keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kirjakantti-hajatelmia

                      

Marraskuinen Kirjakantti-viikonloppu on jälleen ohitse. Tänä vuonna täysi kirjallisuusviikonloppu on jatkunut kiireisellä arjella, joten mitään kovin selkiytynyttä Kirjakantti-reportaasia ei ole nyt luvassa. Enemmän sellaista raukean tyytyväistä hyrinää. Se tunne, raukean tyytyväinen, oli tunnetila, jonka valitsin harjoituksen aiheeksi Sari Peltoniemen sunnuntaina pitämässä sanataideohjaajien koulutuksessa. Mielestäni tuota tunnetilaa kuvastaa hyvin pehmeä, juuri sopivan kimmoisa tyyny. Tällaisia ajatuksia tyynyys minussa kirvoitti:
Huono puoli: yleensä piilossa peiton alla
Hyvä puoli: pehmeä, kimmoisa tyyny on joustava, joten se kestää melkein mitä vaan,
paitsi jos tulee terävä isku, niin että täytteet tulevat ulos. Ja jos ei tuuleta ikinä, alkaa haista pahalle.

                       

Siispä ei tähänkään raukeuteen parane jäädä vellomaan, mutta jos nyt vähän kuitenkin.

Kirjakantti alkoi perinteisin menoin avajaisilla ja Savonia-ehdokkaiden julkaisulla. Savonia-palkinto jaetaan Aapelin päivänä 2.1. Kuopion kaupungin toimesta ja palkinnon arvo on 10 000 euroa. Viime vuonna palkinnon voitti kuopiolainen Jouni Tossavainen teoksellaan New Yorkin Lentävä suomalainen. 

                       



Kuopiolaisväriä oli mukana tämänkin vuoden ehdokkaissa, sillä ehdolla oli kuopiolainen kirjailija Tatu Kokko Rob McCool ja Krimin jalokivi -teoksellaan. Kokko kirjoitti kirjaa yhteistyössä nuorten kanssa Livekirjailija-blogissa ja raati arvosti erityisesti tätä uutta tapaa tuottaa kirjallisuutta. Rob McCool on kärsivällisesti odottanut vuoroaan yöpöydälläni jo jonkin aikaa, mutta uutena hankintana mainitulle yöpöydälle ilmaantui näyttelijänäkin tunnetun Jari Nissisen Paha mieli. Nissinen kertoi halunneensa kirjoittaa kirjan, jota lukija ei halua lukea eteenpäin, muttei pysty jättämään keskenkään. Mitä sitten kertonee kieroutuneesta mielestäni, että heti piti lähteä kyseinen kirja hankkimaan! Iloitsin kovasti myös sympaattisen Karo Hämäläisen Yksin -romaanin ehdokkuudesta. Paavo Nurmesta kertova romaani vaikuttaa ennen kaikkea syvältä ihmisyyttä luotaavalta teokselta. Paikan päälle oli päässyt myös runoilija Anne Hänninen, jonka kiehtova Mustat peilit -teos on voimakkaan kantaaottava ja ajankohtaisiin asioihin paneutuva. Paikalla sen sijaan eivät olleet parhaillaan Thaimaassa oleskeleva Erkka Mykkänen (Kolme maailmanloppua) ja Finlandia-ehdokkaanakin oleva Markku Pääskynen (Sielut). Mykkänen tosin oli lähettänyt viehättävän kirjeen yleisölle todeten, että savolaisuudesta voi sitten kuitenkin olla jotakin hyötyä.


                     

Savonia- ja avajaisjuhlallisuuksien jälkeen lauantaina Kirjakantti marssitti yleisön eteen liudan kirjailijoita ja tiukkaa asiaa. Heti aamulla seudun omat kirjailijat: Marja-Sisko Aalto, Kirsi Pehkonen, Jyri Paretskoi ja Tatu Kokko harjoittivat kirjapainia kerrassaan viihdyttävästi. Ja kun yleisökin intoutui keskusteluun mukaan niin livenä kuin somessakin, oli ilmassa suurta urheilujuhlan tuntua! Aamulla ja päivän aikana allekirjoittanut sekä Joanna von Scarlett Desdemona -blogista, Kirjanurkkauksen Satu sekä Kirjakko ruispellossa -blogin Mari tyttärineen väijyimme viattomia kirjaston kävijöitä ja vinkkailimme hyviä kirjoja. Ja aivan ihania keskusteluja kirjoista saatiinkin aikaiseksi! Kirjapainien jälkeen Kirsi Pehkonen haastatteli Maarit Verrosta ja Mikko Rimmistä henkilöhahmoista ja vähän muustakin. Itse kuuntelin haastattelua valitettavasti hieman pätkittäin juostessani välillä muualla, mutta kuulin yleisöltä pelkästään positiivisia kommentteja ja erityistä kiitosta siitä, miten hyvin Rimminen ja Verronen sopivat yhteen ja täydensivät toistensa vastauksia.

                     

Kaupunginkirjaston osuus päättyi Elina Hirvosen haastatteluun, joka oli minulle silkkaa iloa ja kunniaa. Hieman jännitin etukäteen sitä, tuleeko aihepiiristä liian raskastunnelmainen viimeaikaiset tapahtumat huomioonottaen, mutta mielestäni tunnelma oli oikein lämminhenkinen ja näin ymmärsin yleisönkin tilaisuuden kokeneen. Kerrassaan mielenkiintoinen keskustelu, pääsin myös kysymään mieltäni askarruttaneista enkelin siipien tyngistä, joita olen erikoistunut bongaamaan Hirvosen kirjoista :D

Ilta jatkui ja päättyi VB-valokuvakeskuksella, jossa ensin pidettiin PENin sananvapausseminaari ja sen jälkeen kirjailijat lukivat joko omia tai toisten teoksia otsikolla Kirjailijat maailman sanoittajina. Ehdin valokuvakeskukselle vain pistäytymään, mutta tunnelma oli ihana ja sopivan ylevöittävä, kuten VB-valokuvakeskuksella aina.

                     

Sunnuntaina vietettiin perhepäivää Kino Kuvakukossa. Sanataidekoulu Aapeli oli järjestänyt rosvomaisia aktiviteetteja aulaan ja Johanna Leksis haastatteli nykytekniikan avulla Siri Kolua, joka oli sairauslomansa vuoksi estynyt tulemasta paikalle. Se ei kuitenkaan menoa hiljentänyt, pikemminkin toisin päin. Aivan alkajaisiksi Kolunkin piti valehdella, miten aamupäivä häneltä oli sujunut! Lopuksi katseltiin luonnollisesti ihana Me Rosvolat -elokuva. Upeita pikkuväen suunnittelemia merkkirikoksia, rosvopäiviä ja rosvoruokia voi muuten käydä ihastelemassa Sanataidekoulu Aapelin sivuilla. Hurjaa menoa!

Facebookiin kirjoitin Kirjakantin jälkeen näin:

Tunnistaakseen faktan, täytyy ymmärtää fiktiota. Ja fiktion ja faktan oppii erottamaan toisistaan lukemalla kirjallisuutta.
Siihen tiivistäisin hienon Kirjakantti-viikonlopun annin. Siihen ja tähän toiseen sitaattiin joltakin viisaalta ihmiseltä tältä viikonlopulta: Lukemaan oppiminen on sitä, että oppii ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja maailmoja.

Mielestäni se tiivistää oivallisesti Sanarkiaa-viikonlopun, ihmisyyden ominaislaadun sekä kaiken sen, mitä Suomessa ja maailmassa tällä hetkellä tapahtuu. Ajatelkaa, kuinka moni ongelma voisi ratketa lukemalla kirjoja.
Kirjavinkkaaja. Vink vink ;)
                        

Ensi vuoteen. Hienoja ideoita on jo itämässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...