torstai 24. joulukuuta 2015

Charles Dickens: Saiturin joulu (äänikirja)


Hyvää, iloista ja rauhallista joulua kaikille Amman lukuhetken lukijoille!

Joulun alla palasin tuttuakin tutumpaan Charles Dickensin tarinaan itarasta Ebenezer Scroogesta, joka saa oppia joulumieltä kantapään kautta. Tarina, joka tunnetaan muun muassa Saiturin joulun, Joululaulun ja Joulun-aaton nimellä, oli minulle entuudestaan tuttu erilaisista sovelluksista, mutta itse asiassa tähän Dickensin alkuperäiseen tarinaan minulla ei kunnollista aiempaa kosketusta ollut.

Kun asiaa mietin, niin kyllä ensimmäinen muistikuva tarinasta löytyy ankkamaailmasta. Scroogehan oli Carl Barksin esikuva hänen luodessaan Roope-setää, Uncle Scroogea ja ankkatarina Joulu Karhuvuorella on eräänlainen variaatio Dickensin tarinasta. Muitakin yhtäläisyyksiä löytyy, nimittäin Ebenezer Scroogellakin on sisarenpoika, jonka äiti on kuollut. Tosin sisarenpoika Fred ei kyllä muistuta ollenkaan luonteeltaan Aku Ankkaa!

Scrooge on äärimmäisen saita ja tyly bisnesmies. Häntä harmittaa koko joulu. Hyväntekeväisyysihmiset ovat vailla lahjoituksia ja työntekijät pitävät kokonaisen vapaapäivän. Alaisista tärkein on Bob Cratchit, joka työskentelee sitkeästi ja ahkerasti elättääkseen suuren perheensä ja lisää kiltisti vaatekerroksia, kun johtaja säännöstelee kaminan hiiliä. Hieman ennen joulua Scroogen puheille tulee hänen yhtiökumppaninsa Marleyn haamu kahleita kantaen. Hän varoittaa Scroogea samasta kohtalosta. Marleyn jälkeen Scrooge kohtaa kolme joulun henkeä, jotka näyttävät hänelle jouluja menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.

Olen lukenut Dickensiltä aikaisemmin Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit ja muistin, ettei sen koukeroinen kieli ollut aivan makuuni. Saiturin joulusta on tehty useita suomennoksia, enkä löytänyt tietoa, mikä suomennos tässä Elisa Kirjan äänikirjassa oli kyseessä. Joka tapauksessa kieli oli tässä yhtä kiemuraista ja vanhahtavaa kuin Pickwickissäkin. Tämä tosin tuo tekstiin myös oman viehätyksensä puddinkeineen ja muine hassuine termeineen.

Saiturin joulu oli varsin ajankohtaista luettavaa, sillä viimeaikoina on puhuttu paljon rikkaudesta ja köyhyydestä sekä siitä kuilusta, joka ääripäiden välillä on. Tämä tarina ei kuitenkaan kerro yksinomaan siitä, vaan ennemminkin hengen rikkaudesta ja köyhyydestä. Scrooge saa aiheesta oppitunnin, joka kääntää hänen elämänsä suunnan.

Äänikirjan luki Eija Peltonen.

Charles Dickens: Saiturin joulu (A Christmas Carol 1843)
Elisa Kirjan äänikirja 2013
Lukijana Eija Peltonen
3h 39 min

2 kommenttia:

  1. Minä näin tästä aikoinaan aika kauhulla kyllästetyn version pätkittäin ja vierastin tätä pitkään, kunnes luin tämän yhteispainoksena toisen Dickensin tarinan kanssa ja yllätyin, kun tarinan ei ollutkaan niin kauhupainotteinen. Tästä on varmasti tehty mitä erilaisimpia versioita. Ei tämä silti - onnellisesta lopusta huolimatta ole minun parhaimpia joulutarinoita.
    Hyvää ja rauhaisaa joulua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tarinassa on aineksia vaikka minkälaisiin versioihin, jotakin kauhumaista ainesta on mukana, mutta ei tosiaan tässä alkuperäisessä mitenkään erityisen voimakkaana.
      Minulla on Dickensiin jotenkin ristiriitainen suhde ylipäätään ja myös tähän tarinaan. Toisaalta nautin, mutta toisaalta, ei minunkaan ykkössuosikkini.
      Hyvää ja onnellista uutta vuotta sinulle!

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...