Koljonvirta Teatteri: Huojuva talo



Viime lauantaina tulin ajatelleeksi, etten oikeastaan tiedä elämästä paljoakaan.

Ajatus tuli mieleeni katsoessani Koljonvirta Teatterin tuottamaa Huojuva talo -näytelmää, joka sai ensi-iltansa Nilsiän Manttaalitalolla. Näytelmän ohjauksesta vastaa Ismo Apell ja dramatisoinnista Antti Heikkinen. Rooleja esittävät Tiina Naumanen ja Antti Heikkinen.

Huojuvan talon tematiikka lienee useimmille tuttu, joten ei siitä sen enempää. Tiesin katsomoon istuessani, että mitään kevyttä lauantai-illan hupailua on turha odottaa. Siihen nähden nauroin, tai ainakin hymähtelin yllättävän paljon. Useinhan ilo ja suru kulkevat käsi kädessä, niin myös tässä näytelmässä.

Oli ilo seurata Naumasen ja Heikkisen yhteistyötä. Lean ja Eeron välillä kipunoi ja säkenöi, kunnes väliin laskeutui kylmä kivi. Narsistinen Eero alistaa, latistaa ja kiduttaa vaimoaan. Lea sopeutuu, käpertyy ja kärsii, mutta aina silloin tällöin hänen silmistään pilkahtaa jäljellä olevan itsetunnon murunen. Yleisö eli vahvasti dialogin ja tapahtumien mukana: tuon tuostakin kuului paheksuvia tuhahduksia, hermostuneita ähkäisyjä ja lievästi hysteerisiä tyrskähdyksiä. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa on vaikea katsoa, varsinkin silloin, kun sitä hierotaan vasten asvoja.

Brutaaleimmat kohtaukset olivat kuitenkin ne, joissa avuksi otettiin virtuaalitodellisuus. Ensiksi on sanottava, että esitys olisi ollut varsin onnistunut ilman näitä härpättämiäkin. Enkä kirjoita näin siksi, että ensi-ilta kärsi hienoisista teknisistä vaikeuksista. Niistä selvittiin mutkattomalla asenteella. Näyttelijöiden intensiteetti lavalla oli kuitenkin niin voimakas, etten olisi siihen sen kummempia sirkusnumeroita kaivannut. Mutta.

Virtuaalitodellisuuden käyttämisen ideana ymmärtääkseni oli se, että katsojan oli pakko seurata väkivaltaisia kohtauksia väkivallan tekijän silmin. Tuskinpa kukaan länsimaisen väkivaltaviihteen kyllästämä katsoja ei ole joskus nähnyt nyrkkien heiluvan erilaisissa toteutuksissa. Mutta kun sitä joutuu katsomaan nyrkkien heiluttajan vinkkelistä, seurattava väkivallan kohdistumista jopa lapseen, hyväksyttävä ja sallittava se, että väkivalta vain jatkuu, on tunnetila aivan toinen. Siinä totuutta hierotaan vasten kasvoja, oikein urakalla.

Epäilemättä Huojuva talo on näytelmä, jota kaikki eivät halua nähdä aihepiirin rankkuuden vuoksi. Se on täysin ymmärrettävää. Ehkä kuitenkin olisi syytä. Ja tässä kohdassa on palattava bloggaukseni alkuun.

Minä en taida tietää elämästä kovinkaan paljoa. Olen onnellinen kun näin on.

Olisi helppoa ajatella, että taide on taidetta, fiktiota, eikä Eeron kaltaista ailahtelevuutta ja mielen mustuutta ole, ei myöskään yhtä syvää alistumista ja epätoivoa kuin Lealla. Ainakin voisi ajatella, että jos jossain näin on, mitäpä se minulle kuuluu. Mutta vaikenemisen ilmapiiri ja uhrien hiljainen häpeä mahdollistavat pahan olemassaolon.

Näytelmän lopussa yksikään silmä katsomossa ei ollut kuiva, tosin heistä en tiedä, jotka olivat peittäneet silmänsä. Lopputeksteinä silmiemme edessä kulki hieman faktaa, jonka liitän myös tähän (lähde Huojuvan talon Facebook-sivu):

Vuonna 2016 Suomessa 16 naista sai surmansa oman puolisonsa kädestä. Pari- ja lähisuhdeväkivallan uhreja oli yhteensä 8800, joista 2274 oli lapsia ja 6072 naisia. Turvakodeissa asiakkaita oli 4884, joista puolet lapsia ja heistä suuri osa alle 4-vuotiaita.
Kansainvälinen rikosuhriviikko on 19.-25.2.2018. Rikosuhripäivystyksellä oli asiakkaita 8400 vuonna 2016. Palvelun tunnettavuuden noustua asiakasmäärä kasvoi vuodessa 12 700 asiakkaaseen.


Tuotanto: Koljonvirta Teatteri
Ohjaus: Ismo Apell
Dramatisointi: Antti Heikkinen
Tuottaja: Iitu Apell
Mainoskuvat: Lauri Qvick
Rooleissa: Tiina Naumanen, Antti Heikkinen

Kommentit

  1. Tärkeä, rankka aihe. En tiedä, pystyisinkö katsomaan tuota virtuaalitodellisuutta. Pystyn lukemaan melkein mitä tahansa, vaikka paha olo tuleekin, mutta kokeminen noin voisi olla liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, katsojana ei pysty vaikuttamaan siihen, mitä näkee ja millaisina annoksina (paitsi tietysti sulkemalla silmät). Toisaalta, nämä kohtaukset olivat onneksi varsin lyhyitä, eikä niitä ollut monta.

      Poista
    2. Kirjana Huojuva talo oli vaikuttava ja monenlaisia tunteita herättävä: erityisesti suuttumusta ja raivoakin, turhautumista. Teatteriesitys kuulostaa melko hurjalta, mutta onnistuneelta. Kertonee muuten kirjan vaikuttavuudesta sekin, että yhä edelleen siitä tehdään esityksiä. En ole sen pohjalta taannoin tehtyä tv-sarjaakaan nähnyt.

      Poista
  2. Minulla on Huojuva talo kokonaan näkemättä. Tämä pitäisi korjata. Ja nuo luvut tosiaan ovat aivan liian suuria. Tällä vuosikymmenellä on puolison tai eksän käden kautta kuollut jo yli 90 naista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että yksi keskeinen syy näille luvuille on, että ilmiöstä vaietaan. Naapurit tietävät, että viereisessä asunnossa on perheväkivaltaa, mutta kynnys puuttua on liian korkealla.

      Poista
  3. Huojuva talo on huikea ja niin valitettavan mahdollisen totta ja arkipäivää kuten liittämäsi luvut kertovat.
    Olisi todella mielenkiintoista nähdä tämä versio ja verrata sitä Tampereen Teatterissa parhaillaan esitettävään versioon, jossa sukupuoliroolit ovat kääntyneet, pahoinpitelijä ja alistaja onkin Lea, jota upeasti esittää Anna-Maija Tuokko.
    Vaikka tiesin, mitä Huojuvalta talolta oli odotettavissa, iski se lujasti tajuntaan. Sielläkin oli virtuaalimateriaalia, josta havahduttavinta se, miltä kaikki näytti lapsen vinkkelistä. Aivan karmeaa ja täysin anteeksiantamatonta, myös passiiviselta vanhemmalta.
    Jos haluat lukea juttuni Tampereen versiosta, niin tässä linkki: http://kirsinbookclub.com/2017/09/tampereen-teatterin-huojuva-talo/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiinnostavaa! Olisi todellakin mielenkiintoista nähdä molemmat versiot. Kuulostaa siltä, että tukisivat hienosti toisiaan. Jännittävää, että virtuaalitodellisuus on molemmissa versioissa läsnä, näkemässäni versiossa pahoinpitelijän ja Tampereella lapsen näkökulmasta.

      Poista
  4. Hei! On todella mukavaa että kirjoitat myös kokemistasi teatteri elämyksistä kirjallisuuden lisäksi. Blogiasi on mielenkiintoista lukea kun aiheet ovat niin monipuolisia. Kiitos tästä! Aion seurata jatkossakin blogiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rosamaria! Ilahduttavaa, että myös lukijat tuntuvat löytäneen ja pitävän teatterijutuista, tarjoaa itsellekin mukavaa vaihtelua :) Aurinkoa pääsiäiseesi!

      Poista

Lähetä kommentti