Esiripun edessä: Nunnista ja konnista Ronja Ryövärintyttäreen


Tähän mennessä olen ehtinyt käymään kahdessa kesäteatteriesityksessä tänä kesänä: Samppalinnan kesäteatterissa pyörii Nunnia ja konnia -musikaali, Pielavesi-Teatterissa puolestaan tuli viime viikolla ensi-iltaan rakastettu klassikko Ronja Ryövärintytär. Hyvin erilaiset tarinat ja erilaiset esitykset, mutta toisaalta molemmissa on kyse kasvutarinasta ja ystävyyden voimasta.

 
Olin nyt ensimmäistä kertaa Samppalinnan kesäteatterissa, joten jo upea paikka oli elämys kauniissa kesäillassa. Pyörivän katsomon suomat mahdollisuudet oli käytetty hyvin hyödyksi ja tarina eteni 360 asteen leveydellä, tarjoten samalla panoraamanäkymät kesäiseen Turkuun.

Nunnia ja konnia oli 90-luvulla yksi lempielokuviani.
Minua kiehtoi erityisesti svengaava motown-musiikki sekä Whoopi Goldbergin esittämän Deloresin kasvutarina. Samppalinnassa pääosaa esitti Maria Lund. Tiesin hänet lahjakkaaksi laulajaksi ja näyttelijäksi, mutta olin siitä huolimatta positiivisen yllättynyt siitä, kuinka hänestä löytyi tarvittavaa säröä ja särmää Deloresin rooliin. Mainittava on myös Satu Paavola abbedissan roolissa, merkittävä kasvutarina tämäkin, sekä Tuija Piepponen, joka sai Maria Lazaruksena yleisöltä spontaanit väliaplodit likimain joka kohtauksessa.

Pienoinen pettymys oli, ettei musikaali sisältänyt elokuvasta tuttuja klassikoita, vaan Alan Menkenin (moninkertainen Oscar-voittaja!) sävellyksiä. En ole oikein musikaali-ihmisiä, eikä näistäkään viisuista jäänyt korvamatoja päähän soimaan. Yhtä kaikki Samppalinnan ulkoilmaluostarissa nunnakuoron, solistien ja bändin soundit kohosivat komeasti. Ehkä tuttujen kappaleiden puuttumista korvatakseen henkilöhahmot noudattivat elokuvasta tuttuja karikatyyreja hyvinkin tarkasti.

Samppalinnan Nunnia ja konnia on pohjoismainen kantaesitys. Musikaali oli ihan täydelliseltä viihdettä kesälomalaiselle hellepäivän jälkeen, hyväntuulista ja kepeää, mutta ehkä myös hieman kliinistä. Mitään maailmaa mullistavia ahaa-elämyksiä Samppalinnan tulkinta ei tuonut tuttuun tarinaan, mutta eipä siihen varmasti oltu pyrittykään.

Nunnia ja konnia Samppalinnan kesäteatterissa 19.8. saakka: http://www.samppalinnanteatteri.fi/nunnia-ja-konnia

 

Tyystin erilainen kokemus oli Pielavesi-Teatteri. Siinä missä Samppalinnassa teatteria tehdään ammattilaisvoimin, marssitti Pielaveden teatteri lavalle pääsääntöisesti lapsinäyttelijöiden esittämän klassikon. Hatunnoston arvoinen teko teatterilta valita lasten esittämä näytelmä kauden pääesitykseksi. Loistavaa!

Mutta mikäpä tällaisia päätöksiä on tehdessä, kun teatterin siipien suojaan on etsiytynyt paljon lupaavia lahjakkuuksia. Lydia Nyyssönen oli nimiroolissaan loistava. Hän ei esittänyt pääosaa, vaan lavalla hän oli Ronja, ilman teennäisyyttä ja pakottamista. Kuulasta, kirkasta näyttelemistä. Kaapo Kurki Birkinä muodosti Ronjalle mainion vastaparin ja kemiat kohtasivat hyvin. Mainittava on myös nuori Lauri Qvick, joka tekee loistoroolin Matiaksena. Viime kesänä näin hänet Vaahteranmäen Eemelin isän roolissa. Kuinka luontevasti hän näissä isän rooleissa esiintyykään ja kuinka virkistävää, että hän saa tehdä tällaisia töitä ensirakastajan roolien sijasta!

Jos Nunnista ja konnista puuttui rosoa tarttumapintaa, Ronja Ryövärintyttäressä sitä riitti. Lasten ja nuorten ollessa kyseessä kommelluksiltakaan ei aina vältytä, mutta mitä väliä sillä on, kun yhdessä lavalla olosta selkeästi nautitaan? Osansa tietysti Astrid Lindgrenin loistavassa, rakastetussa tarinassa, mutta hienosti teatterilaiset myös toivat sanoman esiin. Roska meni katsomossa silmään useampaankin kertaan. Erityisen hieno oli myös esityksen lavastus, jolla oli yksi näytelmän pääosista. Kekseliäillä, näppärillä ratkaisuilla estradi muuttui satumaiseksi metsäksi äänineen, usvineen, männinkäisineen, kakkiaisineen ja syöjättärineen. Ja kun vielä tietää, että kaikki tämä on tehty vapaaehtoisvoimin, ei voi muuta kuin ihailla sitä intoa ja paloa, jolla teatteria Pielavedellä tehdään.

Ronja Ryövärintytär Pielavesi-Teatterissa heinäkuun loppuun asti https://pielavesiteatteri.wordpress.com

Kommentit

  1. Olipa kiva lukea Nunnia ja konnia -arviosi, olen itse sitä menossa katsomaan ensi viikolla. Juuri mietin, että en muista leffasta oikein mitään, mutta se taitaakin olla ihan vain hyvä asia, eipä ole ennakko-odotuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse muistaa elokuvaa ollenkaan, hyvin pysyy kärryillä ilmankin (ja varmasti alkaa myös muistua mieleen näytelmän edetessä). Kivaa teatteri-iltaa!

      Poista

Lähetä kommentti