Juha Järvelä & Marjo Vallila: Komisario Palmun jäljillä
Komisario Palmun jäljillä keskittyykin kolmeen edellisessä kappaleessa mainitsemaani ja itseäni kiinnostavaan osa-alueeseen: kirjoihin, elokuviin ja kuvauspaikkoihin. Ensimmäiseksi kerrotaan kolmen Palmu-romaanin; Kuka murhasi rouva Skrofin, Komisario Palmun erehdyksen ja Tähdet kertovat, Komisario Palmun syntyä ja esitellään romaanien sisältöä ja kerrontaa. Toiseksi paneudutaan elokuvaversioihin eli analysoidaan edellä mainituista romaaneista tehtyjä adaptaatioita ja esitellään neljättä elokuvaa, ilman Waltaria syntynyttä Vodkaa, komisario Palmua aikansa ilmentymänä. Kirjan lopulla vieraillaan Palmujen kuvauspaikoilla ja romaaneissa esiintyvissä kohteissa. Kirjan kansiin on painettu myös Helsingin kartta, johon on merkitty Palmu-fanin pyhiinvaelluskohteet.
Mika Waltari oli itse salapoliisiromaanien ystävä, mutta 1930-luvulla dekkareita ei pidetty taiteena. Tässä suhteessa edistystä ei ole valitettavasti tainnut tapahtua vieläkään. Waltarinkin tuotannossa Palmut mainitaan yleensä sivulauseessa, vaikka Waltari itse lienee nauttinut niiden kirjoittamisesta suuresti. Tämä tiedetään varmasti ainakin 1960-luvulla kirjoitetusta Tähdet kertovat, komisario Palmu -romaanista. Ollessaan Kaasua, komisario Palmun ensi-illassa kirjailija oli tunnustanut olevansa masentunut ja kirjoittamisen takkuavan. Samassa yhteydessä tuottaja Mauno Mäkelä pyysi elokuvasta virkistyneeltä Waltarilta uutta Palmu-käsikirjoitusta. Kolme viikkoa myöhemmin kolmas Palmu-romaani oli valmis ja meni samantien myös kuvattavaksi.
Tähdet kertovat, komisario Palmussa Tähtitorninmäellä tapahtuu murha. Yllä olevassa kuvassa maisema on sumun peitossa, mutta tarinassa mäeltä avautuvat näkymät ovat keskeisessä osassa (alla).
|
Muun muassa tällaisen tarinan Järvelän ja Vallitun romaani sisältää. Olen pitänyt itseäni melkoisena Palmu-tietäjänä, mutta kirjaa lukiessa huomasin, että tietoni ovat olleet melko pintapuoliset ja kaiken lisäksi ruostuneet. Palmu-romaanien lukemisesta lienee aikaa kymmenen vuotta ja elokuvistakin useampi. Sainkin kirjasta kimmokkeen perehtyä suosikkikomisariooni uudestaan ja Komisario Palmun jäljillä -teos tulee olemaan siinä hyvänä apuna. Kirjassa riittää siis mielenkiintoista sisältöä useampaankin lukukertaan. Tarkoitukseni oli viime viikolla myös testata käytännössä kirjan viimeistä osiota ja käydä kaupunkikierroksella ollessani Helsingissä työmatkalla. Kuinka ollakaan, marraskuinen Helsinki näytti minulle nurjat kasvonsa ja heitteli lyhyen valoisan aikana sen verran paljon vettä ja räntää niskaan, että jouduin luopumaan suunnitelmastani. Jollakin toisella kertaa siis. Jutun kuvituksena käytänkin aikaisemmin ottamiani kuvia.
Komisario Palmun erehdyksessä Bruno Rygseckin seure juhlii Kappelissa. |
Järvelä ja Vallila eivät tyydy pelkästään romaanien ja elokuvien analysointiin vaan he ovat perehtyneet myös niiden aikalaisvastaanottoon. Pääsääntöisesti Palmuihin suhtauduttiin hyvin myönteisesti, erityisesti kahteen ensimmäiseen romaaniin ja niistä tehtyihin elokuviin. Sarjan jatkuessa 1960-luvulla mielipiteet alkoivat hajota ja vuonna 1969 tehty Vodkaa, komisario Palmu ei saavuttanut sen paremmin kriitikoiden kuin kansankaan suosiota ja elokuva tuotti tappiota. Sen sijaan jälkipolvet ovat alkaneet antaa arvoa elokuvalle mainiona ajankuvana. Elokuvassa on James Bond -henkeä, paitsi että tällä kertaa venäläinen agentti on hyvien joukossa. Elokuvien syntyä käsitellessä ohjaaja Matti Kassilan ääni kuuluu kirjassa vahvasti. Myös hahmonsa ikonisiksi nostaneet näyttelijät, ennen kaikkea Joel Rinne, Matti Ranin ja Leo Jokela saavat paljon huomiota.
Lisää isoa analyysiä ja pientä triviaalitietoa löytää Komisario Palmun jäljillä -kirjasta, joka voisi olla erinomainen valinta vaikka pukinkonttiin. Kirjalla on myös omat Facebook-sivut, joihin linkitetään paljon Palmu-tietoutta kirjan ulkopuoleltakin.
Juha Järvelä ja Marjo Vallittu: Komisario Palmun jäljillä
Avain 2014
181s.
Arvostelukappale
Kommentit
Lähetä kommentti