tiistai 27. syyskuuta 2016

Reeta Paakkinen: Kuun ja tähden mailla. Elämää Turkissa ja Kyproksella.


Syyskuussa olen viettänyt aikaa Turkissa ja Pohjois-Kyproksella. Nimittäin ajatuksissani. Reeta Paakkisen Elämää Turkissa ja Kyproksella on odottanut lukuvuoroaan jo useamman kuukauden, mutta Turkin kesäinen vallankaappausyritys ja sitä seuranneet puhdistukset palauttivat kirjan mieleeni uudestaan. Halusin päästä perille minulle melko tuntemattomasta yhteiskunnasta ja ymmärtää sitä kehitystä, joka tähän pisteeseen on johtanut.

Paakkinen on toimittaja, joka asuu Turkissa. Hän kuvaa Turkin ja Pohjois-Kyproksen elämää, yhteiskuntaa ja historiaa toisaalta ulkopuolisen silmin, mutta raottaa verhoja kuitenkin myös yhteiskunnan sisälle, tavallisten turkkilaisten ajatuksiin, joihin meillä täällä Suomessa ei yleensä ole yhteyttä. Eteen piirtyy maisema ja maa, joka on hyvin monimuotoinen. Turkki on jännittävä sekoitus historiaa ja modernismia, konservatiivisuutta ja uudistusmielisyyttä, uskonnollisuutta ja sekularisaatiota sekä eksotiikkaa ja länsimaista arvomaailmaa. Eikä ihme, sijaitseehan valtio kirjaimellisesti Euroopan ja Aasian rajalla.

Kun vielä lisätään mukaan eri maissa asuvien turkkilaisten variaatiot turkkilaisuuden kokemuksessa, on selvää, ettei ole olemassa yhtä ainoaa tai edes muutamaa erilaista turkkilaisuutta. Paakkinen avaa oivaltavasti lukijalle olosuhteita maasta, josta keskivertosuomalaisella on paljon mielikuvia ja ennakko-asenteita,  mutta vain vähän tietoa. Napatanssi, tee, naisen asema. Turkkilaisessa turistirysässä viikon viettänyt turisti ei vielä ole nähnyt kovinkaan syvällisesti varsinaista turkkilaista yhteiskuntaa. Todellisuus on huomattavasti monisyisempää.

Paakkinen on kirjoittanut kirjaa kesällä 2015. Sen jälkeen on tapahtunut paljon niin Turkissa, Syyriassa kuin Euroopassakin. Heti kirjan ilmestymisen aikoihin jo pitkään muhinut ja kirjassakin kuvattu pakolaiskriisi läjähti eurooppalaisten kasvoille. Sitten nousi pelko jihadistien tekemistä iskuista. Turkin ja Venäjän välit ovat vaihdelleet liittolaisuudesta äärimmäiseen kireyteen. Heinäkuussa koko maailma seurasi kasvavan hämmennyksen vallassa, kuinka Turkissa ensin käynnistyi vallankaappausyritys, joka kuitenkin kukistettiin. Tätä seurasi massiiviset vangitsemiset, joiden avulla presidentti Erdogan puhdisti vastustajansa yhteiskunnallisista tehtävistä.

Mitään tyhjentävää selitystä Paakkinen ei pysty (luonnollisesti) antamaan kirjan ilmestymisen jälkeen aktualisoituneille tapahtumille. Mutta kirja antaa valmiuksia tapahtumien tulkitsemiseen. Kaikista voimakkaimmin piirtyy ajatus siitä, kuinka hurjat erot maassa vallitsevat niin tavoissa, kulttuurissa kuin poliittisissa mielipiteissäkin. Pääsääntöisesti sekulaarissa ja modernissa maassa asuu myös huomattavan vanhoillisia ja uskonnollisia ryhmittymiä. Erdoganin AK-puolue on ottanut käyttöönsä Ottomaanien suuruuden päiviä ja perinteisiä muslimiarvoja ihannoivan retoriikan, joka on herättänyt yhtä lailla tyrmistystä kuin vastakaikuakin. Sama ilmiö on käynnissä monissa muissakin Euroopan maissa tällä hetkellä. Populistinen, äärimittoihin yltävän kansallistunteen kanssa harjoitettu flirttailu on aikamme ilmiö politiikassa - myös Suomessa.

