Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen

Viimeksi pari viikkoa sitten pohdin subjektiivisuutta historiankirjoituksessa. Lukiessani huhtikuun alussa Ilari Aallon ja Elina Helkalan Matkaopasta keskiajan Suomeen, mieleeni juolahti, että elämyksellisyys ja kokemuksellisuus taitaa tehdä parasta aikaa kovaa uutta tulemista historiallisessa tietokirjallisuudessa. Ja se on kyllä ihan positiivinen asia. Totta puhuen, minulla oli tästä kirjasta vähän väärä käsitys alun perin. Kuvittelin, että matkaopas johdattaisi lukijan niihin paikkoihin, tapahtumiin ja kulttuurin osa-alueisiin, jossa keskiaika on nähtävillä tänä päivänä. Vasta avattuani kirjan kannet ymmärsin, että minua oltiin toden totta viemässä keskiaikaan juuri sellaisena kuin aikalaiset sen näkivät ja kokivat.

Tavoite on kunnianhimoinen. Kuten kirjailija itsekin toteaa, asiakirjalähteet ovat niukat ja monessa kohdassa on pitänyt tyytyä valistuneisiin arvauksiin. Ja aikalaisten, aivan tavallisten miesten ja naisten pään sisälle pääseminen, se vasta vaikeaa onkin. Siitä huolimatta tekijät ovat käyneet rohkeasti tehtävän kimppuun. Noin 250-sivuisessa teoksessa esitellään keskiaikaisen Suomen tai Itämaan elämää monipuolisesti. Kuvattu on niin ihmisten tapoja, puhetta, pukeutumista kuin asumis- ja ruokailutapojakin. Osansa saa koko elämän lävistävät uskonto ja uskomukset. Ja itsestään selvästi esitellään aikakauden merkittävimmät tapahtumat, nähtävyydet ja liikenneväylät.

Kirja sisältää paljon mielenkiintoista knoppitietoa. On kiehtovaa ihmetellä, miksi keskiajan suomalaisilla on ollut niin paljon meitä pienemmät jalat, vaikka he eivät ole loppujen lopuksi olleet kovin paljon lyhyempiä. Tai entä keskiaikainen rahajärjestelmä? Ei ihme, että monet kaupat on hoidettu vaihdannalla tai oravannahkoilla, sen verran monimutkaiselta monen järjestelmän yhdistelmä vaikuttaa. Kuten tänäkin päivänä, keskiajallakin ollaan oltu muotivirtausten vietävinä ja imetty vaikutteita Euroopasta. Virtaukset vain ovat olleet paljon nykyistä hitaammin eteneviä. Kun Varsinais-Suomessa jo pukeuduttiin kuten missä tahansa Keski-Euroopassa, käyttivät Savon ja Karjalan syrjäseutujen ihmiset vielä pystypäin muinaisia suomalaisia asuja.

Matkaopas keskiajan Suomeen tarjoaa kattavan ja monipuolisen kuvan esi-isiemme ja -äitiemme elämästä. Ehkä loppua kohti aloin jo vähän puutua yksityiskohtaiseen kuvailuun, mutta pääsääntöisesti lukeminen oli miellyttävää ja mielenkiintoista. Oman viehätyksensä ja keskeisen osan kerrontaan toivat Elina Helkalan kauniit ja havainnollistavat kuvat.

Vaikka kirja pyrkii (ja onnistuukin luomaan) elämyksellisen kokonaisuuden, pohjautuu tieto tieteelliseen tutkimukseen niin pitkälti kuin se mahdollista on. Viimeisessä kappaleessa käsiteltiin niitä asioita, joita etukäteen kuvittelin matkaoppaan nimenomaan esittelevän. Tuntuu uskomattomalta, että viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana keskiajasta Suomessa on saatu niin paljon uutta tietoa! Ymmärsin, että vuonna 2007 päättyneiden historianopintojeni tuomat tiedot ovat monessa suhteessa vääjäämättömän vanhentuneet. Näistä uusista löydöistä olisin lukenut kernaasti enemmänkin. Yksi kirjan parhaimmista puolista onkin kattava, monipuolinen ja temaattisesti jäsennetty lähdeluettelo, jonka kautta lisäsyventyminen keskiajan maailmaan ja Suomeen onnistuu helposti.

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen
Atena 2015
256s.
Arvostelukappale