Kati Tervo: Iltalaulaja


Joskus kohtalo tai joku muu sallimus järjestelee asioita niin, että hirvittäisi, jos ei naurattaisi. Hankin Kati Tervon Iltalaulajan Elisa Kirjasta äänikirjana jo keväällä, mutta lopulta aloitin kirjan kuuntelun vasta eräänä sumuisena lokakuun lopun aamuna. Olin ehtinyt jo tällä välin unohtaa, mistä kirja kertoikaan, joten ilahduin, kun päähenkilöksi paljastui taiteilija Ellen Thesleff, joka tulee sodan jälkeen viettämään ensimmäistä (ja myös viimeistä) kesää Ruovedellä sijaitsevalle huvilalleen.

Aamulenkin jälkeen vuorossa oli kiireinen työpäivä. Iltapäivällä minulla oli tapaaminen paikallisen yrittäjän kanssa. Hän oli aiemmin samana vuonna ostanut erään vanhan kuopiolaisen huvilan ja olin sopinut haastattelun mittavan kunnostusprojektin tiimoilta. Siinä istuin sitten entisen herrojen työhuoneen mööpeleillä kun minulle selvisi, että kyseisen huvilan ensimmäinen asukas oli piiri-insinööri Alexander Thesleff, Ellenin isä, perheineen. Ellen vietti tällä huvilalla kaikki lapsuutensa kesät! Ihmeellistä, eikö totta? Ihokarvani nousivat kirjaimellisesti pystyyn.

Vaikka Iltalaulajassa Ellen on aivan toisella huvilalla, omassa mielessäni romaanin Casa Bianca ja kuopiolainen Kumpusaaren huvila menivät tietysti iloisesti sekaisin. Oikeastaan itse romaaniin oli vaikea keskittyä puhtaasti omana taideteoksenaan, vaan lukukokemuksesta tuli minulle henkilökohtainen prosessi. Tutustuin yhtäältä rakennukseen, jossa Ellen vietti elämänsä ensimmäiset kesät ja toisaalta kuuntelin tarinaa pisteessä, jossa hänen elämänsä kääntyy kohti iltaa.


Henkilökohtaisuuteen toki ohjaa myös kirjan kerronta. Enemmän kuin tapahtumista tai juonesta, Iltalaulajassa on kyse tunteesta, elävin pensselin vedoin luonnostelluista tunnelmakuvista, mikä aiheeseen sopiikin. Casa Biancassa eletään sodanjälkeistä kesää. Ollaan välitilassa, vielä  vahvasti menneissä vuosissa, mutta toisaalta uuden kynnyksellä. Avukseen huvilalle Ellen saa Taimin, nuoren tytön, jolle kesä taiteilijan huvilalla on merkityksellinen. Nuoren tytön herääminen elämälle ja rakkaudelle muodostaa vastinparin iäkkään taiteilijan hauraudelle ja toisaalta kuvastaa koko maan heräämistä sodan jälkeen. Taimin äiti, sodan, elämän ja Kurun uppoamisen karaisemana on kuitenkin kauhuissaan: tyttö on menossa pilalle taiteilijan humputusten takia! Taimi haaveilee taiteilijan urasta, mutta todellisuudessa häntä tarvitaan apuna aamu- ja iltalypsyillä. Kirkkaanpunaisena leimuavat maalaukset eivät sovi navetan kalkituille seinille.

Iltalaulaja on sanoiksi tullut maalaus. Se on kesäisten päivien raukeutta, auringonvalon välkettä airojen puhkomassa veden pinnassa. Se on rinnassa pauhaavaa nuoruudenvimmaa ja haikeita hyvästejä elämälle, kaikkea tätä yhtä aikaa. Romaani on kaunis kokonaisuus, huomattavasti fyysistä kokoaan suurempi kertomus.

Milka Alroth tulkitsee sopivasti ja lukee romaanin mallikkaasti, mutta tämäntyyppinen kirja sopii kaikista parhaiten itse luettavaksi. Lukiessa kauniisiin virkkeisiin voi jäädä piehtaroimaan ja nautiskella niistä aina uudestaan. Kuunnellessa mieli jää vielä askaroimaan edellisissä sanoissa kun tarina jo jatkuu. Tämä saa olon hajamieliseksi ja hankaloittaa kokonaisuuden hahmottamista. Toisaalta, juuri silloin tunne kenties nouseekin kaikista ylimmäisimmäksi.

Kirjoittamani artikkelin Kumpusaaren huvilasta voi lukea täältä. Mikäli jollakin on mahdollisuus hankkia käsiinsä Savon XPressin tuoreen talvinumeron printtiversio, suosittelen lämpimästi, sillä siitä löytyy niin vanhoja kuin tämänsyksyisiä kuvia lisää.



Kati Tervo: Iltalaulaja
Otava 2017 (Elisa Kirja äänikirja)
Kesto 4h 26min

Lukija Milka Alroth


Kommentit

Suositut tekstit