Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani


Venäläiset tilikirjani on syväsukellus pietarilaisen bisnesmaailman likaisiin kiemuroihin. Anniina Tarasova loihtii lukijoiden eteen ihastuttavan dekadentin slaavilaisen ympäristön. Kirjan päähenkilö Reija Wren, yhtiönsä sisäinen tarkastaja, tasapainoilee korkokengät lipsuen yhtön johdosta tulevan paineen, hämäräperäisten uhkailujen ja oman, ailahtelevaisen tunne-elämänsä puhureissa. Jos luulit, että tilintarkastajan elämä on tylsää, olit väärässä!

Reija Wren lähetetään Pietariin suorittamaan konsernin tytäryhtiön sisäistä tarkastusta. Johdolla on syytä epäillä epäselvyyksiä yhtiön toiminnassa ja Reijan epäluulot saavat vahvistusta, kun jo rajamuodollisuuksissa on hengenlähtö lähellä. Pietariin saavuttuaan hän saa hyvin nopeasti huomata, ettei emoyhtiön lähettämää tarkastajaa välttämättä olisi kaivattu ja joku tai jotkut suorastaan tahtovat päästä Reijasta eroon. Kun hänelle vielä selviää, että yhtiön asianajaja Pavel on jokin aika sitten kadonnut epäselvissä olosuhteissa, alkaa ilmapiiri kiristyä. Paineita ei suinkaan helpota myöskään Reijan entinen ihastus Konsta, josta nainen ei ole koskaan päässyt yli.

Kirjan aihepiiri ei voisi mennä paljon kauemmas omasta mukavuusalueestani. Venäläinen kulttuuri ei ole minulle kovin tuttua, eikä suuren mittakaavan bisnesympyrät ole ollenkaan ominta ympäristöä sekään. Tarasovan ironisesta otteesta huolimatta huomasin useaan otteeseen ärsyyntyväni Reijan kiipijä-asenteelle, johon kuului seuraavien urasteppien jatkuva pohdiskelu ja surkuhupaisa LinkedInin tutkiminen siinä toivossa, että headhuntterit löytäisivät hänen profiilinsa. Toisaalta hahmon ristiriitaisuus ja silkka ärsyttävyys teki siitä myös uskottavan ja rakastettavan. Reija ei rautaisesta ammattitaidostaan huolimatta vaikuta aina välkyltä tyypiltä, mutta toisaalta hänen kohellustaan oli mukava seurata.

Tarasova taitaa niin aistikylläisen miljöön ja tunnelman kuvailun kuin vetävän juonenpunonnankin. Borssikeitto, pikkusikarit ja Pietarin sykkivät yöt kuvaillaan niin tarkasti ja uskottavasti, että tuntuu kuin olisin ollut itse paikalla. Toisaalta, vaikka sivuja oli viidettäsataa ja pieni tiivistyskään ei olisi ollut pahitteeksi, kirjailija onnistui pitämään mielenkiinnon jatkuvasti yllä pitämällä luvut miellyttävän lyhyinä ja keveinä sekä sirottelemalla joukkoon koukkuja, jotka houkuttelivat lukemaan vielä sivun tai kaksi lisää.

Venäläiset tilikirjani oli hauska, vauhdikas ja piristävä romaani, joka yhdisteli onnistuneesti chick litiä ja dekkaria toisiinsa. Kirjan takakannessa viitataan Bridget Jonesiin ja jotakin samaa päähenkilössä kieltämättä oli. Perinteiseen chick litiin verrattuna kirja kuitenkin tarjosi enemmän sisältöä ja jännitystä, eikä kirjan pääpaino ollut vaatteiden sovittelussa ja ihmissuhteissa (vaikka niitäkin toki käsiteltiin).

Reija Wren oli niin kiinnostava ja hauska tuttavuus, että hänen vaiheistaan lukisin mielelläni jatkossa lisääkin. Ja uskon, että jatkoa myös on tulossa.

Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani
Gummerus 2018
455s.

Arvostelukappale


Kommentit

  1. Ei kuulosta minunkaan mukavuusalueeltani. Vaikka selvästi silti nautit kirjasta, en usko, että tämä sopisi minulle. Kiitos sen asian valaisemisesta, että on olemassa venäläistä chick-litiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, täsmennän vielä, että ehtaa kotimaista chick litiä on tämä, mutta sijoittuu Venäjälle :)

      Poista
  2. Ei kuulosta minunkaan mukavuusalueeltani, vaikka ilmeisesti jännitystä piisaa. Postauksesta muistui mieleen, että pitäisi lukea jokin kirja, joka sijoittuu Venäjälle. Onko muita kirjavinkkejä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisenä mieleen tuli Lipsonin Kosmonautti, jos Neuvostoliitto sallitaan :) https://ammankirjablogi.blogspot.fi/2012/11/katri-lipson-kosmonautti.html

      Poista
  3. Vähän kammoksuttaa kanssa tämän kirjan pituus aiheeseen nähden, mutta toisaalta se snapsien, pikkusikarien ja kaviaarin tuoksuinen maailma kiinnostaisi. Tämä on ollut pitkään sellainen vahva "ehkä" luettavien pinossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kuitenkin kivan nopealukuista ja sujuvaa tekstiä, joten sivumäärä ei minua haitannut, vaikka paikoitellen tiivistys ei olisi kirjaa pahentanutkaan. Kannattaa kokeilla jossakin vaiheessa!

      Poista
  4. Toisin kuin muut kommentoijat yllä, minä taas alan ehkä viimein varovaisesti tästä innostua! En toki itsekään ole mikään kovin suuri chick lit -kirjallisuuden kuluttuja, päinvastoin saattaisin jopa jossain kuuluttaa sitä kaukaa kiertäväni, mutta ehkäpä pienissä lopputyöpäissään täällä voisi jotain kepeää ja uudenlaista kokeillakin. :) Tämä tuntuu siihen hyvin varteenotettavalta vaihtoehdolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ainakin olen lopputyöpäissäni ja vastavissa aivokapasiteettia vaativissa tilanteissa heittäytynyt ihan suosiolla hömppälinjalle :) Luulen, että tämä voisi toimia sinullekin, kun kirja ei kuitenkaan ole ihan sitä perinteisintä chick litiä.

      Poista
  5. Mulla oli suuria vaikeuksia saada tämä kirja luetuksi loppuun. Onneksi tästä on niin monet muut tykänneet, niin saatan kirjoittaa hieman epätykkäävämmän postauksen. Tätä kirjaa on mainostettukin näkyvästi, mutta minulle tämä oli aivan liian viihteellinen, mikä tietenkään ei ole kirjan vika, vaan enempi niin, että lajityyppi ei iske.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaiselle mielipiteelle on paikkansa! Ja kirjalle lukijansa. Täytyypä käydä lukemassa fiiliksesi.

      Poista
  6. Valaiseva kirjoitus, kiitos. Olen tästä kirjasta kuullut vain nimen ja nähnyt kannen enkä niiden perusteella ole vaivautunut ottamaan enempää selvää. Mutta nyt kirjan sisältö valottui kiinnostavalla tavalla ja tavallaan alkoi siis minuakin kiinnostaa. Nimenomaan uteloittaa kirjan sijainti/miljöö ja muu asetelma, mikä on hyvin vierasta minulle. Ei ihan heti tule mieleeni, että olisin lukenut romaania tilintarkastajasta. Ärsyttävyys henkilöhahmoissa on monesti kiehtovaa, elleivät ole liian ärsyttäviä tai "väärällä" (mikä tietenkin on makuasia) tavalla ärsyttäviä. :D

    Ehkäilemään minut saa tuo viittaus Bridget Jonesiin, joka ei kyllä voisi vähempää minua kiinnostaa. Olen siis lukenut sen "päiväkirjan" joskus sata vuotta sitten ja olin kuolla tylsyyteen. Luonnollisesti en lukenut jatko-osia. :D

    Mutta tämä kirja jänee kiikkumaan sille ehkä-listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... jäin miettimään tuota Bridget Jonesia. Minullakin on kirjoista sata (1 ja 2) sata vuotta aikaa. Ehkä yhteistä on sellainen tietty kohellusherkkyys, joka on välillä tahatonta ja välillä molemmat ajattelevat että p**skat, kun kerran kaikki menee jo valmiiksi pieleen, niin menkööt sitten kunnolla. Juuri nämä ominaisuudet toivat henkilöön hauskaa ja mielenkiintoista särmää (joka myös samalla oli ärsyttävää).

      Poista
  7. Minullakin tuo tuossa pinossa odottelee - pitäisi varmaan lukea, kun kerran itsekin tuolla bisnesmaailman ympyröissä liikuskelen. Tosin minun näkökulmani on todennäköisesti aika toisenlainen kuin kirjan päähenkilön, vuosia kun on jo takana aika monta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkin mielenkiintoista lukea, miten erilaiset ihmiset kokevat hahmon ja tapahtumat. Totta puhuen tunsin itsenikin välillä vähän vanhaksi :)

      Poista
  8. Minulla tämä on parhaillaan kesken ja olen viihtynyt Reijan parissa oikein hyvin, vaikka tuota tiivistystä olisi ehkä hieman voinut ollakin. Pietari on kuvattu erittäin elävästi. Minulle tästä on tullut mieleen vahvasti Rei Shimura -kirjat, vaikka niiden lukemisesta vuosia onkin. Samanlaista isoissa ympyröissä seikkailua ja vaaran tuntua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rei Shimura on nimenä tuttu, mutta en ole niihin koskaan tutustunut. Täytyypä laittaa korvan taakse, jos alkaa tehdä mieli isompiin ympyröihin...

      Poista
  9. Tämä osuu oivasti minun mukavuusalueelleni, sillä aina välillä luen mielelläni jonkun viihderomaaniksi luokiteltavan kirjan. Toki dekkarikin menee, mutta valinnassa kallistun chick litin puolelle.
    Kirja on minun lukupinossani seuraavana. Olin myös kirjan julkkareissa ja minua viehätti Annina Tarasovan ammatillinen ote tilaisuudessa. Hän huomioi kaikki vieraat, hän vastaili mielellään kysymyksiin, oli sanavalmis lavalla ja huvittavasti tarjoilutkin liittyivät kirjan maailmaan: vodkaa, suolakurkkuja ja hunajaa.
    Kiinnostustani lisää myös se, että olen itse ollut nuorena naisena, Suomesta lähetettynä, töissä Latviassa, jossa vielä silloin oli voimakas neukkuaikojen vaikutus businessmaailmassa. Miksi ihmeessä tekisimme markkinointikampanjan, ihmiset luulevat, että palveluissamme on jotain vikaa, jos meidän täytyy mainostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, onpa mielenkiintoisen kuuloinen tuo sinun Latvian aikasi, varmaan ollut aika erilainen maailma sielläkin vastassa. Ja julkkarit kuulostavat hienosti järjestetyiltä myös, voi vaan sanoa, että jospa oisin saanut olla mukana :)
      Minäkin luen välillä mielelläni viihdettä. Varsinkin, kun töissä on kiirettä ja pää täynnä erilaisia projekteja, kaipaa lukemiltaan kirjoilta ennen kaikkea sujuvuutta. En oikein ole chick lit -ihminen, mutta kun niissä on jokin peruskaavasta poikkeava koukku, kuten nyt tässä, viihdyn erinomaisesti.

      Poista
  10. Minun mukavuus- ja kokemusalueeseeni kirja iskee mainiosti; konsernitöissä vuosia olleena ja myös venäläisiä kollegoita omaavana. Ihan liian vähän tätä maailmaa kirjoissa ylipäänsä on! Nautin ja hihittelin, kirjailija tietää mistä puhuu. Joo, ehkä pieni tiivistys ei olisi ollut pahasta, mutta idea ja toteutus kaiken kaikkiaan mainiot. Tällaista lisää toivon!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti