Michael Bond: Paddington. Karhuherran seikkailut 1-3 (Satuhetki)






Yksi syksyn ihanimmista lukukokemuksista on Michael Bondin Paddingon. Karhuherran seikkailut 1-3, jota olemme lukeneet lasten kanssa iltasatukirjana. Noin 350 sivuinen teos sisältää kolme Paddington-tarinaa: Karhu nimeltä Paddington (ilmestynyt aiemmin nimellä Paddington tulee kaupunkiin), Paddington Puutarhakadulla (Paddington-karhun uudet seikkailut) ja Paddindton panee töpinäksi. Kaksi ensimmäistä on julkaistu suomeksi ensi kertaa 1970-luvulla Kerttu Piskosen suomentamana. Kolmas tarina on julkaistu vuonna 2005 Kaisa Katteluksen suomennoksena, joka vastaa tämän kirjan kaikista suomennoksista. Kuvitukset ovat Peggy Fortnumin.

Karhuherra Paddington on minulle lapsuudesta tuttu piirretyistä ja omille lapsilleni taas Paddington-elokuvasta. Pienestä fanituksesta huolimatta emme kuitenkaan ole aiemmin lukeneet alkuperäisiä tarinoita tästä valloittavasta ja persoonallisesta karhuherrasta. Etukäteen mietin, miten toiminnalliseen Paddington-elokuvaan (toista emme ole vielä katsoneet) tottunut jälkipolvi malttaisi kuunnella tarinoita. Olisivatko ne lasten mielestä liian tylsiä?

Ei pelkoa! Hurahdimme kaikki jo ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Lapset nauraa kikattivat ja kuuntelivat herpaantumatta illasta toiseen Paddingtonin uusia seikkailuja. Paddingtonilla kun tuntuu olevan tapana hankkiutua hassuihin tilanteisiin. Luvut olivat juuri sopivan mittaisia iltasaduiksi (vajaa kymmenen sivua) ja jokainen kappale sisälsi oman seikkailunsa. Kirja soveltuu siis erinomaisesti nimenomaan iltasatukirjaksi. Kun varsinaista jatkuvaa juonta ei ole, tapahtumat eivät  häviä liiaksi mielestä, vaikka lukemiseen tulisi parin illan taukokin.

Tosin meille ei niitä taukoja kyllä tullut. Itse arvostan iltasatukirjassa sitä, että tekstiä on mukavaa, parhaimmillaan nautinnollista, lukea ääneen ja tässä kirjassa näin oli. Katteluksen suomennos kunnioittaa brittiläistä henkeä, mutta on siitä huolimatta ajanmukainen. Toki 1950-luvun Britanniaan sijoittuva ajankuva herätti välillä lapsissa (ja aikuisissakin) epätietoisuutta: mikä on vuoteenlämmitin, ja miksi elokuvateatterissa on urut, jotka nousevat lattiasta? Kuka oli Guy Fawkes ja miksi hänen päivänään poltetaan kokkoja? Mutta eipä pieni eksotiikka meitä haitannut, varsinkaan, kun Paddingtonissa itsessäänkään ei ole juuri mitään tavallista. Päin vastoin, viisastuimme kirjaa lukiessa koko perhe!

Siispä minä, sekä testiryhmä: herra Syksy kahdeksan vuotta ja Neiti Kevät kuusi vuotta, annamme vahvan suosituksen ja lukuvinkin lapsiperheille. Karhuherran seikkailut on todellinen hyvän mielen kirja, lämmin ja turvallinen kuin teekupponen ja viltti syksyisenä iltana. Aivan ihana lukukokemus!

Michael Bond: Paddington. Karhuherran seikkailut 1-3
Tammi 2015
Suomentanut Kaisa Kattelus
350s.

Kommentit

Suositut tekstit