torstai 13. huhtikuuta 2017

Katariina Vuori, Jarkko Kääriäinen: Mukulat maalla. Lasten ruokaretki


Jos jostakin kirjasta tulee kesäinen mieli, niin tästä! Katariina Vuoren ja Jarkko Kääriäisen Mukulat maalla johdattaa lapset ja aikuiset ruoan synnyn pariin. Mistä tulee maito, liha, entä hunaja? Mitä niistä voi valmistaa?

Mukulat matkailevat paikasta toiseen piirretyn Puhuvan Pavun johdolla. Käydään esimerkiksi viljamyllyssä, lypsykarjatilalla ja kalassa. Kullekin vierailukohteelle ja ruoka-aineelle on varattu kirjassa oma lukunsa. Informatiivisessa osuudessa kerrotaan lapsille ymmärrettävällä tavalla siitä, mistä ruoka tulee. Tämän jälkeen tulee useita ohjeita, joissa kyseistä raaka-ainetta käytetään. Ohjeisiin on merkitty, onko kyseessä helppo vai haastavampi ohje, samoin valmistamiseen käytettävä aika. Esimerkiksi kotitekoinen viili tai ketunleipä-mustikkamaito syntyvät helposti pienemmältäkin kokilta. Vaikeimmissa ohjeissa taas saatetaan käyttää esimerkiksi avotulta ja tarvitaan ehdottomasti aikuisen apua. Miten olisi viikonlopun yhteinen projekti, rosvopaisti?

Leppoisaa kerrontaa kyydittävät hienot ja kauniit kuvat eläimistä, lapsista ja aikuisista. Kuvista tulee kotoinen ja kesäinen fiilis. Mieli kiitää lapsuuden kesiin ja 4H-kerhoihin. Tekemisen riemua ja puuhastelua, hyödyllisiä taitoja elämää varten, yritteliäisyyttä ja oma-aloitteisuutta. Kirja on hieno myös esineenä ja sitä on kaunis katsella, vaikkei sisältöön perehtyisikään.

Koska olen itse maalta lähtöisin, pidän tärkeänä, että omille lapsilleni välittyy aito kosketus ja ymmärrys ruoan alkuperästä sekä tiivis suhde luontoon. Mukulat maalla antaa tällaiseen kasvatukseen hyviä eväitä. Kokkailuja päästään kokeilemaan ja harjoittelemaan yhdessä vanhempien kanssa kotimaisista, terveellisistä ja puhtaista raaka-aineista. Kirjaa uskaltaa suositella myös kasvatusalan ammattilaisille. Esimerkiksi päiväkoti-ikäisille kirja tarjoaa tietoa sopivan tiiviissä annoksissa, mutta yhtä hyvin teos sopii myös koululaisille. Koska ruokareseptejä on monenlaisia, vaikeuskerrointa riittää tarvittaessa aikuisellekin.

Pidän ruokaohjeiden konstailemattomuudesta. Kirjaan koottu sellaisia perusohjeita yksinkertaisista raaka-aineista, jotka eivät mene muodista. Ohjeidensa puolesta näen jo tämän kirjan oman kesämökkini kirjahyllyssä, siellä kun erityisesti osaa arvostaa simppeliyttä. Toisaalta kirja tarjoaa vinkkejä perheen yhteiseen aikaan. Entä jos pistäytyisi luontoretkelle keräämään villiyrttejä, paistaisi seuraavat letut nuotiolla tai lähtisi kalaretkelle hakemaan aineksia kalapihveihin?

Kesä, tule jo!

Katariina Vuori, Jarkko Kääriäinen: Mukulat maalla. Lasten ruokaretki
Docendo 2017
175s.


25 kommenttia:

  1. Kirjan iloinen kansi innostaa varmastikin kaupunkilaislapsia tutustumaan ruoan alkulähteisiin. Yhdessä tekeminen, kokkailut ja retkeilyt, jättävät onnellisia lapsuusmuistoja <3

    Ketunleipä-mustikkamaito kuulostaa aivan ihanalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta, että yhdessä tekeminen, vaikka se olisi aikuisen mielestä kuinka pientä ja "mitätöntä" on lapselle usein kohokohta ja säilyy mielessä pitkälle aikuisuuteen asti.

      Poista
  2. Tämäpä kuulostaa tosi kivalta!
    Minä olen myös maalta ja välillä en edes hoksaa, kuinka erilainen tämä omien lasten kasvuympäristö on. Siinä missä itse juoksin mukana heinäpelloilla, kitkin rikkaruohoja kasvimaalta (kiukkuisena) ja kyttäsin navetan ikkunasta milloin lehmät poikii, omat lapset osaavat liikkua kaupungissa ja ovat tottuneet siihen, että kaikki on lähellä ja helposti saatavilla. Papan kanssa pojat ovat päässeet kalaan, hoitaneet kasvimaata ja tehneet "maalaisjuttuja", mutta tämä kirja olisi silti kiva yhdessä luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun lapsuutesi kuulostaa kovin tutulta, aina kiukkuista kasvimaan kitkemistä myöten :D Minusta on hyvä asia, jos lapsilla säilyy tai sitten syntyy jonkinlainen side luontoon ja maaseutuun, onko se sitten maanläheisyyttä vai miten asiaa kuvaisi. Kuitenkin on hyvä tiedostaa, ettei ruoka ilmesty ruokapöytään ja kaupan hyllyyn tyhjästä, se edesauttaa myös ruoan kunnioittamista.

      Poista
  3. Minäkin olen maaseudun kasvatti, lypsykarjatilalta. Olen siis aina tiennyt, mistä ruoka tulee. Vietin suurimman osaa kesästä metsiä ja peltoja pitkin kuljeskellen koiran kanssa ja se olikin paras ystäväni, joka ymmärsi ja kuunteli kaiken. Kiva, että tässä on myös ruoanlaittovinkkejä. Itse en lapsena päässyt äitiä auttamaan, sanoi vaan, että oeln tiellä. Nykyäänkin olen melko huono laittamaan ruokaa (tosin tein ihan parasta gratiinia muutma päivä sitten, laitan linkin ohjeeseen alle), mutta leipomisesta tykkään. Mahtavaa, että tällaisia teoksia kirjoitetaan!

    https://www.youtube.com/watch?v=DmyRXJafaN0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin Niina! Meitä cowgirlejähän on kirjabloggaajissa useampiakin :)

      Harmi, kun et ole päässyt kokkailemaan kotona. Tunnen piston sydämessäni osittain, sillä arjen kiireessä niin helposti tulee tehtyä itse, kun se on nopeampaa, helpompaa jne. Onneksi kuitenkin olen yrittänyt ottaa myös aikaa siihen, että tehdää ja opetellaan yhdessä. Viime talvena meillä oli kerran viikossa kokkikerho, mutta tänä vuonna se jäi. Ehkä voisimmekin tällä kertaa tämän kirjan siivittämänä aloittaa kerhoilun kesällä :)

      Kiitos vinkistä, käyn tsekkaamassa!

      Poista
    2. Nykyään on tosi kiva, kun on lapsille juuri noita kokkikouluja. Miehelleni kehuinkin (kun laittaa aina ruokaaa meillä, itse autan missä pystyn) että siskoni ovat pojilleen opettaneet ruoanlaittoa ja siivousta, kun ei sellaisia ennen pidetty pojille tärkeänä asiana, vaikka lentävätkin pesästä opiskelemaan yms. Armeijassakaan kun ei sellaista oppia taida saada.

      Poista
  4. Kuulostaapa kivalta kirjalta! :-) Ja tosiaan sellaiselta, joka sopisi vaikka päiväkoteihin yhdessä selailtavaksi. Itse olen kaupunkilaislapsi (ja -aikuinen), joten kirjasta voisi löytyä uutta tietoa minullekin. Ja joo, sitä kesää odotellaan todella täälläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän korkeuksilla kevät tuntuu tulevan tänä vuonna todella hitaasti. Mutta ilokseni huomasin tänään mökiltä palatessamme, että lumet olivat kuitenkin kotona sulaneet aika paljon. Kyllä se sieltä tulee :)

      Tämä sopisi mielestäni todella hyvin päiväkoteihin. Yhdistetty retki maatilale, metsään tms. ja pieni kokkaushetki, kuulostaa ihanalta ajatukselta näin äidin mielestä (täytyy tiedustella päiväkodin tätien mielipidettä erikseen!!)

      Poista
  5. Vaikuttaa ihanan kesäiseltä kirjalta! Oma poikani on kasvanut ihan kaupungin keskustassa, mutta onneksi kesät vietämme saaressa. Siellä ollaan lähes omavaraisia: syödään oman maan perunoita ja kasviksia, itse pyydettyä kalaa ja riistaa. Ja piirakkamustikat omasta metsästä :) Tulisipa jo kesä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä onkin ihana kombonaatio: kaupunkielämää ja toisaalta saaristolaiselämää ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuulostaa ihanalta! Kesää täälläkin kovasti odotellaan!

      Poista
  6. Kuulostaa ihastuttavalta! Tämä on varmasti tutkimisen arvoinen lasten kanssa!

    VastaaPoista
  7. Kuulostaapa hauskalta kirjalta. Vaikka meilläkin on aina puhuttu suoraan ruoan alkuperästä esim. lihan osalta, ei koululaisillekaan tekisi pahaa saada konkreettisia esimerkkejä ja onhan se hyvä ymmärtää, että syötävää saa muualtakin kuin kaupan hyllyltä muovipaketissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja vaikka nykyään puhutaankin paljon aidoista ja puhtaista raaka-aineista, on toisaalta kaikenlainen teollisesti valmistettu, helppo ja alkuperältään tunnistamaton ruoka niin arkipäivää, että aikuiseltakin helposti hämärtyy, mistä se ruoka oikein tulee.

      Poista
  8. Vaikuttaapa tämä hauskalta ja kiintoisalta kirjalta! Olen kaupungin kasvatti, mutta katsoin kyllä lapsena paljon tv-ohjelmia sekä luin kirjoja, jotka käsittelivät ruoan alkuperää - kaiken lisäksi äitini on maaseudulta, joten hän on osannut myös kertoa.
    Kirja on varmasti erinomaista luettavaa lasten kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että aiemmin ruoan alkuperä on nykyään vielä hankalammin hahmotettavissa kuin vaikkapa kymmenen tai kaksikymmentävuotta sitten. En halua dissata eineksiä yms. ne helpottavat omaakin arkea, mutta kyllähän nykyään käytetään entistä enemmän tuotteita, joiden alkuperä on kuluttajalle aika hämärä. Ja lapsille asia saattaa tosiaan jäädä aivan vieraaksi. Siksi tällaiset kirjat ovat enemmän kuin paikallaan!

      Poista
  9. Hämmentävää, että samainen Katariina Vuori on kirjoittanut myös Lottovoittajien pöydässä -kirjan, josta itse juuri bloggasin. Siinäkin sivutaan paljon ruokaa: mitä syödään köyhyysrajan alla elävien ihmisten pöydässä. Varmaan ollut kiinnostavaa kirjailijallekin työstää näin erilaisia kirjoja yhtä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi eri näkökulmaa ruokaan, ja sitten kuitenkin ehkä taustalla sama agenda tai tausta-ajatus. Esittelysi kirjasta oli kiinnostava ja pysäyttävä. Tämä oli huomattavasti leppoisampaa ja valoisampaa luettavaa. Varmaankin myös kirjailijalle mukavaa vastapainoa.

      Poista
  10. Retkeilyyn innostaminen kuulostaa hyvältä! Kevät on jo saanut inspiroitua pyörä- ja luontopolkuretkille. Välillä pää on tyhjä retkeilyideoista, joten kiva saada vinkkejä muualta. Pääosin kasvissyöjäperheenä voi kuitenkin olla, että kirjan reseptit jäisivät meiltä väliin. Pitääpä kurkkailla kirjan reseptivalikoimaa, ruokavinkitkin kun tulevat aina tarpeeseen. Tulee niin helposti pyöriteltyä samoja arkiruokia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkkaa ihmeessä, kyllä siellä oli paljon myös kasvisreseptejä. Itseäni kiinnostivat esimerkiksi villiyrtit.
      Retki-ideat ovat tosiaan aina välillä vähissä. Mutta sitten toisaalta, eihän sitä aina niin paljoa tarvitakaan. Perusjutut ja yhdessäolo ovat tärkeimpiä.

      Poista
  11. Jo kirjan nimi on varsin mainio. Muutoinkin tästä kirjasta välittyy kirjoituksesi kautta hyvin viehättävä tunnelma. Varmasti erinomainen teos lasten kanssa tutkittavaksi ja käytännössä kokeiltavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään moni-ilmeisesti nimestä paljon, se myös sointuu hyvin kirjan yleiseen henkeen. Viehättävä on hyvä sana kuvaamaan teosta.

      Poista
  12. Tässäpä tuntee itsensä onnelliseksi, että on saanut viettää kesiä mökillä ja maatalon lähituntumassa. Omatkin lapset ovat otettu mukaan katsomaan maitotalon lehmiä ja juomaan suoraan lämmintä maitoa tonkasta. Vieläkin teen mökillä viiliä ja tunnen onnistuneeni, kun se hyytyy parin päivän sisällä. Tämä kirja tuntuu siksi hypyltä lapsuuteen.
    Vaikuttaa loistavalta iltasatumateriaalilta tai ainakin sellaiselta, mitä lukisi mielellään lapsen kanssa yhdessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen onnellinen juuristani ja siitä, että vaikka lasten mummolassa ei enää niitä lehmiä olekaan, on kuitenkin kanoja ja viljaa pelloilla, kesäisin käydään kalassa ja muutaman vuoden päästä varmaan on mahdollisuus päästä myös metsästämään riistaa, jos lapsilla on siihen itsellään kiinnostusta.
      Tein jossakin vaiheessa jatkuvasti itse viiliä ja söin (mummolan!) mansikoiden kanssa, mutta sitten se unohtui, niin kuin monet muut hyvät jutut. Täytyy ehdottomasti alkaa taas viilintekoon silloin tällöin, on se niin hyvää ja vaivatonta valmistaa!

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...