Kuun ja tähden mailla onkin kuin puu, jonka juuret ja runko on vahvasti Turkissa, mutta jonka sankka oksisto levittäytyy laajalle aikamme ilmiöihin ja tapahtumiin. 400-sivuinen teos on tuhti lukupaketti, jota ei tee mieli lukea harppomalla. Teksti ei kuitenkaan ole raskassoutuista, vaan päinvastoin kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää. Aihepiirit vaihtelevat, mikä tuo lukemiseen miellyttävää vaihtelua. Välillä tarkastellaan historiaa, välillä turkkilaista nykypäivää. Välillä pistäydytään Kyprokselle, välillä Syyriaan. Lopputuloksena on elävä ja monikasvoinen kokonaisuus, joka liikkuu luontevasti asiaproosan ja esseen välimaastossa.

Suosittelen teosta lämpimästi niille, jotka ovat kiinnostuneita turkkilaisesta kulttuurista niin Turkissa, Kyproksella kuin ympäri Eurooppaakin. Teos toimii erinomaisena oppaana hänelle, joka haluaa ymmärtää turkkilaisuutta ja sopeutua turkkilaiseen yhteiskuntaan.

Toivottavasti Paakkinen kirjoittaa pian lisää ja sanoittaa sen, mitä Turkissa on tapahtunut vuonna 2016.


Ps. Kirjan kansi on Satu Kontisen käsialaa. Tietokirjakin voi olla kaunis, kiitos siitä.

Reeta Paakkinen: Kuun ja tähden mailla. Elämää Turkissa ja Kyproksella
Atena 2015
419s.
Arvostelukappale

6 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä kiinnostava lukukokemus. Kävin toukokuussa Istanbulissa ja kaupunki mykisti minut täysin. Nyt on kesken Pamukin Istanbul (ollut, kröhöm, jo tuosta reissusta asti...). Turkki kiehtoo ja samalla hieman karsastan sitä ehkä juuri tuon ristiriitaisuuden vuoksi. Ja etenkin tämän kesän tapahtumat ovat vain lisänneet ristiriitaisia fiiliksiäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ristiriita minullakin. En ole käynyt koskaan Turkissa, mutta Istanbul on aina kiehtonut minua. Ajatus viikosta jossakin rantakohteessa taas ei ollenkaan (tosin olen muutenkin enemmän kaupunkilomatyyppiä). Olet valinnut hyvän ajankohdan matkalle, vaikka onhan levottomuudet Turkissa olleet kasvussa jo pitemmän aikaa. Kesän tapahtumien jälkeen en kuitenkaan sinne itse lähtisi.

      Poista
  2. Ei kyllä kannesta ajattelisi kirjan olevan tietokirja. :) Kyproksella olen pariin otteeseen käynyt, vaan en Pohjois-Kyproksella kylläkään. Pääkaupunki jakautui eteläiseen ja pohjoiseen osaan ja passi olisi pitänyt näyttää, jos olisi toisella puolella halunnut käydä.

    Mielenkiintoisen kuuloinen kirja.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan niin kaunis!
      Kyproksen tilanteesta Paakkinen kertoo myös paljon. Pohjoisen puolellakin olisi paljon kaunista nähtävää, mutta harva turisti sinne lähtee.

      Poista
  3. Turkki on minullekin tuttu lukemattomista matkoista ja pidemmistäkin oleskeluista. Voin vahvistaa sen olevan monien kontrastien maa ja Paakkisella on paljon mielenkiintoisia aspekteja tässä kirjassa kerrottavanaan. Tällä hetkellä pidätän vain hengitystä mitä tulee tapahtumaan monille ystäville ja kollegoille Turkissa, tilanne ei ole helppo. Postasin tästä kirjasta jo joskus vuosi sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaatko kertoa, millainen tilanne Turkissa on tällä hetkellä? Tuntuu, että alkusyksystä tilannetta seurattiin paljonkin uutisissa, mutta ainakin minulta Turkkia koskeva uutisointi on mennyt ohi. Vai olenko vain ollut kiireinen? On varmasti raastavaa seurata tilannetta, kun on ystäviä ja tuttuja paikan päällä! <3

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...