Lauri Mäkinen: 50/50



Kyllä harmittaa, jos joku jättää Lauri Mäkisen 50/50 lukematta siksi, ettei lue dekkareita tai sotakirjoja. Romaani nimittäin on molempia, mutta toisaalta ei oikein kumpaakaan ja samaan aikaan paljon muuta. Ja se on yksinomaan hyvä asia.

Perinteisessä dekkarissa tapahtuu murha tarinan alkuvaiheilla ja kirjan kuluessa päähenkilö pyrkii selvittämään, kuka on rikoksen takana. 50/50 kääntää asetelman päälaelleen. On kaksi epäiltyä, mies ja nainen, joista toinen on desantti, toinen ei. Syyllinen tullaan tuomitsemaan kuolemaan. Kun sotaetsivä Härmä alkaa selvitellä tapausta yhdessä esimiehensä valvontaupseeri Norjan kanssa, yltävät tarinan juuret kauas, aina 1920-luvun Kanadaan ja vielä sitäkin pidemmälle. Vaikka teoksen nykyhetken näyttämö on syksyssä 1942, tulee lukijalle tutuksi myös muun muassa neuvostoliittolaiset keskitysleirit ja niiden raaka nokkimisjärjestys.

Ehkä kaikista terävimmin piirroin Mäkinen kuitenkin maalaa ihmisten mielenmaisemaa, ja se on yhtä harmaa kuin romaanin kannetkin. Poissa on aatteen palo, ylevämmät hyveet ja lähimmäisenrakkaus. Jokainen yrittää selviytyä, kukin tavallaan.

Mäkisen esikoisromaani Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset voitti Vuoden Esikoisdekkari-palkinnon. Minua romaanissa viehätti erityisesti sopivan erilainen ote dekkarikirjallisuuteen ja kotimaiseen kerrontaan ylipäänsä. Myös 50/50 tuo sota-aiheestaan huolimatta tuoreen tuulahduksen kotimaisen kirjallisuuden konventioihin.

Lukukokemuksena 50/50 käynnistyi, ehkä useasta kerrontatasosta johtuen, itselläni hitaahkosti, mutta kun vauhtiin pääsin, ei sivuja malttanut olla kääntämättä ja uutta lukua aloittamatta. Jos kirjan kerrontaa pitäisi kuvata jollakin tavalla, siitä tulee minulle mieleen metallin kylmä ja kova kilahdus. Metalli ei ole lämmin, kotoisa tai pehmeä, mutta tarvittaessa leikkaa terävästi ja välkehtii kauniisti. Jonkin verran petollistakin se on, ja Mäkinen on taitava luomaan sumuverhojaan. Tarina etenee pala palalta, eri aikatasoissa, kummankin epäillyn elämäntarinaa auki punoen. Niin sotilasetsivät, lukija kuin ehkä kertojakin tuntevat samaa hämmennystä. Kuka on syyllinen? Miten kaikki päättyy?

Pikku hiljaa menneisyys, menneisyydet, nykyisyys, tulevaisuus, vaihtoehtoiset tulevaisuudet, totuus, oikea, väärä, itsepetokset ja särkyneet unelmat saavuttavat toisensa, kietoutuvat yhteen kuin tatuoinnit, joita hakataan ihoon Neuvostoliiton vankileireillä, Varkaiden veljeskunnassa. Härmän ja Norjan eteen avautuu totuus ja viimeinen kysymys: mitä arvoa on totuudella, mitä sillä olisi tehtävä?

Teos viihdyttää sopivasti, haastaa riittävästi ja jäi miellyttävän häiritsevästi askarruttamaan mieltä. Pureskeltavaa riittää kirjan kansien sulkeuduttuakin.

Ehkä 50/50 on 10/10, tai aika lähellä ainakin.

Lauri Mäkinen: 50/50
Siltala 2017
320s.
Kansi Elina Warsta


Muissa blogiarvioissa ollaan vähintään yhtä innostuneita:
Kirsin Kirjanurkka
Reader, why did I marry him?

Jos pidit tästä, saattaisit pitää myös Sirpa Kähkösen Graniittimiehestä.






Kommentit

  1. Kiitos esittelystä. Taitaapa mennä lukulistalle, niin vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kansi on vähän omituinen, vai mitä? Tykkäsin ainakin Kähkösen Graniittimiehestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosiaan hätkähdyttävä, mutta sen tarina selviää kirjan edetessä ja kokoaa kertomuksen palaset yhteen. Suosittelen tätä kyllä sinulle kovasti!

      Poista
  2. Minulla on tämä kirja lainassa kirjastossa ja odotan innolla, että ehdin hyökätä sen kimppuun. Blogeissa tätä kirjaa on suitsutettu todella paljon, mutta muualla on ollut aika hiljaista, kirjaston varausjonokin oli aivan olematon. No, toivottavasti tämä kirja löytää mahdollisimman monen käsiin, jos se tosiaan on tällainen helmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sana kiirii eteenpäin. Aamulehdessä taisi olla ainakin hyvin positiivinen arvio, muuten minäkin olen bongannut esittelyjä blogeista.
      Toivottavasti pidät!

      Poista
  3. Olen kuullut tästä kirjasta nyt sangen vakuuttavia arvioita, joten vaikka dekkarifiilis onkin olematon, tämä lienee se kuuluisa raikas poikkeus. Kokeillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Suketus, kiva päästä lukemaan, mitä pidät!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit