Välähdyksiä kirjamessuilta

Laskeutuminen messualueelle
Laskeutuminen messuhumuun.
Aina ennen kirjamessuja tai muita isoja kirjallisia tapahtumia vannon itselleni, että tällä kertaa julkaisen tapahtumasta informaativisen, selkeän kuvauksen täällä blogissa. Ja aina tapahtumien jälkeen saan huomata, että aivoni ovat täynnä hyytelöitynyttä onnellisuusmössöä. Ehkä sieltä jotakin jäsenneltyäkin ajatusta voisi saada irti, mutta pääsääntöisesti en edes halua sitä, vaan mieluiten leijailen puoli metriä maan pinnan yläpuolella ja laskeudun hapuillen ja hitaasti kohti arkea.

Mitään jäsenneltyä ei siis ole tulossa tänäkään vuonna, sori. Onneksi useat taitavat kanssablogistit ovat jo julkaisseet monipuolisia selontekoja kirjamessuilta. Siispä keskitynkin tällä kertaa tähän onnellisuuspöhnääni ja pohdin, mistä se voi johtua. En ole nimittäin ainoa, joka on tällä viikolla tuntunut olevan euforisessa tilassa. Mistä kummasta on kyse? Mistä osatekijöistä koostuu kirjamessuonni?

Innostavia tapaamisia. Tässä Anni Nupponen (vas.), Magdalena Hai ja Paula Havaste.


1) Ensiksi tietenkin kirjallisuus itsessään. Että saa viettää 1-4 päivää kirjojen, kirjailijoiden, toisten lukijoiden ja kaiken kirjallisuuteen liittyvän oheistoiminnan ympäröimänä! On luontevaa, että oman intohimonsa parissa temmeltäessä on melko todennäköisesti onnellinen.

2) Inspiraatio. Pääsääntöisesti kirjailijat ovat fiksua ja luovaa porukkaa. Samaa voi sanoa myös lukijoista. On aina hienoa, kun huomaa olevansa itseään fiksummassa porukassa. Ja jos nyt ei fiksummassa, niin ainakin sellaisessa, jossa keskustelut elähdyttävät mieltä, herättävät uusia ajatuksia ja inspiroivat omaa arkea. Sama vaikutus kuin hyviä kirjoja lukiessa, muuten.

Claes Andersson kirjabloggaajien aamiaisella.

3) Innostus. Messuilijat ovat myös usein vilpittömän innostuneita asiastaan. Ja innostus tarttuu.

Kirjailijoiden ja kirjabloggaajien "luokkakuva". 
4) Tutut kasvot, uudet ja vanhat, ihanat idolit.
Kirjabloggaamisessa on se hieno puoli, että sitä voi tehdä mistä tahansa, missä on internet-yhteys. Sama pätee myös kirjojen kirjoittamiseen, paitsi siinä ei taida edes internet-yhteys olla välttämätön. Loogisesti suurin osa kirjailijoista, bloggaajista ja muista kirjallisuuden ystävistä asuu siellä, missä merkittävä osa suomalaisista ylipäänsä. Mutta näihin suurimpiin tapahtumiin pääsemme myös me periferian edustajat. On ihanaa nähdä vanhoja tuttuja ja tavata uusia kivoja ihmisiä. Joka kerta messuilla näkee kasvoja, jotka ovat tuttuja somesta, mutta joita ei ole livenä nähnyt aiemmin. Onko mikään onnellisempaa, kuin kuunnella lempikirjailijan ajatuksia kirjottamisesta tai elämästä ylipäänsä? No, vielä onnellisempaa on ehkä tavata kasvokkain ja kiittää kirjasta henkilökohtaisesti.

Kirjailija ja fanit kohtaavat.

 5) Halaukset, hymyt, katseet. Kosketus tekee onnelliseksi ja parantaa vaivoja ihan tutkitusti. Kun viikonlopun aikana halailee kymmeniä ellei satoja ihmisiä ja iloisesti hymyillen moikkailee vielä lisää, niin jo on ihme, jos ei murheet ja kolotukset kaikkoa!


Pääsin testaamaan vastavalmistunutta hotellihuonetta. Otin tehtäväni vakavasti.
6) Oheistoiminnot. Useille meistä messuviikonloppu tarjoaa myös muita elämyksiä. Päivällisiä tai lasillisia ystävien kanssa, teatteria, konsertteja. Hotellin upottavia sänkyjä ja ylellisiä aamiaisia. Aikaa olla ja ajatella.

Oheistoimintoja parhaasta päästä. Pauli Hanhiniemen retkue.

7) Tuomiset. Sen lisäksi, että tuomisina on yleensä runsaasti henkistä pääomaa, tarttuu kirjanystävän kassiin usein jonkin verran kirjoja. Osa sellaisia, joiden hankkimisesta tai löytämisestä on unelmoinut jo kauan, osa heräteostoksia, jotka tarttuvat mukaan esimerkiksi kirjailijan messuilla herättämän kiinnostuksen myötä. Kirjatuomiset toimivat kovuudestaan huolimatta mitä mainioimpina pehmusteina arkeen laskeuduttaessa.

Osa niistä. Tuomiset ja lahjat visusti piilossa.
Nämä asiat nousevat mieleen nyt päällimmäisinä! :) Entäs te muut messuilijat, mitkä asiat onnellistuttavat teitä ja joko olette päässeet arkirytmiin kiinni?

Kommentit

  1. Siis niin veit sanat minulta, sillä kirjamessut saavat lähtemään periferiasta liikkeelle, eivät minua ainakaan illanistujaiset, sillä kokonaisuus käy sitten jo aika rankaksi muutaman tunnin takia. Messuilemme yleensä koko viikonlopun, mutta nyt en uskonut omaan kuntooni niin paljon, että olisimme uskaltaneet messuilla kaksi päivää. Ajoimme siis pe suoraan hotelliimme, jonne nuoremme sitten tulivat syömään kanssamme. Su kotiin eikä mitään messuyritystä enää. Hyvä näin, sillä eilen kaupoilla monta tuntia ja leikattu puoli oli pettää: Huomenna lähtö länisrannikolle. Tässä nyt Buranan ja levon voimalla mennään.

    Kirjailija Tuomainen oli kyllä...no arvaa:) Harmittaa kun emme tajunneet tulla sinne blogiaamiaiselle, varmaan kukaan ei olisi Lumimiestä sieltä ulos laittanut. Hän kantaa kaikkea mitä tarvitsen, vaihtokenkiä, kameroita, hän kuvaa ja montaa muuta.

    Hyvä kuva tuo laskeutumienn messuhumuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin tällä kertaa vain lauantain. Edeltävä viikko oli ryydyttävä, joten taktikoin ja ajattelin itseäni tätä viikkoa varten. Reippailin sunnuntaiaamuna Hietaniemen hautausmaalla ja olin jo iltapäivällä kotona.
      Harmi tosiaan, ettei nähty aamiaisella.
      Tapasin Tuomaisen pikaisesti ja kiinnostuin uudesta kirjasta niin paljon, että ostin sen... Odotan innolla!

      Poista
  2. Olipa mukava koonti ja niin totta :) Oli hurjan kivaa tavata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin oli, toivottavasti taas pian uudestaan!

      Poista
  3. Kiitos Amma vielä kerran ruokailuseurasta. Oli tosi hauskaa jutella ja päivittää kuulumisia.
    Ja tuo Pauli, vieläkin harmittaa oma ryytyneisyyteni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, kiitos itsellesi seurasta!
      Ja mulla oli tällä kertaa "kotikenttäetu" Paulin keikan suhteen, oli aika luksusta vain hipsiä hissillä yläkertaan keikan jälkeen! ;)

      Poista
  4. Täälläkin ollaan vähän samoissa fiiliksissä ja tunnistan tuon kirjamessujen jälkeisen onnen! Minäkään en ole saanut minkäänlaista järkevää messupostausta aikaiseksi, joten ajattelin vain siirtää lähipäivinä kaikki messukuvat koneelle ja läväyttää muutaman blogiin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, kuvat kertovat jo paljon. Ihanaa lillua onnentunteessa, toivottavasti se kestää pitkään!

      Poista
  5. Aivan erinomaisen hyvin kiteytetty tuo "aivoni ovat täynnä hyytelöitynyttä onnellisuusmössöä"! Juuri sellainen olotila minullakin on ollut :)
    Oli tosi kiva nähdä, vaikka paljoa ei ehdittykään jutella.

    Olen jo ehtinyt suunnitella seuraavaa messureissua sen verran, että pitäisi muistaa syödä ainakin kerran päivässä. Ja jos vain mahdollista, olisi hienoa messuta kaksi kokonaista päivää. Lisäksi kirjoitin muistivihkoon itselleni ylös, että "Fanita vähemmän!! Rauhotu!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja, syödä pitää aina (minä muistin ottaa jopa banaanin ja suklaan evääksi, mikä oli erittäin hyvä)! Fanituksesta en kyllä tiedä, tuskin olet hirveästi riehunut ;)
      Heh, hyytelöitynyt onnellisuusmössö on herättänyt runsaasti vastakaikua! En sitä totta puhuen kovin paljon miettinyt kirjoittaessani, mutta termi taisi tullakin suoraan sydämestä.

      Poista
  6. Te ihanat bloggaajakollegat, ihanat kirjailijat ja ihanat kustantamotyypit. Kaikki mahtavat kirjaihmiset joita on messukeskus pullollaan. Se on parasta kirjamessuilla ja yritän laskeutua ajatukseen että seuraaviin kirjamessuihin on vuosi. Mutta josko, josko tulisin Kirjakanttiin tänä vuonna, ehtisin sinunkin kanssasi jutella kunnolla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tule ihmeessä Krista! Kirjakantissa on taas paljon mielenkiintoista ohjelmaa tulossa. Tarkoitukseni on koota vielä tärppejä tänne blogiin jahka tästä messupöhnästäni selviän. Mutta Kirjakantin sivuiltahan ne jo löytyvät.

      Poista
  7. Kuulostaa onnistuneilta messuilta! :-) Ja olipa kiva tavata vihdoin ihan kasvotusten!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti