkeita kohtauksia sensuroida. Muuten oletin tarinan olevan kohtuullisen keskinkertainen tekele seksikohtausten välissä.

Mutta sainpa pitkän nenän!

Vain yksi yö nimittäin toimii erittäin hyvin myös tarinan tasolla. Ahrnstedt nappaa lukijan mukaan tukholmalaisen bisnesmaailman ja ihmissuhdesopan kiemuroihin niin vastustamattomalta tavalla, ettei kyydistä voi olla nauttimatta. 

David Hammar on ruotsalaisen liike-elämän paha poika, köyhistä oloista lähtöisin olevan self-made man, joka on erikoistunut häikäilemättömiin, vihamielisiin yritysvaltauksiin. Nyt Hammarilla on tähtäimessään Ruotsin suurin ja kaunein osakeyhtiö, Investum, jonka taustalla on upporikas ja aatelinen De la Gripin perhe. Yritysvaltauksen onnistumista varmistaakseen Hammar kutsuu lounaalle perheen tyttären Natalian, tavoitteenaan maanitella hänet kääntymään perhettään vastaan. Lounaan aikana hän kuitenkin saa huomata, että Natalia on ehdottoman uskollinen perheelleen. Lisäksi hän on fiksu, hauska, maanläheinen ja tietysti kaunis. 

Hammar aloittaa leikin tulella, koska ei voi olla aloittamatta. Ja sitä paitsi, mitä väliä on yhdellä yhteisellä yöllä? Tai toisella? Entä kolmannella? Nopeasti Hammar huomaa olevansa korviaan myöten rakastunut. Ja valmis murskaamaan Natalian perheen.

Jonkinmoinen ristiriitahan siinä tosiaan on. Ja juuri siinä piilee kirjan erinomaisuus. Sanon tämän nyt ihan tosissani. Luen aika paljon kirjoja, myös niin sanottua laatukirjallisuutta. Siitä huolimatta en muista viime vuodelta kovinkaan monta kirjaa, jossa olisi yhtä hienosti luotu kaikessa ristiriitaisuudessaan täysin uskottavat ja aidot henkilöhahmot. Hammarin tuskailu on kouriintuntuvaa. Hänen monimutkainen operaationsa, jota on valmisteltu huolella vuosien ajan, on viimein onnistumassa. Hän tietää hyvin, mitä hänen pitäisi tehdä ja ennen kaikkea sen, mitä hänen ei pitäisi tehdä. Ja siitä huolimatta hän toimii juuri päinvastoin.

Eikö siinä tavoiteta jotain perimmäistä ihmisyydestä?

Mielenkiintoisia hahmoja on muitakin. Rakastin Natalian dekadenttia parasta ystävää Åsaa, joka useaan otteeseen kuvattiin isoksi, erittäin kurvikkaaksi naiseksi, joka rakasti kehoaan. Kuinka vallankumouksellinen ajatus! Åsastakin kuitenkin löytyy sisältä synkkyys, joka hänen lopulta täytyy kohdata.

Natalian karsea isäpappa Gustaf taas muodostui mielessäni kuningas Kaarle Kustaan ja Nalle Wahlroosin yhdistelmäksi.

Kaiken kaikkiaan Vain yksi yö yllätti minut täydellisen positiivisesti. Näin toki tapahtuu helpoiten juuri silloin, kun ennakko-odotuksia ei juurikaan ole. Ja mitä tulee raisuihin kohtauksiin: onhan niitä, paljonkin. Mutta ne eivät ole päälleliimatun oloisia (toki varsin pitkiä ja yksityiskohtaisia...). Juuri Natalian ja Davidin vahva keskinäinen vetovoima on nimittäin selittävä syy, miksi he päätyvät toimimaan kerta toisensa jälkeen täysin järjenvastaisesti. 

Näin ollen kokonaisuus säilyy ehjänä alusta loppuun. Joskin muutaman menneisyyden rönsyn olisin karsinut tarinasta pois, elementtejä tässä kirjassa nimittäin riittää.

Kuten sekin, kuinka elitistinen on ruotsalainen jetset-maailma. Olen joissakin muissakin kirjoissa törmännyt saman ilmiön kuvaukseen, joten savun taustalla lienee myös jonkinlainen tuli. Ruotsia pidetään tasa-arvon mallimaana, eikä syyttä, mutta pitkät aatelisperinteet takaavat myös sen, että sillä, kuka kukin on, on väliä. Siinä maailmassa David Hammarin kaltaiset nousukkaat joutuvat kasvattamaan kovan kuoren.

Vain yksi yö imaisee mukaansa ja tarina pyörii mielessä silloinkin, kun lukeminen täytyy keskeyttää. Vahva suositus siis niihin hetkiin, jolloin haluat nauttia hyvin kirjoitetusta, konstailemattomasta viihteestä, ripauksella luksusta, bisnestä ja seksiä. Tämä on lomakirja, jos mikä.

Simona Ahrnstedt: Vain yksi yö (En enda natt 2014)
WSOY 2018
511s.
Suomentanut Laura Beck

Kommentit

  1. Haa, tämä pitääkin laittaa lukulistalle. 50 Shades vierotti minut tehokkaasti eroottissävyisistä kirjoista pitkäksi aikaa (se oli oikeasti ihan kamalaa luettavaa, mutta sinnittelin loppuun ihan vain päästäkseni sanomaan tuon). Olisiko tässä lajinsa parempi edustaja ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä itse asiassa hyppäsin koko 50 shadesin ohi, joten en osaa vertailla, mutta tämän parissa kyllä viihdyin ihan aidosti. Ja koska olen nyt kuullut samaa muiltakin, uskaltaisin melkein luvata, että tähän kannattaa tarttua.

      Poista
    2. Ehkä tälle pitää tosiaan antaa mahdollisuus...

      Poista
  2. Viikonloppuna naureskeltiin "Suomen ökyimmän pariskunnan", Littorinien erouutiselle. Tuo ruotsalainen Sverker-vävy varmasti edustaa näitä samoja piirejä, joita tässä romaanissa kuvataan. Tyypit ovat uskomattomia, mutta kuten sanot, varmasti kaikessa yliampuvuudessaan kuitenkin ihmisiä siinä missä muutkin. Voisin hyvin lukea tämän teoksen rohkean suosituksesi vuoksi, vaikka kuuluukin epämukavuusalueelle.

    VastaaPoista
  3. Katsoin tätä kirjastossa, mutten lainannut. Olen aika varma, ettei tämä ole minun kirjani.

    VastaaPoista
  4. Tästäpä en ole kuullutkaan. Kuulostaa mielenkiintoiselta! Varsinkin tuo ristiriitaisuus luo usein niin hyvän jännitteen kirjaan, että lopputulos on koukuttava. Laitetaanpas siis listalle ja pohditaan, mille päivälle ja yölle tämän lukeminen ajoittuu, sillä kertomasi perusteella saattaa olla, että tätä on vaikea laskea käsistään...

    VastaaPoista
  5. Kiva kuulla, että tykkäsit kirjasta. Olen nimittäin miettinyt, kokeilisinko Ahrnstedtin kirjoja äänikirjoina. Äänikirjoina minulle menevät hyvin vähän kevyemmät kirjat, mutta mitään aivan umpihöttöistä ja ponnetonta ei kuitenkaan jaksa kuunnella. Tämä kuulostaa selvästi sellaiselta, jota kannattaa kokeilla - kiitos vinkistä. :)

    VastaaPoista
  6. Nämä yllättäjät ovat aina kiinnostavia lukukokemuksia. Minulla käy usein niin, että olen luonut mielessäni takakannen tai lukemani blogipostauksen perusteella kuvan kirjasta ja joskus se on todella kaukana totuudesta, harvemmin tosin hyvässä, sillä yleensä tulee pettymyksiä. Esimerkiksi eräässäkin kirjassa ajattelin olevan syntymässä erotetun (tai myöhemmin kuolleen) kaksosen ja kun totuus erikoisesta kaksoisolennosta selviää, se olikin vain erikoinen sattuma. Vilkas mielikuvitus on joskus haitallistakin. :)

    VastaaPoista
  7. Oijoi. Haluaisin tämän heti käsiini - täydellinen vastakohta Alastalon salissa -klassikolle, jota parhaillaan luen. ;) Siis rakastan kyllä AS:n verkkaista menoa, mutta huomaan, että vasen käteni hamuilisi koko ajan jotain kevyttä ja vetävää... Ehkä seuraavaksi tätä. Kiitos vinkistä. <3

    VastaaPoista
  8. Olen lukenut Ahrnstedtin historiallisia romaaneja, mutta hän on nyt ilmeisesti lakannut kirjoittamasta niitä... harmi, sillä tämän juonikuvio on itselleni kamalin mahdollinen ;)

    VastaaPoista

  9. En ole Fifty Shadeseja lukenut, vaikka minulla jopa on se ensimmäinen kirja omassa hyllyssäni. Ostin sen joskus sen juuri ilmestyttyä isolla kohulla luullen jotenkin omituisesti, että se on joku vampyyrikirja. No ei ollut, selvisi sitten myöhemmin (enkä siis kirjaa lukenut) :D

    Säikähdinkin siis kirjoituksesi alussa olevaa rinnastusta, mutta mitä enemmän luin sitä enemmän alkoikin kiinnostaa tuo Simona Ahrnstedtin kirja. Ei ole minulle tyypillisintä lukemistoa tuollainen, mutta on ihan terveellistä joskus ujutella lonkeroitaan muuallekin. Voi tosiaan yllättyä! Eli täytyypä tutkailla josko tämä löytyisi vaikkapa enkuksi tai sitten täytyy odotella suomireissua.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti