Kiitos Käytännön blogifilosofiaa - keskustelusta!


Ei vuorovaikutus ole karannut blogeista minnekään! Ei ainakaan viimeviikkoisen Käytännön blogifilosofiaa -keskustelun perusteella. Jälleen kerran tuli todistetuksi, että kirjablogeissa osataan keskustella älykkäästi, asiallisesti ja perustellusti, mutta kuitenkin intohimoisesti ja sopivasti tunteiden tulkkina. Kiitos siitä teille kaikille! Kyllä kannatti elvyttää tämä keskustelusarja henkiin (jatkoa tosin en lupaa, ennen kuin keksin yhtä hyvän aiheen. Mutta keksinhän minä, ennemmin tai myöhemmin).

Yhteenvetona voidaan sanoa, että blogien vuorovaikutuksellisuutta pidetään tärkeänä asiana. Monet olivat pistäneet laillani merkille, että muut sosiaalisen median muodot, kuten Facebook ja Twitter ovat imeneet keskustelua pois blogeista. Toisaalta samaiset alustat ovat myös tuoneet blogeihin uusia lukijoita. Toiset keskustelijoista kokivat blogit "hitaana" sosiaalisena mediana, jossa on aikaa paneutua kirjoihin ja niistä kertoviin teksteihin. Mutta löytyi niitäkin, jotka ilmoittivat pitävänsä myös lyhyestä ja nopeasta tiedottamisesta. Kommentoinnista ja sen käytänteistä keskusteltiin paljon. Niistä löytyi erovaisuuksia ihmisestä, mieltymyksistä ja elämäntilanteesta riippuen.

Aivan erityisen kiinnostavaa oli se, että lopulta kommentoinnin merkitys ja tärkeys sopivasti kyseenalaistettiin. Onko tärkeää, että blogiin kommentoidaan? Toki se ilahduttaa bloggaajaa ja voi parhaimmillaan johtaa hyvään keskusteluun. Mutta onko se sittenkään tärkeintä? Onko kommenttien määrä hyvän blogin mitta? Olen iloinen, että kommenteissanne tuli esille myös se, että blogeilla on paljon lukijoita, jotka eivät kommentoi lukemaansa koskaan. Siitä huolimatta hän voi olla oikein tyytyväinen blogin seuraaja. Hän saattaa löytää juuri etsimänsä tiedon tai saada hyvän lukuvinkin, hän voi nauttia hyvästä kirjoituksesta ja verrata omaa lukukokemustaan toisten kokemuksiin. Tämäntyyppisissä blogikeskusteluissa korostuu usein kommentoivien lukijoiden merkitys. Se on luonnollista, sillä juuri hehän keskustelua käyvät. Oli hienoa, että tässä keskustelussa pääsivät ääneen myös "hiljaiset" lukijat.

Haluankin tässä ja nyt kiittää kaikkia teitä, jotka käytte blogissani joko säännöllisesti tai satunnaisesti, mutta ette kommentoi tai jätä muutakaan merkkiä käynnistänne. Kiitos, että olette siellä. Arvostan jokaista käyntiänne, vaikken niitä huomaakaan. Blogeista voi ja saa nauttia myös yksin ja kommentoimatta. Uskon puhuvani paitsi itseni myös muiden bloggaajien suulla tässä asiassa.

KBF-keskustelun päätteeksi on ollut tapana palkita paras kommentti ja niin tapahtuu myös tällä kerralla. Arvaatte, ettei valinta ollut helppo. Tai no, oikeastaan kyllä se oli.

Toisaalta, en itse tunne monestikaan tarvetta välttämättä kommentoida blogikirjoituksia, nautin vain niiden lukemisesta ja ihmisten moninaisuudesta, jonka blogeja seuraamalla näkee.

Kiitos kommentistasi, Kristiina Raden. Laitathan yhteystietosi sähköpostilla (ammanblogi (@) gmail.com), niin laitan paketin tulemaan!

Ps. Erityiskiitos niille, jotka kommentoivat FB:n ja Twitterin puolella. Keskustelu sopii kaikille foorumeille ;)

Kommentit

  1. Mieluummin luovun Facebookin seuraamisesta, kuin blogien. Ei pienintäkään epäilystä. Twitteriä seuraan vain graafisten tutoriaalien ja Kirjablogit -tilin vuoksi. Muuten ne lyhytsanomat ovat tympeitä. Nykyään on hauska, kun esimerkiksi kirjastossa tunnistaa uusia kirjoja ja tietää niistä jotakin etukäteen, koska on lukenut niistä kirjablogeissa. En yleensä kommentoi, koska luen blogeja kännykällä. On tällä sen verran haasteellista naputella. Mutta kiitoksia vaan kaikille kirjabloggareille / blogisteille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen huomannut, että blogit sivistävät. Kirjastossa ja kirjakaupassa tulee tartuttua sellaisiin teoksiin, joihin ei muuten kiinnittäisi huomiota, kun on lukenut niistä blogeista.
      Naputtelun haasteet ovat tuskallisen hyvin tiedossa minullakin. Suurkiitos siis kommentistasi! :)

      Poista
  2. Kiitos hienosta keskustelusta Amma!
    Taisi olla Leena Lumi, joka kirjoitti kommentissaan slow life näkökulmasta. Ja jotenkin itsellänikin veri vetää siihen suuntaan vapaa-ajalla, jonka näen ajaksi, jolloin huoahdetaan, levätään, rentoudutaan. Siksi kirjablogit, valikoidut tekstit, tuumailua mukana. Kyllä sähkösanomaa ehtii tehdä töissäkin, ajatella puolilauseesta jne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Bleue! Tuo on ihan totta, nykyisin vapaa-aika mielletään liian usein suorittamiseksi sekin. Kyllä kai lukea ja blogatakin voi suoritusmentaliteetilla, mutta ehkä tuumailu ja nautiskelu kuitenkin sopivat ainakin kirjablogeihin luontevasti.

      Poista

Lähetä kommentti