Kansallisteatteri: Mestari ja Margarita

Professori Woland seurueineen: Marc Gassot, Juha Varis ja Maria Kuusiluoma. Kuva Kansallisteatteri.


Viikonloppuiseen Helsingin kirjamessumatkaani kuului myös teatteria. Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on kaikkien aikojen lempikirjani, joten Kansallisteatterin Mestari ja Margarita oli itsestään selvä näytelmävalinta.

Etukäteen jännitti. Bulgakovin romaani on niin monitasoinen ja -ulotteinen, että sen tiivistäminen 2,5 tunnin teatteriesitykseksi ei liene helppoa. Jo näytelmän nimi antoi osviittaa siitä, että tällä kertaa kantavaksi ajatukseksi nostettaisiin nimenomaan Mestarin (Ilja Peltonen) ja Margaritan (Annika Poijärvi) rakkaustarina ja näin myös tapahtui. Näytelmään olikin kasattu eeppisen rakkaustarinan peruskuvastoa, mutta tavalla, joka ei tuntunut liian kliseiseltä. Sekä Peltonen että Poijärvi onnistuivat rooleissaan erinomaisesti. Erityisesti Poijärven yhtä aikaa kuulas mutta verevä tulkinta oli upeaa seurattavaa.

Annika Poijärvi ja Ilja Peltonen. Kuva Kansallisteatteri.


Yhtä keskeisesti kuin pääpari, Bulgakovin tarinaan kuuluu luonnollisesti myös pääpirun itsensä eli professori Wolandin (Marc Gassot) seurue. Romaanissa kiistaton lempihahmoni on räävitön kissa Begemot, jonka tulkitsi rosoisella tarmolla Juha Varis. Hellan nahkoihin puolestaan oli sukeltanut Maria Kuusiluoma. En muista kovin montaa yhtä kuumottavaa teatterihetkeä kokeneeni kuin näytelmän ensisekunnit, jolloin kolmikko saapui lavalle salamanvälähdyksen saattelemana. Hella tuijotti minua suoraan silmiin vähintäänkin ilkikurinen ilme naamallaan! Pitkin matkaa erityisesti Hella ja Woland ottivat yleisöön suoraa katsekontaktia, mikä loi yleisön ja näyttämön välille kuplivan ja käsinkosketeltavan jännitteen. Näyttelijöistä on mainittava vielä Juhani Laitala, joka esitti sekä runoilija Bezdomnyia että Pontius Pilatusta. Erityisen paljon pidin Laitalan Pilatus-tulkinnasta. Pilatuksen ja niin ikään Peltosen esittämän Jesuan väliset keskustelut olivat hienoja ja niitä olisi jaksanut katsoa pitempäänkin.

Wolandin seurue tarkkailee Jesuan ja Pontius Pilatuksen keskustelun kulkua. Kuva Kansallisteatteri.

Mestaria ja Margaritaa esitetään Kansallisteatterin Willensaunan näyttämöllä, joka on tiiviissä yhteydessä intiimiin katsomoon. Tämä loi saliin jo aiemmin mainitsemani mukavan jännitteen. Näyttämö on kuitenkin muodoltaan varsin haastava. Istuin itse aivan oikeassa reunassa, ja erityisesti nukkekohtauksissa olisin toivonut asemoituneeni lähemmäs salin keskustaa. Kokonaisuutena salin eri osat oli kuitenkin otettu huomioon hyvin ja kekseliäillä ratkaisuilla pieni tila käytettiin tehokkaasti hyödyksi.

Näytelmän on ohjannut ohjaaja Anne Rautiainen ja hänen kädenjälkensä kyllä tunnisti Kuopion kaupunginteatterissa supersuosion saaneen Fridan jäljiltä. Yhteistä oli muun muassa nukketeatterin käyttö, ja sinänsä yksinkertaiset, mutta nerokkaat ratkaisut, joilla näyttelijöiden fyysinen ilmaisu tuotiin lavastuksen osaksi. Lavastus (Janne Siltavuori) sekä valot ja videot (Pietu Pietiläinen) pelasivatkin saumattomasti yhteen tarinankerronnan kanssa.

Videoita ja valoja hyväksikäyttäen tarinan kenties tunnetuin kohtaus luotiin lavalle aidonnäköisenä. Silmänkääntötemppuja, sanoisi vanha kansa. Kuva Kansallisteatteri.


Saatana saapuu Moskovaan on karnevalistinen satiiri, joka panee halvalla kaikkea: aikansa Neuvostoliittoa, taiteilijuutta, itsetärkeilyä, turhamaisuutta, marttyyriutta - ihmisyyttä ylipäänsä. Tätä kaikkea oli myös Kansallisteatterin Mestarissa ja Margaritassa. Niin Bulgakov kuin professori Wolandkin viis veisaavat arkirealismista ja samaa voi sanoa myös ohjaajan näkemyksestä. Näytelmä tarjosi maagisen hetken ja tiiviin kokemuksen. Katsoessa tuli sellainen olo kuin ehkä ensi kertaa teatterissa käydessä. Näytös henki yhtä aikaa uutuudenviehkoa ja ylvästä vanhanaikaisuutta. Yksinkertaisesti: teatterin taikaa.

Kansallisteatteri: Saatana saapuu Moskovaan
Rooleissa: Marc Gassot, Maria Kuusiluoma, Juhani Laitala, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi, Juha Varis

Ohjaus ja dramatisointi: Anne Rautiainen
Suomennos Ulla-Liisa Heino
Lavastus, nuket ja pukusuunnittelu Janne Siltavuori
Valo- ja videosuunnittelu Pietu Pietiäinen
Äänisuunnittelu Jani Peltola
Koreografia Sonya Lindfors
Naamioinnin suunnittelu Krista Karppinen
Dramaturgi Eva Buchwald


Esityksen kesto 2h 30 min

Kommentit

  1. Oi kyllä, minä pidin Mestarista ja Margaritasta kovasti ja Bulgakovin teos kestää kyllä useampiakin versioita näytelmää tai elokuvaa. Aina siitä löytynee uusia tasoa.
    Minusta on myös aivan ihanaa, miten vahvasti Kansallisteatterissa hyödynnetään lavastuksen ja videioiden eri keinoja. Niiden avulla saa luotua monenlaisia illuusioita ja silmänkääntötemppuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus sanonut, että jos joutuisin autiolle saarelle sen kuuluisan yhden kirjan kanssa, ottaisin varmaan tämän teoksen. Aina riittää uutta ammennettavaa.
      Minäkin pidin kovasti näytelmän teknisistä ratkaisuista. Tuli tosiaan sellainen silmänkääntötemppu-tunne, kuin olisi ensimmäistä kertaa näytöksessä.

      Poista
  2. Vaikuttaa upealta esitykseltä! Kirjoitit siitä niin innostavasti, että tekisi heti mieli lähteä teatteriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihanaa, jos kirjoitus vaikutti niin! <3

      Poista
  3. En ole vielä saanut aikaiseksi kirjoittaa tästä postausta, kun kaikki lauseet tuntuu niin latteilta - tämä pitäisi jokaisen itse kokea! Todella hienosti yhdistetty nukketeatteria ja videota, nautin ihan täysillä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Tunnistan tunteen. Tästä on vaikea kirjoittaa niin, että saisi edes suurimman osan hienoudesta mahtumaan muutamiin riveihin.

      Poista
  4. Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Meidän piti mennä katsomaan tätä syyskuussa, mutta vauva siirsi elämyksen kevätkaudelle ja liput menivät muille. Odotan silti kovasti. Pidin teoksesta ainakin muistaakseni valtavasti ja tässä produktiossa on ainakin paperilla niin paljon kohdallaan että uskon ihastuvani. Teatteri Viiruksen versio tästä oli minulle hieman liian tekstipainotteinen ja tuntui liian pitkältä kolmituntisena, kiinnostuksella odotan siis vastapainoksi tätä Kansiksen versiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin ollut tosi kiinnostavaa nähdä molemmat versiot ja verrata tulkintoja.
      Minusta Kansallisteatterin versio oli vahvasti elämyksellinen, illuusioon nojaava. Kiinnostavaa sitten keväällä nähdä ja kuulla, mitä mieltä olet. Hyvää kannattaa odottaa!

      Poista

Lähetä kommentti