Rosa Liksom: Everstinna



Nyt jos osaisin, kirjoittaisin tämän meänkielellä.

Mutta en osaa. Riittäköön siis, jos sanon, että sieluni solisee nyt peräpohjalaisella poljennolla.

Näin tekee myös Rosa Liksomin Everstinna, fyysiseltä kooltaan kompakti (195 sivua), mutta sisällöltään jättimäinen teos. Romaani on päähenkilön, Everstinnan, yhden yön monologi, mutta kattaa vuosikymmenten mittaisen siivun niin henkilökohtaista, Suomen kuin maailmankin historiaa. Teos on yhtä aikaa aatehistoriallinen romaani ja toisaalta äärimmäisen raaka henkilökohtaisen perhehelvetin kuvaus ja naisen kasvutarina.

Aatteen tasolla romaani tarkastelee kansallissosialismia ja natsismia. Miten nuoren naisen isänmaallinen aate liukuu yhä äärioikeistolaisempaan suuntaan? Liksom on ajan hermolla, sillä äärioikeisto nostaa päätään joka puolella, myös Suomessa, tälläkin hetkellä. Vieläkin universaalimpi arvoitus on ihmisen tottuminen ja sopeutuminen ääri-ilmiöihin. Olipa kyse väkivallasta kaduilla tai parisuhteessa, mieli totuttautuu ja asettuu hyväksymään täysin hyväksymättömän ja kestämättömän hämmästyttävän nopeasti.

Everstinnalla ja hänen miehellään Everstillä on esikuvansa myös todellisuudessa. Opettaja ja kirjailija Annikki Kariniemi kirjoitti 1950-luvulla romaanin Erään avioliiton anatomia, jossa hän ruoti varsin suorasanaisesti suhdettaan edesmenneeseen ex-mieheensä, eversti Oiva Willamoon. Vaikka Liksom kirjoittaakin fiktiota, yhteys tosielämään tekee romaanin tapahtumista entistäkin koskettavampia ja järkyttävämpiä. Liksomin ronski kieli ei kumartele, eikä peittele ja saa lukijan vuorotellen punastelemaan nolostumisesta ja sekä pahoinvoimaan siitä kaikesta pahasta, mitä ihminen toiselle ihmiselle voikaan tehdä.

Toisaalta Liksomille tyypilliseen tapaan tämä kaikki yhdistyy kauniiseen, liki runolliseen kieleen, joka piirtää Lapin luonnon ja elämän onnellisimmat hetket tarkasti lukijan eteen. Myös historiallinen kerronta on tarkkaa, tapahtumissa mukana vilahtavat aikansa merkkihenkilöt ja saksalaisten aika Lapissa tulee kuvatuksi tarkasti. Kyseessä ei kuitenkaan ole sotaromaani, vaikka sota vahvasti onkin läsnä, niin konkreettisena kuin ideanakin.

Viime kuussa huomasin pohtivani kirjojen ja elokuvien kautta useaankin otteeseen aatteiden ja ideologioiden merkitystä ja myös sitä, kuinka aate pettää kannattajansa. Samaa tematiikkaa käsittelee myös Liksom. Kumpi olikaan suurempi järkytys äärioikeistolle: Natsi-Saksan häviö vai se, mitä suomalaisille olisi tapahtunut, mikäli Saksa olisi voittanut?

Everstinna on ehdottomasti yksi tämän vuoden vaikuttavimmista kotimaisista romaaneista ja upea, eheä, hätkähdyttävä kokonaisuus, jonka taituruutta voi vain ihailla. Helsingin Sanomissa kerrotaan, että tekstiä oli alun perin toistatuhatta liuskaa. Ihailen taitoa ja kykyä, jolla tuosta tekstimassasta on osattu ja maltettu poimia vain kaikki oleellinen ja tarpeellinen. Näistä rakennuspuista on syntynyt muodoltaan loistelias ja sisällöltään sykähdyttävä romaani.

PS. Muistathan: Rosa Liksom on parhaillaan Naisten Pankin Lue Naiselle Ammatti -kiertueella. Kuopioon kiertue saapuu 12.10. Klo 17 alkavassa tilaisuudessa Liksomia haastattelee allekirjoittanut.


Rosa Liksom: Everstinna
Like 2017
195s.

Arvostelukappale

Kommentit

  1. Kiitos teoksen kontekstin avaamisesta - jos tämän lukee, täytyy varmaan myös tsekata tuo Kariniemi. Jäin arviosi kautta miettimään tämän päivän äärioikeistolaisia naishahmoja, kansanedustajia ja "kentän" aktivistejä ja potentiaalisia myyriä. Kukahan tulee kirjoittamaan romaanin Mari Kososesta, entisestä vegaaniravintoloitsijasta, joka aatteen vuoksi on luopunut porvarillisen elämän kulisseistaan ja päivystää nyt Helsingin toreilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa minä olin tehnyt kotiläksyni etukäteen huonosti ja luin kirjan ilman ennakkotietoja, toki lukemisen aikana heräsi ajatus siitä, että linkki todellisuuteen täytynee olla ja tsekkasin asian. Romaanin voi kuitenkin hyvin lukea puhtaasti fiktiivisenäkin, mutta kiinnostus Kariniemeen kyllä heräsi, täytyy tutustua tarkemmin hänen elämäänsä.
      Nykypäivänäkin on paljon hahmoja, joista ehkä myöhemmin kirjoitetaan. Nykypäivänä on hankala tunnistaa, ketkä ajallinen perspektiivi nostaa kiinnostaviksi ja ketkä jäävät unholaan.

      Poista
  2. Tämä kirja alkaa houkuttamaan yhä enemmän ja enemmän. Kuulostaa vahvasti lukemisen arvoiselta teokselta. Jotenkin ääripäihin päätyvien ihmisten (fiktiivisistäkin) ajatuksista lukeminen kiinnostaa. Itseni on niin vaikea tajuta, miten kukaan voi sulkea korvansa ja silmänsä kaikelta "toisenlaiselta" ja sokeasti seurata jotain tiettyä ajatusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tätä teemaa olen miettinyt kirjan lukemisen jälkimainingeissa. Kirja kuvaa hyvin sitä, kuinka ääreltä luiskahdetaan äärimmäisyyteen. Miten johonkin aivan hirveään ensishokin jälkeen tottuu. Tämä pätee Everstinnassa niin aatteeseen kuin sadistiseen parisuhteeseenkin.

      Poista
  3. Everstinnasta olen kuullut pelkästään ylistäviä kommentteja ja tämä kirjoituksesi vahvistaa asiaa. Teos vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja ajattelin kytätä, josko se olisi hyvässä tarjouksessa Helsingin kirjamessuilla. Tuota Kariniemen kirjaa tutkin Helmetistä, mutta pahus vieköön sitä on vain yksi kappale ja siihen on yli 70 varausta. Huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin Kariniemi alkoi kiinnostaa kovasti, mutta varmasti tämä teos nostaa kiinnostusta melkoisesti muillakin. Sinänsä kiinnostavaa seurata, miten Everstinna vaikuttaa Kariniemen tuotannon tunnettuvuuteen, aletaanko sitä lukea enemmänkin.

      Poista
  4. Liityn kiinnostuneiden joukkoon. En ole aiemmin lukenut tietääkseni yhtäkään Liksomin kirjaa. Jostain syystä ei ole kiinnostanut. Everstinna ja erityisesti siis kirjoituksesi siitä kuitenkin herätti uteliaisuuteni eli voisinpa kokeilla. Onko kirja kirjoitettu jollakin murteella? (toivottavasti ei, on minulle hieman turn off nimittäin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on kirjoitettu meänkielellä, mutta on minusta todella helppolukuinen. Torstain Naisten Pankin tilaisuudessa olikin puhetta siitä, että kielen sujuvuuteen on kiinnitetty paljon huomiota.

      Poista
  5. Olen lukenut Liksomilta vain Hytti nro 6:den, josta pidin valtavasti. Tätä olen hieman vierastanut murteen vuoksi, sillä voimakkaasti murteisen tekstin lukeminen vaatii aina enemmän keskittymistä. Kovasti kiinnostavalta tämä silti vaikuttaa, joten ehkäpä pitäisi uskaltautua kokeilemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Kuten yllä Elegialle kommentoin, kieli on helppolukuista ja murre tuo lisämaustetta, runollisuutta kerrontaan.

      Poista
  6. Oho. Minua tämä teos ei ennakkoon kiinnostanut kyllä yhtään enkä siihen toisaalta sitten ollut tutustunutkaan, mutta nyt tämän bloggauksen perusteella alkoikin kiinnostaa. Eläköön sunnuntaistriimi ja blogihaahuilu! Liksomilla on kyllä taito kirjoittaa rumasta ja järkyttävästä tosi hienosti, ihailen myös hänen taitoaan tiivistää. Ehkä tämä on nyt sitten luettava kummiskin.

    VastaaPoista
  7. Liityn Everstinnan kehujien ja suosittelijoiden joukkoon. Tosin oma "lukuni" on vielä kesken kuuntelussa. Minullekin murre on jos ei aivan turn off niin yleensä kiinnostuksen asetetta laskeva. Vaan ei tässä, myös luettuna toimii!

    Jännää muuten miten murre on herkkä asia. Turun kirjamessujen lukupiirissä yksi yleisöstä tuntui yrittävän jahdata virhettä jostain sanasta, joka oli hänelle outo. Rosa hoiti tilanteen määrätietoisen tyylikkäästi, kuten hänelle. sopii.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista

Lähetä kommentti