SATUHETKI: Harry Potter ja Azkabanin vanki


Perheemme yhteinen Harry Potter -taival on edennyt kolmanteen osaan. Vaikka kirjoja onkin hankala laittaa paremmuusjärjestykseen, on J.K. Rowlingin Harry Potter ja Azkabanin vanki  ehkä itsellä jäänyt ensimmäiseltä lukukerralta mieleen THE Lukukokemuksena.

Siksi kirjaa oli hauska päästä lukemaan yhdessä lasten kanssa Jim Kayn kuvituksella höystettynä. Etukäteen tosin mietitytti, meneekö 8- ja 6-vuotiaiden kanssa osa tapahtumista jo liian jänniksi ja ahdistaviksi. Azkabanin vanki muuttaa kirjasarjan luonnetta huomattavasti vakavampaan suuntaan ja suuntaushan tulee vain voimistumaan jatkossa. Erityisesti mietin, onko ankeuttajien luoma uhkaava ja painostava tunnelma liikaa pienille lukijoille.

Toisaalta jännityksen rajoja on minusta varsin turvallista koetella nimenomaan kirjojen kanssa. Jos käy liian jännittäväksi, kirja on helppo keskeyttää ja hankalistakin tuntemuksista voidaan puhua yhdessä lukemisen jälkeen. Kävi kuitenkin niin, että kesken lukuprosessin lapset olivatkin sattuneet hieman vanhempien lasten seurassa tutustumaan elokuvaversioon, eivätkä tuntuneet olevan esimerkiksi ankeuttajista juuri millänsäkään.

Lukemisen aikana huomasin, että vaikka kirja olikin lasten mielestä jännittävä, ankeuttajat eivät olleet heistä ollenkaan niin pelottavia kuin olin ajatellut. Vaikutti pikemminkin siltä, että ajatus ankeuttajista ahdisti minua enemmän kuin heitä. Ehkä koko ankeuttajien konsepti ja sielun imeminen ihmisestä menee yksinkertaisesti tuonikäiseltä vielä yli hilseen. Sen sijaan se, että Harry, Ron ja Hermione seikkailevat tuon tuostakin luvattomilla teillä Tylypahkan mailla, oli lapsista paljon pelottavampaa ja jännittävämpää. Kukin keskittyy siihen, mikä tuntuu samaistuttavalta.

Kayn kuvitus on aina hienoa, mutta sen rooli tuntuu vähenevän sarjan edetessä. Johtunee siitäkin, ettei kirjan sivumäärää ole haluttu paisuttaa liiaksi, kun originaaliteos on joka tapauksessa huomattavasti paksumpi kuin ensimmäiset osat.

Lapset nauttivat yhdessä lukemisesta kovasti. Jotkut kohdat jännittivät, mutta yhdessä lukiessa jännittäviä asioita voidaan yhdessä käsitellä.  Saatoin myös muutamassa kohdassa hieman sensuroida pahimpia kohtia.

Ihmettelin sitä, kuinka hyvin lapset pysyivät tapahtumissa kärryillä, vaikka Rowling on käyttänyt melkoisesti kirjailijan sumuverho-taikaa selvittäessään Sirius Mustan vaiheita ja osuutta Harryn vanhempien kuolemaan. Lopputulos oli sentään yllätys, vaikka kesken kaiken kuulijat esittivätkin hämmentävän nokkelia arvioita seuraavista juonenkäänteistä.

Kun kysyin lapsilta mielipidettä lukukokemuksesta, oli vastaus aika yksimielinen: hyvä ja jännittävä kirja. Lasten omien sanojen mukaan kirjalle olisi hyvä ikäraja noin seitsemän vuotta: "en kyllä millekään neljävuotiaalle alkais tätä lukemaan."

J.K. Rowling, Jim Kay: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Tammi 2017
325s.
Suomennos Jaana Kapari-Jatta

Kommentit

  1. Olipas mukava postaus. Yhteiset lukukokemukset lasten kanssa ovat niin hienoja kokemuksia. Tällaisia lukuhetkiä meilläkin oli aikoinaan lasten kanssa ja nykyisin sitten lastenlasten kanssa. PS. En ole lukenut yhtään Harry Potteria. Mietin, että pitäisikö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Kokeile ihmeessä, ovat niin taitavasti kirjoitettuja, että saattaisit hyvinkin pitää. Ensimmäinen osa on vielä varsin leikkisä, mutta sarjan edetessä mukaan tulee tummia sävyjä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit