Harri V. Hietikko: Näkemiin Shosanna


Moitin edellistä kirjaa pikkusieväksi. Kun se kuitenkin sattui sisältämään melko makaaberia huumoria ja liikkumaan kuoleman ja myrkkyjen parissa, tiesin, että nyt täytyy nostaa kierroksia. Lukupinoni ihan päällimmäisissä kerroksissa on jo hyvän aikaa odotellut Harri V. Hietikon Näkemiin Shosanna. Diggailin miehen edellisestä Lausukaa paranoid -vedosta melkoisesti, vaikken ehkä ihan genren kohderyhmään kuulukaan. Siispä tartuin nimettömän ratsastajan seikkailujen jatko-osaan varsin suurella mielenkiinnolla.

Sain sen mitä tilasin ja ehkä vähän enemmänkin: ei ollut pikkusievää. Jo kirjan alku sai nieleskelemään, sillä siinä esitetään video, jossa tapetaan ihminen äärimmäisen raa'alla tavalla. Enpä ollut aiemmin kuullut termiä snuff-video, mutta nyt tiedän sitten senkin. Ja kuten niin usein, tieto lisää tuskaa. Saman tempun se tekee kirjan päähenkilölle, joka onnistuneen keikan jälkeen päättää tehdä vähän omia tutkimuksiaan aiheen tiimoilta.

Tällä kertaa minulla meni ensimmäistä osaa pidempään, että aloin viihtyä Hietikon luomassa äärinihilistisessä maailmassa. Teksti oli entistäkin tylympää ja päähenkilön kovan jäbän puheet alkoivat jossakin vaiheessa jo vähän ärsyttää. Samaten hänen neitimäinen tapansa esitellä pukeutumistaan ja arvostella ihmisiä vaatteiden, ehostuksen, autojen yms. perusteella. Toisaalta en kävisi tästä kirjailijaa syyttämään, vaan pikemminkin onnittelemaan vahvoja tunteita herättävän henkilöhahmon luomisesta. Hietikko on itse sanonut halunneensa tehdä päähenkilöstä antisankarin, joten hymypoikapatsasta ei ollakaan tavoittelemassa. Sitä paitsi Näkemiin Shosanna on kuulemma Biker-trilogian ankein osa. Kolmanteen osaan on luvattu huumoria, mikä on hyvä asia, sillä juuri Lausukaa paranoid -läppää jäin tällä kertaa kaipaamaan.

Loppua kohti aloin kuitenkin jo nauttia menosta. Kirjan maailma on minulle vieras ja perin synkkä, mutta se on todettava, ettei Hietikko kirjoita ainoatakaan laiskaa lausetta. Jos koko ajan täytyy tylyttää, niin onhan se nyt hienoa, että pystyy tekemään sen verbaalisella tasolla näyttävästi. Omaa yhteiskuntamme saa ehkä suurimmat satsit niskaansa, mutta siitä en ole ihan varma, mitä tarkalleen ottaen Hietikko haluaa ajastamme sanoa. Luinko yhteiskuntakritiikkiä vai sen satiiria? Kirja on vähän samalainen kokemus kuin snuff-video (kai), jonka katsottuaan yököttää ja miettii, oliko kaikki sittenkin vain bluffia?

Lukuajankohtani oli mukava siinä mielessä, että kirja sijoittuu ajallisesti joulukuulle. Jos siis tämä sattuu osumaan käteen, nyt on oikein hyvä aika aloittaa kirjan lukeminen. En kuitenkaan oikein uskalla suositella Biker-kirjoja kenellekään, varsinkaan herkille sieluille, mutta mielelläni haastan niitä lukemaan. Hietikon kirjoihin verrattuna Arto Salminen kirjoitti kukkaiskielellä.

Harri V. Hietikko: Näkemiin Shosanna
Reuna 2014
271s.
Arvostelukappale

Kommentit

  1. Minua hieman kiinnostaa tämä kirja - ja se edellinen Paranoid. Kannattaako lukea järjestyksessä vai onko merkitystä, miten lukee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti lukea Paranoid ensin. Tämä on minusta aika selkeästi trilogian keskimmäinen kirja, jossa nojataan ensimmäiseen osaan ja toisaalta jo vähän suunnataan katseita kolmanteen.

      Poista
  2. Kuvaat tämän siinä määrin osuvasti, että sain monta hyvää syytä jättää tämän teoksen väliin. Jo aiemmin on harmistuttanut, kun kirjailija on mainostanut tätä ympäriinsä. Varmasti mainio teos lajissaan, mutta ehdoin tahdoin en ala itseäni liiemmälle nihilismille altistamaan.

    VastaaPoista
  3. Heh, Omppu! Yhtä aikaa kivaa ja masentavaa, että esittelyni onnistui niin hyvin ;) Ymmärrän pointin, maailmassa on paljon hyviä kirjoja ja jos jostakin tietää varmaksi, ettei ole oma juttu, niin kannattaa jättää väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli vähän samanlainen fiilis kuin Ompulle.
      Ehkä jää väliin koska väkivalta. Tosin tuo "ei yhtä ainoaa laiskaa lausetta" on sellainen kehu, että melkein uteloittaisi.

      Poista
    2. Mutta Calendula, ainahan voi kokeilla ja jättää kesken, jos siltä tuntuu :)

      Poista
    3. Uudessa Ruumiin kulttuurissa (4/2014) Matti Järvinen toteaa: "Väkivaltaakin on yllättävän vähän, vaikka päähenkilöstä luodaan kuva sumeilemattomana väkivalla ammattilaisena." Makuja on tosiaan monia!

      Poista
    4. Niin ja onhan tässä myös rakkautta, mikä jäi itse esittelyssä mainitsematta!

      Poista
  4. Tämähän alkoi kiinnostaa, varsinkin kun Reuna-kustantamo on minulle täysin tuntematon. Siispä tutustumaan :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, Nina, että kiinnostuit! Ja on tosiaan erityisen mukavaa tutustua pienempien kustantamoiden tarjontaan.

      Poista
  5. Minäkin olen voimakkaan mainostamisen huomannut, mutta kannattaa muistaa että mitenpä siitä kirjasta kukaan kuulisi, jos ei sitä mainostaisi. Kirjailijan on kaiketi pakko ärsyttämisenkin uhalla tehdä kirjaansa tiettäväksi, kun ei sitä kukaan muukaan tee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykypäivänä kirjoja ilmestyy niin paljon, että aika paljon jää tosiaan kirjailijan oman aktiivisuuden varaan. Itse en ole pistänyt merkille mitään erityisen korkeaa someaktiivisuutta tämän kirjan tiimoilta, tosin olen aika huono bongaamaan mainoksia muutenkin :)

      Poista
  6. Innostuin Hietikosta, kun luin Joulukalenteri-antologiasta hänen novellinsa, joka on muunneltu palanen tätä Shosannaa. Sain sitten tämän arvostelukappaleena, ja pidin kovasti. En ole Paranoidia vielä lukenut, mutta pitää korjata puute jossain välissä ennen kolmososan lukemista. Ei silti, ilman ensimmäisen lukemistakin tässä pääsi mukavasti kärryille.

    Alun snuff-video on kuvattu kuvottavan tarkasti, mutta kuvottavia ne ovatkin. Oma tietämykseni ei ole paljoakaan parempi (onneksi!), mutta yhdessä Donna Leonin dekkarissa oli niistä puhe ja siitä taisin termin oppia. Muutenkin tämä on melkoista Manse Noiria! Minullekin jäi kutkuttavan epäselväksi, oliko tässä yhteiskuntakritiikkiä vai sen parodiaa :D

    Mutta parasta minusta on Hietikon kieli. Omintakeista ilmaisua, joka on hiottu huippuunsa. Pidin.

    Mitä tuohon Ompun mainitsemaan aggressiiviseen markkinointiin tulee, ymmärrän kyllä, että pienten kustantamojen kirjailijat käyttävät ilmaisia markkinointikavania (somea) kaikin keinoin hyväkseen. Rajanveto riittävän ja liiallisen välillä voi olla hankalaa.

    VastaaPoista
  7. En muuten tiennyt, että Joulukalenterin novelli pohjautuu tähän, kiintoisaa. Kuvaat hyvin Hietikon kieltä: loppuun asti hiottua Manse Noiria, todellakin!
    Minä ajattelin, että tämän avautuminen vaatii ensimmäisen osan lukemisen ja niin jo tuossa ylempänä Elegialle totesin, mutta hyvä tietää, että toimii itsenäisenäkin.
    Kuten edelliseen kommenttin vastasin, multa on ilmeisesti mennyt aktiivinen somekampanja ohi, mutta pidän aika ymmärrettävänä, että kirjan saaminen esille vaatii usein melko aggressiivistakin kampanjointia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti