Kuopion kaupunginteatteri: Ronja Ryövärintytär

Ronja (Anna Kuusamo) ja Birk (Eino Heiskanen) komeassa satumetsässä. Kuva Sami Tirkkonen.

Jos mietin taakse päin viime vuosien vaikuttavimpia teatterielämyksiä, nousee yhtenä kirkkaimmista muistoista mieleen Pielavesi Teatterin Ronja Ryövärintytär muutaman vuoden takaa. Harrastelijavoimin ja pääosin lapsi- tai nuorten näyttelijöiden toteuttama esitys oli häkellyttävän onnistunut ja syvälle tunteisiin käyvä teos.

Senpä takia oli jännittävää nähdä, millaisen version Kuopion kaupunginteatteri loihtisi Minna-näyttämölle tyystin erilaisin resurssein ja erilaisista lähtökohdista toteutettuna.

Olimme koko perhe katsomossa näytelmän ensi-illassa ja todettakoon, että 8- ja 6-vuotiaille esitys toimi erittäin hyvin. Joukossa oli muutamia varsin jännittäviä kohtauksia, joista selvittiin pitämällä kiinni äidin kädestä. Lisäksi lapset kohottelivat merkitsevästi kulmiaan eräälle näytelmässä useaan otteeseen esiintyneelle kirosanalle. Muuten elämys oli mieluinen ja huumori osui napakasti maaliin, niin lapsilla kuin aikuisilla.

Ennen kaikkea esitys oli visuaalisesti hieno. Läpi esityksen yksinkertaiset lavasteet elivät vuodenaikojen mukaan videoprojisointien ja taidokkaiden valojen avulla. Puvustukset ja näyttävät koreografiat tekivät Matiaksen metsästä todellisen satumaailman Liisa Ihmemaassa -tyyliin. Mielikuvitusta ei todellakaan oltu säästelty ja ideoita oli toteutettu myös mukavasti kieli poskessa. Välillä meno kävi varsin psykedeeliseksi. Värikkäät lampaat ja hervottomat yksisarviset lähentelivät tajuntaa laajentavaa tasoa.

Välillä meno äityi suorastaan oudoksi. Kuvassa Köysi-Pietu (Jarmo Perälä), Ronja (Anna Kuusamo), Loviisa (Ritva Grönberg) ja Matias (Ilkka Pentti) sekä öh, lampaita. Kuva Sami Tirkkonen.


Kun katsojan energia kului suurimmaksi osaksi lavan tapahtumien tarkkailuun, jäivät näyttelijäsuoritukset hieman puitteiden jalkoihin. Toisaalta kyse oli ensi-illasta, joten roolit vielä varmasti kypsyvät ja muhentuvat nousten visuaalisen ilmaisun tasolle. Pääosan esittäjä Anna Kuusamo  teki vastanäyttelijänsä Eino Heiskasen kanssa fyysiset ja silti kovin kepeän ja herkän näköiset, keijukaismaiset roolit, vaikka todellisuudessa heidän urakkansa oli valtava ja varmasti myös rankka. Ilkka Pentin Matias toi mieleen Kari Väänäsen Hurja-Kaarlon Me Rosvolat -elokuvasta. Mikko Rantanivan Borka oli jo ulkoisesti niin vaikuttava, että hänen olisi toivonut näkyvän lavalla enemmänkin. Monet näyttelijöistä urakoivat lavalla valtavan määrän eri rooleja. Kakkiaiset, Männiäiset ja monet muut metsän ihmeelliset veitikat rytmittivät ja keventivät tarinaa ja toivat syytä nauruun, mutta myös aihetta jännitykseen. Lavalla nähtiin myös Savonia AMK:n opiskelijoita eri rooleissa.

Esityksestä tuli hyvälle tuulelle. Ja kaikesta jäi sellainen tunne, että myös tekijöillä on ollut esitystä rakentaessaan hyvin hauskaa. Ronja Ryövärintytärtä on selkeästi sorvattu sopivasti ellun kanoina, mutta toisaalta tinkimättömän kunnianhimoisesti. Lieneekö montakaan ideaa hylätty liian korkealentoisena tai vaativana?

Alussa viittasin edelliseen Ronja-kokemukseeni. Kuopion kaupunginteatterin Ronja Ryövärintytär ei syössyt vieläkään mielestäni Pielaveden lapsinäyttelijöiden tulkinnan voimaa, mikä laskettakoon jälkimmäisille kunniaksi, mutta ei kuopiolaisille tappioksi. Kyseessä kuitenkin oli täysin erilainen lähestymistapa ikirakastettuun klassikkoon. Tälle esitykselle voikin antaa vilpittömin mielin täyden suosituksen. Esitys kestää väliaikoineen kaksi tuntia, joten myös vähän isommat lapset jaksavat istua näytelmän läpi.

Hienoa, että kaupunginteatteri on tehnyt tällaisen satsauksen koko perheen näytelmälle, joten nyt sankoin joukoin esitystä katsomaan!

Kuva Sami Tirkkonen

Kommentit

  1. Helposti paikalla viihtyi myös ilman lapsia :D Joissain kohti hukkasin tapahtumien loogisen jatkumon, mutta ehkä se oli myös omaa väsymystä ja hämärtyneiden lapsuuden muistikuvien ansiota. Mutta oliko ne ilkeät siivekkäät oikeasti Ajattaria vai Syöjättäriä? Mulle lapsena ne luettiin Syöjättäriksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne pelottavat liitelevät ja repivät tyypit? Syöjättäriä minun mielestä. Tosin keskittymiseni herpaantui aika ajoin, kun piti vastata lasten kysymyksiin, joita syntyi aika paljon :)
      Näinkin sinut vilahtavan jossakin vaiheessa katsomossa. Me istuttiin aika tavalla ylempänä.

      Poista
    2. Syöjättäriin ne minunkin mielestä lukeutuu. Jossain oli teatterin osalta mainuttu ne Ajattariksi.

      Yhtenä viihdykkeenä teatterin aikana oli juuri nämä lasten kysymykset ja kommentit!

      Kohtaus kun Ronja on pelastanut Birken kuilusta ja he ovat lähekkäin muurin harjalla:

      "Isi, nytkö ne rakastuu kun se pelasti sen sieltä rotkosta?"
      Isä on hiljaa ja sitten Ronja tiukaisee Birkelle jotain.
      "Ahaa, ei ne nyt sitten rakastukaan, nainen on vihainen."

      Poista
  2. Olispa hienoa nähdä tämä tai jokin teatteritoteutus Ronja Ryövärintyttärestä! Ronja on minulle tuttu vain DVD-elokuvana, jota onkin sitten katsottu moneen kertaan lastenlasten kanssa heti kun he oppivat lukemaan tekstit. Pidän itsekin tästä elokuvana valtavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rupesin miettimään, että olenkohan nähnyt tuota elokuvaa. Varmasti pätkiä sieltä täältä, mutta en ehkä ole katsonut koskaan kyseistä elokuvaa alusta loppuun. Pitäisikin katsoa!

      Poista
  3. Luen tätä kirjana juuri (ne on Ajattaria siinä painoksessa- uusikin tulossa tänä keväänä ainakin uudella kuvituksella). Kirja on ihan huippu ja kyllä siinä painutaan hemmettiin ja vaikka sun mitä mikä loksauttaa hyvin suun lapselta kuin äidiltäkin mutta naurussa suin aina jatketaan. Kirjassahan on tosi monta pelottavaa ja surullistakin kohtaa. Tuo kertomasi sovellus psykedeelisestä metsästä kuulostaa minun korvaani kammottavalta ratkaisulta, koska en jotenkaan voi ymmärtää sellaista Lidgrenin tuotantoon sovaltuvaksi- mutta taiteellinen vapaus...
    Tulinkin nyt lähinnä vinkkaamaan, että oletko huomannut että Netfixissä on Ronja Ryövärintytär animeversiota ja se on kyllä ollut todella hyvä, ollaan kohta puolivälissä. Sen taiteellisia ratkaisuja ymmärrän paljon enemmän esim. miten Matias on kaikessa temperamenttisuudessaan myös siinä suorastaan huvittava, joka saadaan ilmein ja liitoitteluin- suosittelen kokeilemaan, varsinkin jos tykkää animesta :)
    Mutta tokihan kirja on taas paras? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut Ronjan Netflixissä, mutta en ole tullut katsoneeksi. Mutta nyt kun suosittelit, pitääkin kokeilla, kiitos vinkistä! Ja en tiennytkään, että tänä keväänä on tulossa uusi kirjaversio. Ehkä pitäisikin korjata tämä aukko sivistyksessä, koska epäilemättä kirja on aina paras :)

      Poista

Lähetä kommentti