keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Dekkariviikolla muistellaan menneitä 2: Sherlock Holmes

Sidney Pagetin muotokuva Sherlock Holmesista vuodelta 1891.


Jatkoa dekkariviikolle!

Kun maanantaina aloitin kertomalla itselleni kaikista tärkeimmästä dekkarihahmosta, on luontevaa jatkaa sillä toiseksi tärkeimmällä. Kenestäpä muusta voisikaan olla kyse kuin Sherlock Holmesista? Kaikista salapoliiseista suurin lienee tuttu melkein missä päin maailmaa tahansa ja niin se on ollut minullekin ihan lapsesta asti. Kuitenkin, jos oikein muistan, olin reilusti päälle kahdenkymmenen, ennen kuin luin ensimmäisen Holmes-seikkailuni. Siitä huolimatta Sir Arthur Conan Doyle on minulle se ainoa ja oikea dekkaristi ja hänen tuotantonsa jättää kirkkaasti varjoonsa esimerkiksi Agatha Christien, jonka kirjojen lukemisen aloitin sentään huomattavasti nuorempana.

Keskeisin syy Holmes-tarinoiden lumovoimaan on tietenkin kiehtovassa henkilöhahmossa. Sherlock on ällistyttävä yhdistelmä yli-inhimillistä täydellisyyttä ja sääliä herättävää rappiota. Sir Arthur leikittelee vastakohtaisuuksilla muutenkin. Hänen aisaparinsa Watson on yhtä aikaa sekä hellyttävän avuton että jämerän maalaisjärkinen mies. Tarinoiden juonet ovat mutkikkaita, mutta ratkaisut lopulta yksinkertaisia. Sherlock Holmes kokonaisuudessaan on ylistys järjen voitolle tunteesta, mutta toisaalta juuri sankarin vaikeus käsitellä niin omia kuin toisten tunteita on hänen suurin tragediansa.

Täältä kirjablogista Holmes-tarinoita löytyy vain yksi, nimittäin Baskervillen koira, joka ei mielestäni ole parasta Doylea. Omasta mielestäni lyhyt muoto sopii paremmin Holmes-seikkailuihin. Ei tämäkään toki huono ole ja kyse on sitä paitsi klassikosta, jonka tunteminen kuuluu yleissivistykseen. Samaa ei voi sanoa fanikirjasta: Graham Mooren Kuolema Sherlock-seurassa on näköjään saanut minut kirjoittamaan varsin hyisesti.

Päähenkilöiden ohella parasta Sherlock Holmesissa on tietenkin Lontoo. Se on yksi lempikaupungeistani ja viktoriaaninen aikakausi puolestaan on kiinnostanut ja kiehtonut minua jo pitkään kaikista eniten. Päätetään tämä katsaus siis parin vuoden takaiseen kuvaan Lontoosta, jolloin pistäydyimme myös Sherlock Holmes-museossa.






2 kommenttia:

  1. Sherlock Holmes -museo on kyllä ihana paikka. Me kävimme joitakin vuosia sitten ja jotenkin fiktio muuttui melkein kuin oikeasti eläneeksi.

    Ja Lontoo, aina: <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Lontoo on muutenkin niin kirjallinen <3

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...