torstai 28. heinäkuuta 2016

Rain Mitchell: Tasapainoilua (Joogasalin naiset 1)

 
Kesälomalla pitää lukea hömppää. Tai ei kai pidä, mutta kun on arkea enemmän aikaa lukea, tuntuu hyväksyttävämmältä uppoutua sellaiseenkin kirjallisuuteen, jonka jo lähtökohtaisesti tietää unohtuvan aika pian, mutta viihdyttävän kuitenkin kohtalaisesti.

Rain Michellin Tasapainoilua viehätti lähinnä joogakontekstin vuoksi. Olen harmitellut sitä, että jooga on unohtunut omasta liikkumisestani kokonaan viime aikoina ja ajattelin, että saisin tästä kenties uutta puhtia. 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Kaliforniaan, jossa yksi päähenkilöistä, Lee, pitää viehättävää ja yhteisöllistä joogasalia yhdessä miehensä Alanin kanssa. Mukana tapahtumissa ovat myös Katherine, Leen paras ystävä ja nainen jolla on menneisyys, sekä Leen oppilaat Stephanie, Graciela ja kuuluisa näyttelijä Imani. Tarina etenee vuorotellen näiden kaikkien henkilöiden kautta ja kun sivuhenkilöitäkin on aika paljon, tuntui aluksi hieman vaikealta pysyä kärryillä, kuka on kuka. Lopulta henkilöt kuitenkin asettuivat paikoilleen niin omassa päässäni kuin tarinassakin.

Leellä on opettamisen lahja, sillä hän näkee ihmisten sisimpään ja haluaa aidosti auttaa heitä. Myös suuri joogasaliketju kiinnostuu Leen taidoista. Normaalisti Lee ei olkiaan moiselle tarjoukselle kohauttaisi, mutta kun liitto Alanin kanssa on kriisissä, niin... Katherine yrittää auttaa ystäväänsä, mutta omien huoliensa takia ei siihen kuitenkaan täysin pysty. Ensimmäistä kertaa elämässään hän tapaa Kunnon Miehen, mutta uskoo, ettei ole ansainnut sellaista. Stephanie ja Graciela raivaavat omaa tietään viihdebisneksessä. Stephanie on laittanut koko omaisuutensa peliin ja yrittää saada elokuvakäsikirjoitukselle tuottajan, Graciela puolestaan on menossa Beyoncen musiikkivideon koe-esiintymiseen, mutta pelkää epäonnistuvansa loukkaantumisen vuoksi. Imani on jo huipulla, mutta toipuu hiljattain elämässään tapahtuneesta menetyksestä ja romahduksesta.

Juonikulkuja on paljon, mutta kaikki nivoutuvat yhteen: joogasalin kohtaloon. Useimmille tarinoille on myös yhteistä, että miehet pikemminkin jarruttavat kuin tukevat naistensa menestystä. Tällaisia esimerkkejä löytyy kirjasta useampikin.

Mitchell esittää terävää kritiikkiä ulkonäkökeskeistä Kaliforniaa, harrastusshoppailua ja joogateollisuutta kohtaan. Alussa ironia on aika hienovaraista, mutta loppua kohti se yltyy lähes karnevalistiseen kohtaukseen YogaHappens-koulun omistajien, Zhanetten ja Frankin luona. Kuinka pihalla ihmiset voivatkaan olla! Ja toisaalta, kuvaus tuskin on edes kovin paljon väritettyä. Kirja on parhaimmillaan irvaillessaan Hollywoodille ja koko viihdemaailmalle, joten sitä sarkasmia olisi kirjassa voinut olla enemmänkin. Nyt ironia vesittyy, sillä ulkonäkökritiikistä huolimatta kaikki päähenkilöt ovat toki timmejä, litteävatsaisia, kauniita ja kaikin puolin muutenkin kiiltokuvamaisia henkilöitä. Vaikka tarina veti ja ahmaisin kirjan nopeasti läpi, olin myös toisaalta monessa kohdin ärtynyt.  Aikuisten barbileikkiä ja naisvartalon tiettyyn muottiin ahtamista oli liikaa.

Kepeänä kesälukemisena tämä kuitenkin toimi kohtuullisesti. Ja vaikka sellaiset kliseet ärsyttävät, että joogassa saman tien alettaisiin seisoa päällä ja taivutella kankeita tavisvartaloita monimutkaisiin taivutuksiin, sain vähän inspiraatiota myös joogamiseen. Siispä, ehkä joskus palaan taas joogasalin naisten pariin, kun tarvitsen taas lisäinspiraatiota! 😊

Rain Mitchell: Tasapainoilua. Joogasalin naiset 1 (The Tales of Yoga Studio 2011)
Tammi 2012
310s.
Suomennos Terhi Kuusisto

1 kommentti:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...