Satuhetki: Risto Räppääjä saa isän


Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjät ovat olleet minulle tuttuja elokuvista, mutta kirjoja emme syystä tai toisesta ole lasten kanssa lukeneet. Lapsille Räppääjä-kirjat tosin olivat tuttuja päiväkotiajoilta, joten kun kirjastossa ehdotin seuraavaksi yhteiseksi kirjaksi Risto Räppääjä saa isän -teosta, oli vastaus innostuneen myönteinen.

Elokuvat ovat olleet tosi kivoja, joten oletin myös kirjan olevan hyvä. Siitä huolimatta yllätyin siitä, kuinka hauska kirja olikaan, myös aikuiselle! Huumori iski meihin kaikkiin ihan täysillä ja oli ihana kuunnella sohvalla kaksinkerroin nauravien lasten kikatusta kirjaa lukiessa. Todellinen hyvän mielen kirja!

Kirjan tapahtumat käynnistyvät, kun Elvi Räppääjä huolestuu Riston "tyttömäisestä" harrastuksesta: leipomisesta. Pojan pitää pelata jääkiekko, urheilla ja viettää aikaa miesseurassa, Elvi jyrisee. Huolestunut Rauha käy tuumasta toimeen ja laittaa lehteen ilmoituksen: Isähahmoa kaivataan. Ehdokkaitakin on tarjolla, mutta pahaksi onneksi Risto ei halua isähahmoa itselleen. Suunnitelmasta ei ole mielissään myöskään alakerran naapuri Lennart Lindberg, joka mielellään pysyisi ainoana mieshahmona Räppääjien perheessä. Niinpä paikalle saapuu salaperäinen Lennu Lehmusmäki, miehisenä kuin cowboy ikään. Rauha on onnellinen hyvästä uudesta isähahmosta, mutta jotakin omituista Lennussa kyllä on, jopa jotakin tutunoloista...

Risto Räppääjä saa isän oli oikea täsmätuote kolmos- ja ekaluokkalaiselle ja heidän vanhemmilleen. Viihdyttävyyden lisäksi kävimme mielenkiintoisia keskusteluja siitä, onko leipominen ja ruoanlaitto tyttömäistä, tai ylipäänsä siitä, onko "tyttöjen" tai "poikien" harrastuksia. NO EI TIETENKÄÄN OLE!

Aino Havukaisen ja Sami Toivosen riemukas kuvitus oli piste iin päälle. Vahva suositus!

Sinikka Nopola, Tiina Nopola: Risto Räppääjä saa isän
Tammi 2011
104s.
Kuvitus Aino Havukainen, Sami Toivonen

Kommentit

  1. Olen joskus nähnyt tästä kirjasta tehdyn elokuvan. Se oli kyllä hauska! Sopii aikuisenkin katsottavaksi. Kirjoihin en ole vielä ainakaan tutustunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen nähnyt pari elokuvaa, ja tykännyt, mutta tämä oli ensimmäinen Räppääjä-kirja.

      Poista
  2. Olemme kuunnelleet ekaluokkalaisen kanssa Risto Räppääjiä äänikirjoina ja hyvin ovat uponneet. Hyvä, kun muistutit tästä, sillä taitaa olla tuolla jossain hyllyssä odottamassa pojan kasvamista, joten nyt voisi olla hyvä hetki kaivaa esille :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, äänikirja olisi varmasti hauskaa kuunneltavaa! Kuka/ketkä toimii lukijana?

      Poista
  3. Risto Räppääjä on mainio! Meillä Ristoja sekä luettiin että kuunneltiin monet vuodet, nyt on lapsukaisesta tullut jo teini. Risto on myös siitä ihana lastenkirja, että sitä jaksaa aikuinenkin useamman kerran ;-)
    Leffoista olen nähnyt vai Polkupyörävarkaan, vahva suositus.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistelen nähneeni Polkupyörävarkaan, taisi olla silloin kun kummityttöni oli sopivassa iässä ja kävimme sen yhdessä katsomassa.
      Kirja tosiaan toimii myös aikuiselle!

      Poista
  4. Hahah, minulla on niin ristiriitainen suhde Risto Räppääjiin! Eskariopena olen lasten kautta väkisinkin näihin tutustunut, mutta koska en itse pidä, olen yrittänyt asemaani vedoten olla lukematta. Aina ei ole mennyt läpi (ja hyvä niin), joten muutamankin siis itsekin olen saanut ääneen lukea.

    Tämä kuulostaa siltä, että sen avulla tosiaan olisi helppo herätellä erilaista keskustelua lasten kanssa. Loppuratkaisusta en tiedä, mutta todella toivon sen päätyvän siihen, ettei lapsi automaattisesti isähahmoa tarvitse tullakseen onnistuneeksi yksilöksi elämässään. Muuten jättäisin kyllä ehdottomasti lukematta, sen verran paljon kun ryhmissä lapsia on, joilla ei jompaa kumpaa vanhempaa "hahmona" syystä tai toisesta ole. Enkä kirjallisuuden avullakaan halua tarjota mallia, että se on jollain tapaa huono asia.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti, Laura! Kyllä nimenomaan lopputulema on, että isähahmoa ei välttämättä tarvita ja että jokainen saa olla sellainen kuin. Leipominen ei ole vain tytöille vaan tosi hyvä harrastus pojille jne.

      Poista
  5. Minä olen lukenut vain yhden Risto Räppääjän ja muistan, että en tykästynyt siihen ollenkaan. Elokuvia olen nähnyt aika monta, ehkä kaikki, ja ne taas ovat olleet kivoja :)

    Bloggauksesi sai kuitenkin kiinnostumaan sen verran, että pitänee antaa kirja-Ristolle uusi mahdollisuus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä sinun täytyy 😊 Minäkään en ole lukenut kuin tämän yhden Räppääjän, joten voihan olla, että jotkut kirjat toimivat paremmin kuin toiset.

      Poista
  6. Kuulostaapa mainiolta lastenkirjalta siinä mielessä, että sen äärellä viihtyy niin lapset kuin aikuiset sekä siksi että se herättelee keskustelua sukupuolirooleista. Minulla ei ole kovin tarkkoja muistikuvia Ristosta, varmasti olen jonkun kirjan lapsena lukenut ja leffoistakin nähnyt sittemmin osia, mutta oma suosikki se ei ole ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, parhaat lastenkirjat ovat kyllä niitä, jotka antavat jotakin niin lapsille kuin aikuisille, ainakin näin vanhemman näkökulmasta 😊

      Poista
  7. Minä olen joskus lukenut (salaa) jonkin Risto Räppääjän ja todennut hauskaksi. Jotain leffaakin olen toisella silmällä telkkarista katsonut, mutta ainahan kirja elokuvan voittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tykännyt näkemistäni leffoista, mutta silti kirja pääsi yllättämään positiivisesti, joten tosiaan, usein se alkuperäinen kirja on kuitenkin paras versio.

      Poista
  8. Ihan huippua, että nämä Risto Räppääjät kestävät aikaa! Muistan, että luin juuri näitä Havukainen-Toivonen-duon kuvittamia itse ala-asteella (!) ja toivottavasti pääsen myös oman lapsen kanssa näitä lukemaan. Leffoja olen katsonut kälyn lasten kanssa ja ne yllättivät myös positiivisesti, toimiipa Risto myös teatterissa. Mukavia lukuhetkiä Riston ja kumppaneiden kanssa jatkossakin!

    VastaaPoista
  9. Ajatella, että Räppääjät ovat todellakin olleet jo niin pitkään olemassa! Se on tosi hienoa, niin kuin myös se, että tarinat (olivatpa sitten kirjan, elokuvan tai näytelmän muodossa) löytävät uusia ihmisiä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti