Satuhetki: David Walliams: Gangsterimummi

11-vuotias Ben viettää joka perjantaina aikaa mumminsa kanssa. Se ei vain ole hänestä kovinkaan hauskaa. Mummin luona haisee kaalilta, syödään kamalia kaaliruokia ja pelataan Scrabblea. Mummi piereskelee jatkuvasti. Ben odottaa hetkeä, milloin pääsisi kotiin, mutta ei sielläkään oikein suju: Ben haluaisi isona putkiasentajaksi, mutta vanhemmat ovat hurahtaneet paritansseihin ja suunnittelevat pojalleen tanssiuraa.

Ben on yksinäinen.

Kunnes hän eräällä mummilareissulla löytää korukätkön. Mummilla taitaa olla jotakin salattavaa!

David Walliams kirjoittaa mukaansa tempaavalla tavalla lapsen ja isoäidin suhteesta, joka kirjan edetessä kehittyy yhteisten seikkailujen myötä etäisestä tiiviiksi ystävyydeksi. Kirjan opetus piilee siinä, että eri sukupolvet voivat oppia paljon toisistaan, löytää yhteyden ja yhteistä tekemistä. 

Kirjan loppupuolella kohdataan myös vaikeita asioita:  isovanhemman sairaus ja kuolema. Asiaa käsitellään kuitenkin ala-asteikäisille lapsille sopivalla tavalla. Kirja saattaakin olla hyvä keino käsitellä elämän rajallisuutta ja lasten surua niissä perheissä, joissa asia on ajankohtainen.

Walliams kirjoittaa tarkkanäköisesti ja hauskasti. Ajatus hauraasta ja seniilinoloisesta vanhuksesta kansainvälisen tason timanttivarkaana on herkullinen ja voimaannuttava. Ikä on vain numeroita! Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että Herra Lemu on kaikista lukemistamme Walliamseista ylivoimaisesti paras.

David Walliams: Gangsterimummi (Gangsta Granny 2011)

Tammi 2016 

Suomennos Jaana Kapari-Jatta

Kuvitus Tony Ross