JP Koskinen: Tulisiipi (äänikirja)




JP Koskisen Tulisiipi on palkittu Savonialla, äänestetty Vuoden 2019 kirjaksi ja yltänyt Finlandia-ehdokkaaksi. Jos minulla olisi valta antaa tälle romaanille vielä yksi palkinto, palkitsisin sen upeimmasta kirjanlopetuksesta.

On vaikea kirjoittaa romaanista kokonaisuutena, kun on jäänyt jumiin sen lopetukseen, matkannut sinne, minne Kaarlekin. Tulisiipi on kaikin puolin hieno romaani muutenkin, mutta tällä kertaa juuri loppu teki siitä poikkeuksellisen ja järisyttävän.

JP Koskinen on onnistunut siinä, missä monet eivät, nimittäin kirjoittanut suurromaanin suhteellisen tiiviiseen muotoon. Fyysisen kirjan sivumäärä on 352 ja äänikirjan kesto puolestaan 10 tuntia ja yksi minuutti päälle. Tuntuu suorastaan uskomattomalta, kuinka pitkän matkan lukija saa kulkea tässä ajassa. Päähenkilölläkin ehtii olla monta nimeä: Kaarle, Charles, Gennadi, Tulisiipi, Kreisi boi.

Ajallisesti liikutaan Suuresta lamasta avaruusaikaan, maantieteellisesti Yhdysvalloista Neuvostoliittoon, Siperian kautta maata kiertävälle radalle. Henkisesti epätoivosta ja kuoleman kintereillä juoksusta suurimpaan mahdolliseen vapauden ja onnen tunteeseen.

Äänikirjan lukee Toni Kamula kerrassaan mainiosti. Muutenkin tämäntyyppinen tarina soveltuu hyvin äänikirjana kuunneltavaksi, sillä vaikka aineksia ja tapahtumia on paljon, on juonivetoisen romaanin käänteitä helppo seurata myös kuunnellen.

Kuunnellessani kirjaa tulin katsoneeksi samoihin aikoihin amerikkalaisten kuuprojektia kuvanneen The First Man -elokuvan. Elokuva ja kirja täydensivät hyvin toisiaan, kuvasivat avaruudenvalloituksen kilpajuoksua kumpikin omalta puoleltaan. Koskisen versio tapahtumista on mielikuvitusta kutkuttava. Mitä kaikkea on pinnan alla, ikuisesti salassa?

Minulle Tulisiipi taisikin olla ennen kaikkea avaruuskirja, vaikka se voisi olla niin paljon muutakin: sotakirja, siirtolaisromaani, rakkaustarina,  kasvukertomus, lentounelma. Tällaisesta romaanista monenlaisen lukijan on helppo liikuttua, antaa eri kohtien tuntua sisimmässään. Tulisiivessä on Suuren Tarinan tuntua.
Tulisiipi oli loppuvuonna paljon esillä eri blogeissa. Esimerkiksi Tuijata käsittelee tekstissään romaania ansiokkaasti, bloggauksen lopusta löytyy myös linkkejä muihin mainioihin postauksiin.
JP Koskinen: Tulisiipi
Like 2019 (Elisa Kirjan äänikirja)
Kesto 10h 01min
Lukija Toni Kamula

Kommentit

  1. Loistava kirja, jonka lopetus on tosiaan hieno. Toivottavasti Sinikka Vuola ja Tommi Melender lukevat kirjan. Vuoropuheluesseekirjassaan Maailmojen loput, he pohtivat muun muassa sitä, miten vaikeaa romaanin lopettaminen on. Heidän mielestään loistavienkin kirjojen lopetukset usein epäonnistuvat, mistä en osannut olla samaa mieltä edes ennen Tulisiiven lukemista, saati sen jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Tulisiipi oli hienosti omanlaisensa (Niin kuin JP Koskisen kirjat yleensäkin). Oli hienoa, että juoni ja varsinkin loppu olivat täynnä odottamatonta.

    VastaaPoista
  3. Kuuntelin itsekin tämän äänikirjana ja olin positiivisesti yllättynyt. Teema oli minulle jo tuttu, olen lukenut kaikenlaista "Carelian feveristä", ja tämä oli melko valoisa tulkinta aiheesta.

    Jäin ehkä itse enemmän poliittisen historian pauloihin kuin sinä, enkä osannut oikein tulkita romaanin avaruusteemaa. Oli hauska lukea arviotasi, koska selvästi saimme kicksejä aivan eri asioista.

    VastaaPoista
  4. Nyt on pakko myöntää, etten ole tästä kirjasta ollut oikein missään vaiheessa kiinnostunut. En, ennen kuin luin tämän postauksesi siitä. En nimittäin tiennyt, että tässä on tuollainen avaruudellinenkin ulottuvuus, luulin, että on vain sotakirja. Hieman häpeällistähän se on, että olin ylenkatsonut kirjaa erityisesti sen melko perinteikkään kannen takia, mutta nytpä tiedän paremmin ja laitan lukulistan jatkoksi.

    VastaaPoista
  5. JP Koskinen on tuttu nimi kirjablogeista ja olen koko ajan ajatellut, että pitää tutustua Koskisen tuotantoon koska sitä niin paljon kehutaan. Mutta nyt yhtäkkiä tajusin, että olenhan minä jo lukenut häneltä yhden, "Ystäväni Rasputin", joka jäi mieleen erittäin positiivisena lukukokemuksena. Tämä postauksesi herättää mielenkiintoni entisestään!! /Mari

    VastaaPoista
  6. Minulta tämä on mennyt ihan ohi, mutta vaikuttaa kirjoituksesi perusteella varsin massiiviselta ja salaperäiseltä. Massiivisuus ei ilmeisesti ole päällekäyvää, kun kirjan “lukeminen” onnistuu kuuntelemallakin. En ole toistaiseksi lukenut Koskiselta mitään, vaikka haluja olisi. Kenties aloitan tutustumisen kirjailijan tuotantoon tällä kirjalla ensi kesänä!

    VastaaPoista
  7. Aloitin tämän eilen illalla ja olen lukenut nyt noin 60 sivua. Avaruusteemasta ei ole minkäänlaista käsitystä ainakaan vielä, toivottavasti ei sodita paljon koska rintamajutuista en tykkää. Odotan ehkä eniten sitä realismia joka pukkaa vastaan siellä uudessa ihmemaassa.

    VastaaPoista
  8. Minäkin olen pitänyt tätä kirjaa Niinan tapaa "vain" sotakirjana, mutta ilmeisesti ulottuvuuksia piisaa enemmänkin. Kiitos siis valaisevasta arviosta! Äänikirjana saatan tätä kenties kokeilla, sillä lukija on todella hyvä, pidän Kamulan äänestä.

    VastaaPoista
  9. Tosi monissa kirjoissa on vahva aloitus, mutta harva onnistuu loppumaan hyvin. Ne hyvin loppuneet kirjat ovat ainakin minulle niitä, jotka oikeasti jäävät mieleen.

    En ollut erityisemmin perehtynyt Tulisiipeen ennen bloggaustasi. Kuten muutama muukin tässä kommenttiketjussa on todennut, että ollut tajunnut, että siinä on avaruuskin mukana. En ole oikeastaan lukenut yhtään J. P. Koskisen kirjaa, vaikka hän on erittäin tuottelias. Tämä voisi olla ensimmäinen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti