Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi


Itsenäisen Suomen sata vuotta alkavat sianpäästä ja päättyvät perunaan, ainakin jos Mielensäpahoittajalta kysytään.

Ja kyllä kysytään. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi sisältää sata lyhyttä kertomusta Suomen historiasta sekä sysisuomalaisen pienviljelijän ja rakennusmiehen elämästä. Vuosiin mahtuu niin sotaa kuin rauhaa, iloa ja surua. On Kekkosen sukset, Virénin juoksu ja Revalvoitu Markka. On myös Emäntä, kaksi poikaa ja se yksi syntymätön, välirikko, aivotauti, paras ja ainoa ystävä sekä Kolehmaisen ruotsiinlähtö ja thaimaanialainen vaimo.

On myös seuraava polvi, Likka, joka saapuu isoisänsä luokse valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin. Siinä sitä ehditään haastella tarina jos toinenkin, puristaa ilmoille muistoja menneiltä vuosilta.

Mielensäpahoittajan Suomi on taattua mielensäpahoittajaa, nykyään jo tuttua ja turvallista. Yhtä aikaa änkyrä ja lempeän humaani jälleenrakennusvuosien veteraani tarkkailee maailmanmenoa salaviisaalla otteella. Termi tolkku on nykyään niin tulenarka, että uskaltaneeko sitä käyttääkään, mutta kyllä Mielensäpahoittaja on tolokun ukko, siinä parhaassa merkityksessä, miten minä sen ymmärrän.

Kirja on rakenteensa ansiosta nopealukuinen, pisimmällään tekstit ovat muutaman sivun pituisia, mutta joltakin vuodelta on merkintänä vain pari riviä. Usein sitäkin tiheämpiä tunnelmaltaan. Lukiessa ehtii useamman kerran hymähdellä huvittuneena ja toisaalta pyhähtyä oivalluksen edessä: noinhan se tosiaan on.

Kirjan teemana ja sanomana voisi olla, että pitkälle on tultu:
Lapset eivät kuole syntymäänsä. Peruna ei lopu kellarista eikä kaupasta. Talossa on kaksinkertaiset akkunat. Likat pääsevät kouluun, lättähatut saavat korvauksensa vaikka jättävät koulut kesken. Vaatteita ei paikata, uusi ostetaan rikkinäisen tilalle. Hampaat paikataan.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi
WSOY 2017
278s.

Arvostelukappale

Kommentit

  1. Onpa hyvä tuo kirjaamasi kirjan sanoma. Näin se todellakin on! Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista

  2. Minä en ole vielä lukenut mitään Tuomas Kyrön teosta, mutta yhdessä äikän harjoitusylioppilaakokeessa (siis prelissä) on ollut eräs tehtävä Mielensäpahoittajan jostain tekstistä, ja se vaikutti tosi hauskalta luettavalta. Toi sinunkin siteeraamasi kohta on jotenkin vallan ihana. Tiivistää nasevasti jotain olennaista nykyajasta ja siitä, mihin tosiaan on tultu. :)

    VastaaPoista
  3. Mieheni luki tämän ja joitain pätkiä sieltä minullekin ääneen. Kuulosti oikein Kyröltä. Kävimme myös pirkanmaalaisessa harrastelijakesäteatterissa katsomassa näytelmäversion tästä ja se vasta hyvä olikin! Kyröllä on kyllä niin persoonallinen tyyli ja uppoaa minuun :-) Ainoa mikä minua tökkii ja miksi en tule näitä lukeneeksi, on se tahti jolla uusia erityyppisiä Mielensäpahoittajia on viime aikoina ilmestynyt...

    VastaaPoista
  4. Omasta mielestänikin Mielensäpahoittaja-kirjat ovat ihan kohtalaisen hyviä, mutta Tuomas Kyrö on mediapersoonana aika lälly.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti